Yhteistyössä Momondo
Tiedättekö mikä minä olen? Stereotyyppinen suomalaisjäyhä, johon on ripoteltu mausteeksi pieni annos latinalaisamerikkalaisen bussikuskin temperamenttia. Siis tavallaan äärimmäisen introvertti, mutta ei sitten kuitenkaan, ja sitten kuitenkin kyllä. Lisäksi myös sellainen, joka väittelee tarvittaessa hyvinkin sujuvasti bussimatkan hinnan puoleen alkuperäisestä pyynnistä, mutta ainoastaan espanjaksi.
Se siis ainakin on selvää, että vuodet lattareissa jättivät jälkensä, ja näin minusta on tullut ihan omanlaiseni. Silti olen aina kokenut olevani ennen kaikkea erittäin suomalainen, siis paljon syvemmin kuin pelkän kansalaisuuden asteella.
Mutta millainen sitten olen, minkälaiset piirteet minusta tekevät muka niin kovin suomalaisen? Olettamuksia tehtäessä on helppo syöksyä huolella pöpelikköön, mutta koitetaan olla varovaisia.
Ainakin ajattelen olevani ”sisukas, umpirehellinen ja suorasukainen” – siis juuri näitä kaikkein stereotyyppisimpiä suomalaisuuden ilmentymiä. Lisäksi myös turhaan melankoliaan taipuvainen, juhlissa nurkkaan kahvikuppeineen hakeutuva ja kaikesta pedantisti aivan liian tarkka. Saunastakin tykkään, totta kai.
Kovin suomalaisen kuuloisia ominaisuuksia kaikki.
Ja sitten kuitenkin vastapainoksi olen hyvinkin huoleton, sillä mikä ei toimi tänään, toimii varmasti viimeistään huomenna. Kaikki kyllä järjestyy, ja sitä odotellessa voi ottaa vaikka tequilan. Baaritiskillä voi tanssia vaikkei osaisikaan, ja kaikenlaiset vääryydet kannattaa kohdata kovaäänisesti taivastellen ja vimmatusti käsiä heilutellen. Tulisieluisuuden ja huolettomuuden liitän mielessäni heti lattareissa vietettyihin aikoihin.
Ja entäs kieli? Persoonallisuuteni tuntuu heittävän häränpyllyä sillä samalla hetkellä, kun vaihdetaan puheessa kielestä toiseen. Joku on joskus sanonut, että silmäni tuikkivat vain silloin kun puhun espanjaa – ehkä siksi, että suomalainen minäni on niin pidättyväinen, ja tuikkivat silmät ”kuuluu” Suomessa piilottaa?
Aikakäsityskin menee miten sattuu: lattariminä purjehtii paikalle vähän myöhässä, kun suomalainen Sari oli paikalla jo puoli tuntia sitten. Ja silti ympäristöstä riippumatta arvostan täsmällisyyttä yli kaiken, kuten kunnon suomalaisen kuuluukin.
Salmiakkia inhoan (kuten myös tässä kuvassa esiintyvät meksikolaiset luokkakaverini).
Niinpä minä itseäni pohdiskellessani tulin siihen tulokseen, että taidan olla siinä määrin sekainen soppa, että on hyvä idea tarttua tilaisuuteen – siis tarkemmin sanottuna minulle tarjottuun mahdollisuuteen tehdä itsestäni DNA-testi, joka paljastaisi sukujuureni 2000 vuoden päähän. Että jospa näitä kummallisuuksien kombinaatiota löytyisikin selittämään vaikka brasilialainen tai kuubalainen enomies ja esi-isä! Tai eskimo, joka erosi kavereistaan siinä, että oli aina viluissaan.
Niissä hieman realistisimmissä kuvitelmissani ajattelin saavani tuloksiini mukaan aimo annoksen Venäjää, sillä ovathan molemmat mummini kotoisin Laatokan rannalta. Sukujuureni ovat tiedossa kumminkin puolin muutaman sukupolven päähän, mutta rehellisyyden nimissä: mitään eksotiikkaa ei näistä vielä löydy. Jyväskylää, Haminaa ja Lahdenpohjaa.
Siispä DNA-näyte purkkiin, ja purkki postilla Irlantiin. Testin tarjosi Momondo osana DNA Journey-kampanjaansa.
Mutta arvaatteko jo tuloksen? Aivan. 100% suomalainen. Siis niin jäyhä kuin jäyhä voi olla.
Pienellä googlailulla kävi ilmi, että tällainen tulos on maailman mittakaavassa verrattain harvinainen, mutta suomalaisittain kuitenkin jossain määrin tyypillinen. Sellaista se kai on ollut, kun meitä on ollut vähän – on pariuduttu naapuripitäjän tyyppien kanssa ristiin ja rastiin, pyöritelty enemmän tai vähemmän samoja geenejä yhdeltä toiselle.
Mutta muuttiko tämä tyrmäävä tulos suhtautumista itseeni, identiteettiini, suomalaisuuteeni tai yleisesti maailmaan? Ei. Loppujen lopuksi en usko hetkeäkään siihen, että geeniperimä olisi ihmiseen luotu ehdoton koodisto, joka määrittelee elämän kulussa kaiken. Moni muu asia vaikuttaa lopputulokseen varmasti paljon enemmän.
Millainen minusta olisi tullut, jos minut olisi adoptoitu lapsena vaikka johonkin arabimaahan? Tuskin tuntisin itseäni millään tavalla suomalaiseksi, vaikka näkisinkin nämä tutkimustulokset. Ympäröivä kulttuuri olisi muovannut minusta aivan toisenlaisen. Siinä mielessä perimä on merkityksetön asianhaara, vaikka toki mielenkiintoinen asia tutkittavaksi.
Hypoteesit silti sikseen: totuus on, että olen Suomessa syntynyt, Suomessa kasvanut, suomalaisten vanhempien tytär, jolla on samanlaiset naururypyt kuin isällä, silmäpussit kuin vaarilla ja ammatti kuin äidillä. Olen ollut maailmalla asuessani ja matkaillessani tavattoman ylpeä suomalaisuudestani sekä suomalaisista juuristani. Kertonut kotimaastani lukemattomille sellaisille, jotka ovat suinkin jaksaneet kuunnella. Itkenyt liikutuksesta kuunnellessani ulkomailla Suomi-ikävässäni Finlandiaa. Ikävöinyt, hitto soikoon, Oltermannia! Enkä oikeastaan edes pidä Oltermannista.
Kaikkea tätä osaa arvostaa, koska on nähnyt niin paljon muutakin. Siksi matkustaminen on niin tärkeää – usein on pakko mennä mahdollisimman kauas nähdäkseen siihen ihan lähelle.
Rakastaisinko kotimaatani näin paljon ilman Meksikossa ja Perussa asumiani vuosia? Tai arvostaisinko Suomen passia niin paljon, jos en olisi nähnyt sen katoavan uzbekistanilaisen rajavartijan mukana takahuoneeseen (kahdesti)? Mistä sitä tietää. Maailmalta saa perspektiiviä, ja sitä kannattaisi jokaisen käydä hankkimassa itselleen sopiva määrä.
Ja jos minulta kysytään, niin nyt voisi olla sopiva hetki minun käydä hakemassa lisäboostia perspektiivilleni, vaikka sieltä Meksikosta. Edellisestä visiitistä on jo aivan liian kauan. Toisaalta en ole koskaan käynyt Laatokan rannalla, vaikka aivan selvästi pitäisi. Onneksi maailmassa riittää matkailtavaa vaikka loppuelämän jokaiselle päivälle.
Kampanjaan osallistuivat myös Suvi Höyden sekä Mona’s Daily Style, käykäähän katsomassa myös heidän tutkimustuloksensa!
Käy tykkäämässä La Vida Locan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi.
Seuraa seikkailuja myös Twitterissä (@sarrrrba) ja Instagramissa (@vidalocasari)!
Voit myös tilata uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi tästä.
11 Kommenttia
Tää oli kyllä jotenkin ihan huikee kamppis ihan super fiiliksissä näistä kaikista teksteistä!! Ja toi sun tulos oli ihan omaa luokkaansa :D
Haha, todellakin tyrmäävä toi mun tulos! :–D Olisi ollut kyllä hauskaa, jos olisi löytynyt jotain ihan absurdia, mutta ei.
Haha voi tää olisi ollut siisti testi, tosin epäilen että tulos olisi ihan sama kuin sulla!
Haha, kannattaa kyllä tehdä toi testi jos yhtään kiinnostaa aihe! Tää oli se testi joka me tehtiin, mutta tarkempiakin (ja kalliimpia) taitaa olla: https://www.ancestry.com/dna/
Oletko koko itsenäisyyspäivän laulanut Olen suomalainen -biisiä? :) Minäkin uskon, että olemme paljolti kasvatuksen ja ympäristön muokkaamia, että lopulta geenien merkitys on rajallinen. Mutta mistäpä sitä tietää, kun on elänyt vain tämän yhden elämän vain yksien vanhempien kasvattamana.
En nyt sentään moista käännösluritusta, mutta Veteraanin iltahuudon olen kuunnellut jo ties kuinka monesti… ;–)
Onpa hauska tulos! Mutta tarkoittaako taa siis sitä, etta suomalaiset ja luoteisvenalaiset geenit ovat käytännössä sama asia?Houkuttaisi kyllä tehdä tällainen itsekin. :)
Joo, ymmärtääkseni ne on samaa porukkaa. :D Tee vaan, tää on hauska juttu tietää!
Tosi mielenkiintoista! Sun sukunimi on siis vähintäänkin harhaanjohtava ;) Laatokan rannalta tulee minunkin isoäidin suku. Olin siellä yhdellä ensimmäisistä ulkomaan reissuista lapsena. Koen itse, että olen erilainen eri kieliä puhuessa, mutta en ole ihan varma kokeeko muut asian samalla tavalla. Pitäiskin tiedustella :)
Mua harmittaa kun en ole siellä Laatokalla päässyt käymään, mutta haluan kyllä sinnekin mennä. :-) Kyllä säkin varmaan oot eri tyyppi eri kielellä, kuten mäkin. :D
Kiva että teit tuollaisen testin, suomalaiset on kyllä aika harvinaisia kuitenkin muiden maiden väkilukuun verrattuna. Niin moni ei edes Euroopassakaan tiedä Suomesta paljoa mitään ja sitten aina välillä joku tietää, kerran Saksassa yksi elektroniikkakauppias kertoi kuuntelevansa joka päivä Sibeliusta. Olen samaa mieltä myös siitä ettei se kansalaisuus yksistään määritä luonnetta tai muita piirteitä