Eilen kävin Suomen kunniapääkonsulaatissa äänestämässä ja sen jälkeen lounaalla suomalaisseurassa. Suomen kieli oli ihan täysin hukassa ensimmäiset 10 minuuttia (vaalivalvoja kysyi ymmärränkö suomea ollenkaan ja paikalla olleet pojat luulivat minua hc-suomenruotsalaiseksi) mutta loppujen lopuksi se meni ihan hienosti. :D Ja ihan hassua tavata suomalaisia. Hurjan rauhallisia ihmisiä ja miten jännittävä puherytmi! Olin jo ihan unohtanut millaista se on.
Toissapäivänä kävin sokeritoppavuorella katsomassa auringonlaskua. Ja voitteko kuvitella miten typerää, ihmiset TAPUTTIVAT kun aurinko laski vuoren taa. Kuinka moni taputtaa auringonlaskulle? Ehkä kaikkien pitäisi. Se tuntui ihan naurettavalta mutta toisaalta, onhan aurinko sen luokan ihme että sille sietää taputtaakin. Kiitos aurinko hienosta auringonlaskusta! ♥
Cable car vuoren huipulle maksoi 53 realia joka tuntui kyllä aika kalliilta. En menisi kyllä toista kertaa. :D Mutta ihan kiva että tuli käytyä. Olishan tuolla rahalla voinut tehdä jotain vähemmän hyödyllistäkin.
60 Kommenttia
Kyllä minäkin taputtaisin. Huikeeta <3.
Se oli niin hassua :D !
Vähänkö ihania nää kuvat <3
Ihana auringonlasku <3
Älä viitsi. Tuo suomen ”unohtaminen” on ihan höpöhöpöä. Kirjoitat suomea melkein joka päivä (ja vieläpä hyvin) joka osoittaa, että ajattelet suomeksi. On jokseenkin sama kirjoitatko vai puhutko, sujuvaa sieltä sieltä kuitenkin tulee, mutta sillehän ei voi mitään jos toisille suomalaisille sinun pitää esittää jotain kosmopoliittia.
Suomalaiset eivät muuten ole välttämättä rauhallisia, en minä ainakaan.
Eihän siinä olekaan kyse siitä että olisi unohtanut kielen vaan siitä että sen käyttö takkuilee alkuun jos sitä ei ole tottunut käyttämään. Siis samalla tavalla kuin nyt mikä muukin kieli pidemmän tauon jälkeen. Erityisen hankalaa on kun ei ole ihan varma että millainen puhetyyli itsellä on ollut ja sitten alkaa helposti ”matkimaan” puhekumppanin ilmaisuja ja sanamuotoja.
Niin ja siitä ajattelusta, ajattelen suurimmaksi osaksi espanjaksi ja ensimmäinen reaktio vaikka keskellä yötä herättäessä tai nopeassa vaaratilanteessa tulee suoraan espanjaksi, kun taas blogia kirjoittaessa ajattelen normaalisti suomeksi.
Ihana blogi ja ihania kuvia!! :)
:D Kiitos!
huh, mitä kuvia! upeita. voin sanoa, että ei helpota sitten yhtään tätä matkakuumetta! :D
http://tenminutesuntil.blogspot.com/
Matkakuume on siitä jännä juttu että sitä ei voi millään parantaa ja aina se vain pahenee :D
haha, know the feeling! Miksköhän puhuminen katkee eri lailla kuin luku-, kirjoitus ja ajattelu suomeks? Voisko tästä olla joku hieno tutkimus?
ja btw, onko brassit jo päässeet yli se eu te pego -biisistä vai soiko se vielä sielläkin? sitä on huhujen mukaan kuultu jo suomessakin baareissa.
Lienee kyse just tosta josta kirjoitin ylempään kommenttiin että kun ei ole tottunut puhumaan päivittäin niin alku on aina hankalaa, oli sitten kyseessä ruotsi, suomi tai espanja. Kyllä mulla vuoden Meksikossa oleskelun jälkeen vielä parin viikon jälkeen huomauteltiin että sanoin jotkut kirjaimet väärällä tavalla enkä itse edes huomannut mitään :D
Ai se eu te pego soi kyllä mutta lähinnä sellaisissa paikoissa joissa pyörii turisteja :D
Mitäköhän tuo ensimmäinen Nimetön väittää vastaan…Mulle kävi vaihtoaikoina samoin, pystyin kyllä ajattelemaan ja kirjoittamaan (esim. blogia) täysin sujuvasti suomeksi, mutta dios mio sitä puhetta :D. Mun ystävä sanoi soitaessaan mun kuulostavan juurikin suomenruotsalaiselta minun koittaessa virittää ääntäni sopivaan nuottiin. Haha, outo ilmiö!
Mikä kaukokaipuu näitä kuvia katsellessa iskeekään, onneksi pääsee parin viikon päästä Väli-Amerikkaan hetkeksi :).
Mä alan aina puhumaan kirjakielellä :D
Baareista en tiedä, mutta ainakin radiosta kuuluu (Suomessa) ai se eu te pego! :) Pitikin kuulostella, että soiko se vielä Brasiliassa vai onko se siellä jo kuopattu pari vuotta sitten.
Suomen puhuminen todellakin katkeaa ihan eri tavalla kuin kirjoittaminen tai ajattelu. Olen huomannut, että puhuminen vieraille suomalaisille on myös ihan eri juttu kun tutuille, ulkomailla. Mä rupean aina puhumaan jotain ihme kirjakieltä ja muka todella ”korrektia” suomea, koska kavereiden kanssa ulkomailla asuessa tulee puhuttua välillä englantia sekaan. No siitä kirjakielestä ei tietenkään tule mitään ja se kuulostaa ihan järkyttävältä.
Ooooo ai se eu te pego on mun ehkä lempparein biisi ikinä :D Lähinnä se soi täällä sellaisissa paikoissa joissa turistit viihtyvät, mutta olen mä sitä muuallakin kuullut :D Siitä on ilmeisesti nyt tehty myös ainakin englannin- ja espanjankieliset versiot D:
Tuo suomen ”unohtaminen” on ihan ikiaikainen tehokeino jonka nuoret naiset ovat omaksuneet paremmin kuin hyvin. Miksi nimenomaan suomalaiset tekevät näin? Miksi amerikkalainen ei ”unohda” englantia? Miksi japanilainen ei japania? Olen luullut, että nuoret, 80-luvulla syntyneet, olisivat hyväitsetuntoisempia kuin vanhempansa, mutta näiden Rantapallon blogien jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että ovat entistä hölmömpiä ja tietämättömämpiä.
Katso vastaukseni aiempaan kommenttiin siitä mikä ero on ”unohtamisella” ja ”alkukankeudella” ;)
ihania kuvia! kateellinen täällä ruudun toisella puolella ihailee sun kuvias. Siellä ei kylmästä pakkasesta, tietenkään ole tietoakaan. Minäki haluan!!! :(:)
Mulla on ollut Rion suhteen ihan järjetön tuuri mitä säähän tulee, joka päivä on ollut aurinkoista ja yli +30C :)
sun kuvat on niin parhaita! ja plussana anojen kommentit joille saa hihittää ja ihailla kuinka niillä on kärkkäät mielipiteet kaikesta eikä mikään oo niinku ’pitäis’ olla : D
mä ajattelen usein englanniks ja sit mul tulee hienoja finglishmejä niinku ”otan bussin” ja kirjotan asian alas”, ja musta se on hienoo miten voi integroida kieliä yhteen! :) jos joku voi väittää asuneensa kuukausia/vuosia ulkomailla ja puhuvansa silti suomea just niinku ennenki, mä väitän että ne on puhunu siellä enemmän suomea ku kohdemaan kieltä! eikä se oo luultavasti rikastuttanu niiden elämää millään tavalla.
ps. sain sulta inspiksen opiskelella espanjaa ja se on iha paras kieli! :)
Aina on joku joka tietää paremmin ;)
Perus joku tollainen ”teen nyt matkalaukun” :D
El español es el mejor idioma!! suerte :)
Ja kun niitä Suomalaisia tapaa todella harvoin, niin tosi takkuilevaa, miten esim. tuntemattomalle puhutaan. Kun Hi, how are you? jne. tulee ihan luontevasti mutta sitten, kun yrittää samaa suomeksi ”Moi! ööö…Mitä kuuluu??” Ei kuulosta enää yhtään järkevältä, enkä keksi enää mitään järkeviä jatkokysymyksiä :)
Joo, se on hankalaa kun suomen kielessä ei ole joitain sellaisia juttuja joita tottuu käyttämään arkikielessä sillä toisella kielellä. Eli kuten jo useamman kerran täällä todettu niin ei kyse ole siitä että oma kieli unohtuisi vaan siitä että kun tottuu liiaksi käyttämään jotain toista niin alkukankeutta esiintyy. :)
Älkääs nyt viitsikö. Olen tavannut lukuisia ulkomailla vuosikymmeniä asuneita suomalaisia ympäri maailmaa, niin USA:ssa kuin Kiinassa, Italiassa ja Saksassa. Monissa tapauksissa lienen ensimmäinen suomalainen vuosiin joka heidän kanssaan äidinkieltään puhuu, siitä huolimatta saan virheetöntä kaunista suomea vastaukseksi ainoan ongelman ollessa uudissanat.
Eli tuo suomen ”unohtaminen” on ennemminkin asenne ja nolo sellainen. Ei kuitenkaan niin nolo kuin mitä luin 30 vuotta vanhasta lehdestä jossa oli juttu Miss Suomen paluusta Miss Universum-kisoista. Missi valitti, että suomi ei tahdo taipua kahden Amerikan-viikon jälkeen…
Ehdotan että luet aiemmat kommentit, ei täällä kukaan väitä että olisi unohtanut oman äidinkielensä vaan on todettu että kyse on sellaisesta alkukankeudesta kun ei ole kieltä vähään aikaan käyttänyt.
Ja kun joitain tosi perusjuttuja joita käyttää toisella kielellä jatkuvasti joissain tilanteissa ja kun niitä juttuja ei usein ole ollenkaan suomen kielessä. En minä esimerkiksi vain osaa aloittaa suomeksi sellaista kevyttä moi, mitä kuuluu, mitä perheellesi kuuluu, mitä olet puuhaillut viimeaikoina-höpöttelyä vaikka espanjaksi se tulee automaattisesti. Kyse myös kulttuurierosta.
Enemmän on kyse tällaisista jutuista ainakin omalla kohdallani. Itse en huomaa että puhuisin jotenkin hassusti mutta muut kyllä huomauttelevat, mistä lie johtuu.
Ihan huikeita kuvia! Mä en ole ikinä ymmärtänyt edes lentokoneen laskeutuessa taputtamista (tai ehkä siit pitäis osata olla kiitollinen et kapteeni sai sardiinipurkin turvallisesti maahan), mutta meitähän on erilaisia :) Kommentin pääpointti oli kuitenkin kehua näitä mielettömiä kuvia!
Mä olen välillä ihan että halooooooooooo kun ihmiset taputtavat lentokoneessa ja välillä se on taas ihan hauskaa :D En ole oikein vieläkään osannut päättää että onko se minusta kivaa vai ei :D Mutta, ehkä kaikkien pitäisi taputtaa useammin ja varsinkin kaikelle hölmölle :)
Ooooh, mun poikaystävä on jo pitkään ehdottanut että seuraava tai oikeastaan ensimmäinen yhteinen kaukokohteemme olisi Brasilia, ja pakko sanoa että mäkin haluun! Oi vitsi mitä maisemia!
En voi muuta kuin suositella :) Täällä sitä istutaan Sao Paulon lentokentällä odottamassa lentoa kotiin eikä ole mitkään ihan hilpeät tunnelmat vaikka rakastankin Perua valtavasti. Brasilia on vaan niin.. <3
Hohhoijjaa mita kommentteja ihmisilta. Janna etta sellaiset, jotka eivat ainakaan mainitse itse asuneensa pitkia aikoja vieraalla kielialueella kommentoivat ettei oma aidinkieli voi huonontua.
”Tuo suomen “unohtaminen” on ihan ikiaikainen tehokeino jonka nuoret naiset ovat omaksuneet paremmin kuin hyvin. Miksi nimenomaan suomalaiset tekevät näin? Miksi amerikkalainen ei “unohda” englantia? Miksi japanilainen ei japania?”
Mihinkohan tamakin vaite perustuu? Itse tunnen monia muilta kielialueilta tulleita ihmisia jotka ovat myontaneet etta heilla on sama ongelma oman aidinkielensa kanssa, jos sen kaytto huomattavasti vahenee puhuttaessa. Fakta on se, etta jos et kayta aktiivisesti jotain kielta niin se passivoituu. Tama ei tosiaankaan tarkoita sita etta kieli unohtuisi (varsinkaan aidinkieli, tahan tarvittaisiin varmaan useampi vuosikymmen ja etta kielta kayttaisi todella vahan) vaan etta sen kaytto vaikeutuu. Itse ainakin huomaan suomeni heikenneen. Sanojen haku vaikeutuu muistissa ja kieli on vahan tonkkoa ja taynna lainasanoja.Kirjoittaminen on asia erikseen, silla kielen tuottaminen ei ole yhta interaktiivista kuin keskustelussa. Aina kun palaan takaisin Suomeen niin normaali puhe palautuu hyvin nopeasti.
Ja mitenkohan nuoret naiset liittyvat asiaan millaan lailla? Sama ilmio on todettavissa niin miesten kuin kaikenikaisten ihmisten kohdalla. Itse en todellakaan ole ylpea oman aidinkieleni heikentymisesta. Se kuulostaa mielestani rumalta ja juurikin sellaiselta etta haluaisin antaa itsestani jotenkin niin kovin kosmopoliitin, muita paremman kuvan. Ei todellakaa mikaan ylpeydenaihe.
That’s my girl! Itse en tosin edes viitsinyt tarttua tuohon nuoret naiset-juttuun, olkoon joko huono provo tai naurettavaa käytöstä muuten. En jaksa moiselle antaa arvoa ollenkaan.
Olet ihan oikeassa tuossa viimeisessä kappaleessa, kyllä minua ainakin vähän nolottaa puhua kuin mikäkin vajaaälyinen kielipuoli. Eli ei siinä ole kyse mistään kosmopoliitin imagon tavoittelusta :D
Voin tulla kertomaan omia kokemuksia sitten ku oon ollu täällä vähän kauemmin, mut eilen just puhuin mun espanjalaisten kavereiden kanssa asiasta ja kyllä hekin sano että on hankalaa puhua espanjaa sen jälkeen kun on pitkään puhunu pelkkää englantia :) että en usko että kyseessä on mikään suomalaisten nuorten naisten imagon-kohotus -juttu :D
No niin! Itse olen myös ollut todistajana kun meksikolainen tyyppi on palannut vaihdosta eikä kertakaikkiaan saa espanjaa suusta kunnolla ulos, keksi omia sanoja luullen niitä oikeiksi jne… Minä puolestani lanseerasin Meksikosta palattuani sanat ”kujeilevainen” sekä ”burlaus”, joista ensimmäinen tarkoitti ovelaa ja jälkimmäinen hyväntahtoista pilkkaamista. Kutsuin myös jauhoa pölyksi ja jokin aika sitten selitin äidille skypessä liukastelukentästä jolla tarkoitin luistinrataa. Että käyhän näitä. :D
Komppaan ihan täysin tuossa kielen ”unohtamisessa” tai käynnistymisvaikeuksissa. Mulla oli Kreikassa välissä sama juttu, vaikka puhuin suomea joka ikinen päivä. Kuitenkin enemmän juttelin kreikaksi ja englanniksi, ja jokaista kieltä on tosi vaikea pitää ns. aktiivisena ja yhtä sujuvana samaan aikaan.
Mulla varsinkin kaikki jutut, mitä sanoi ajattelematta ääneen, tuli pitkään vielä Suomeen muutonkin jälkeen kreikaksi/englanniksi. Onneksi ei sentään enää, koska varsinkaan niitä heittoja kreikaksi ei oikeen kukaan ympärillä oleva tajua :D :D
Häpeän kyllä myös sitä, miten oma kirjoitustaitoni rapistui Kreikassa. Luen joskus vanhan blogini tekstejä siltä ajalta, kun olen ollut jo kuukausia poissa Suomesta, ja voi sitä myötähäpeän määrää :D Mutta kun ei lue, puhu, kuule ja kirjoita omaa äidinkieltään koko ajan vaan saa vaikutteita muista kielistä, niin totta kai käy niin, että kielikorva ei enää samalla tavalla sano, mikä on oikein ja väärin.
Tapahtuuhan tätä ihan suomalaisille Suomessakin, kun englantia kuullaan joka paikasta niin paljon. Tämä johtaa suomen kieliopin vastaisiin anglismeihin :)
Just tuollaisesta ensireaktiosta kävi hyvä esimerkkitapaus yhdessä discossa tuolla Riossa. Olin jutellut jo tunteja englanniksi juhlaseurueen kanssa kun yksi skotlantilainen keksi napata salamavalolla kuvan n. 5cm päässä kasvoistani. Kiroilin tyypin maanrakoon espanjaksi ajattelematta edes sen kummemmin mitä sanoin. Ympärillä olevilla espanjankielisillä oli tosi hauskaa ja ehkä ihan hyvä ettei se skotti tajunnut mitä kaikkea kamalaa minä hänelle sanoin. :D Mutta niin se vain tuli espanjaksi vaikka olin puhunut jo monta tuntia englanniksi ja ”ajattelin” englanniksi siinä tilanteessa.
Parasta on kun näen unia esim. mun perheestä niin kaikki puhuvat täydellistä espanjaa :D
Hahah, ihan naurettavaa… Kaikilla ei ihan leikkaa, mitä nyt tuohon kielen ”unohtamiseen” tulee. Kyse on tietenkin vain tilapäisestä kankeudesta, niinkuin sanoitkin. Itse ASUN Suomessa ja silti UNOHDAN välillä miten jotkut asiat pitäisi sanoa suomeksi, kun kuitenkin puhun kotona koko ajan espanjaa. Välillä kuvittelen, että jotkut espanjan sanat ovat suomea ja joudun naurettaviin tilanteisiin, joissa joku kyyninen typerys luulee minun esittävän etten osaisi enää omaa äidinkieltäni. Miksi ihmeessä niin tekisin, eihän siinä ole yhtään mitään coolia! Se, miten paljon näitä kielihäröilytilanteita tulee, riippuu tietenkin itsestä, eihän kenenkään aivot toimi ihan just samalla tavalla.. Ymmärrän sua siis todella hyvin.
Ehkä sitä on vaikea käsittää jos ei itsellä ole kokemusta oleskelusta ulkomailla. Itse huomasin silloin alkuaikoina Perussa että keskityin niin intensiivisesti siihen espanjan puhumiseen ja ”muistamiseen” (se oli aktiivisen käytön puutteesta johtuen päässyt vähän rapistumaan) että suomi jäi tosi paljon taka-alalle ja jouduin joskus jopa katsomaan sanakirjasta jonkun sanan suomeksi kun en vaan millään saanut sitä mieleen. Sittemmin se tasoittui kun espanja palasi normaalille tasolle ja suomi toimii jotenkuten, ei kuitenkaan täydellisesti. :)
Mäkin taputtaisin jos näkisin tuollaisen auringonlaskun, wow <3
<3
Entäs jos on kokemusta asumisesta ulkomailla? Asia vain on nyt niin, että monet ulkomaille muuttavat, varsinkin naiset, haluavat unohtaa kaiken mahdollisen Suomesta, mukaanlukien kielen jota niin moni perussuomalainen junttikin puhuu.
Olen sitä mieltä, että äidinkieli ei unohdu eikä huonone ellei aktiivisesti yritä sitä huonontaa.
Vaiettu asia on sekin, että maailmalla on dementoituneita suomalaisnaisia jotka ovat palanneet suomen kieleen eivätkä heidän lapsensa enää osaa heidän kanssaan kommunikoida koska he eivät näille suomea opettaneet.
Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Se on näissä blogeissa päällimmäinen tunne.
Oon myös huomannut toisen mielenkiintoisen ilmiön: jos on puhu espanjaa vaikka pariin viikkoon niin sit kun sitä taas puhun ni mun aksentti on niin espanjalainen ettei mitään rajaa, mutta palautuu taas ”lattarinuotiksi” ihan parissa päivässä. Varmaan johtuu siitä että alun perin kieltä opin juuri Espanjassa, mutta nykyään käytän kieltä arjessa vaan lattareiden kanssa (siis ihan täällä Suomessa kylläkin). (:
Ompas jännä :D Mä alan kuulemma puhumaan Meksikon espanjaa silloin kun innostun ja sitten puhun Perun espanjaa muuten :D Vaan empä minä itse sitä oikein huomaa..
Mä itse olen ihan suomenkielisestä perheestä, mutta mieheni on ruotsalainen ja puhumme ruotsia. Vaikka asun Suomessa ruotsalaisen miehen kanssa, välillä kotoa lähdettyäni, saattaa esim. kieli takkuilla bussissa lippua ostaessa tai kaupassa lihatiskillä tms. Kyllä mä ymmärrän kaiken ja osaan puhua täydellistä suomea, mutta joskus tökkii, koska kotona on toinen kieli yms. Ymmärrän täysin pointtisi.
Niin, samaa kirjoitti Eveliina tossa ylempänä että kun kotikielenä on espanja niin saattaa jotain juttuja unohtua vaikka Suomessa asuukin :)
Okej, ensinnàkin mà en ole nuori…jo 30 kahden lapsen àiti. Puhun lapsilleni suomea, mutta voin sanoa, ettà kun pitàà alkaa puhumaan aikuisen kanssa mikà on kuitenkin vàhàn vaativampaa keskustelua, kuin lasten kanssa niin kyllà minà ainakin joudun vàlillà kovastikin miettimààn. Saattaa olla ettà en muista jotakin sanaa ollenkaan tai ettà sanon sen jotenkin vààrin. Mà myòs usein menen tekemààn vaikka matkalippua (enkà ostamaan). Tuollaisia perusvirheità siis mità ihminen tekee joka ajattelee enemmàn jo ehkà sillà toisella kielellà. Minulle ei kukaan ole koskaan sanonut, ettà puhuisin suomea jotenkin eriaksentilla tai muuta, ainut on tuo takkuilu tai erikoiset sanavalinnat. Puhe kun on niin nopeeta, ettei ole aikaa miettià samalla tavalla kuin vaikka kirjoittaessa, jolloin voit pysàhtyà pidemmàksikin aikaa miettimààn jotakin sanaa.
Tuo matkiminen josta puhuit jossakin kommentissa niin sekin pitàà kyllà varmasti paikkansa. Joillekin joku asia tarttuu nopeampaa kuin jollekin toiselle. Kuulostaa ihan oudolta, ettà joku missi sanoo parin viikon jenkeissà olon jàlkeen ettà takkuilee suomenkielessà ja sen voisi melkein luullakin olevan joku itsetuntokohotuspònkitys (vai miksikòs sità nyt aiemmin mainittiinkaan), mutta kuinkas oudolta kuulostaakaan se, ettà àitini (+50!!!) kày Jyvàskylàssà katsomassa ystàviààn viikonlopun ajaksi ja palatessaan puhuukin meille vain jotain keskisuomenmurretta!!!! (Ja tàmàhàn murre tietenkin poikkeaa omastamme tosi paljon, enkà voisi uskoa ettà murre tuolla tavalla vaan tarttuisi, muhun ei tartu suomenkielessà, mutta àitiini tarttuu ja tàmà ilmiò tapahtuu aina kun hàn kày siellà). Ja voin sanoa, ettà ainakaan àitini kohdalla kyse ei tod ole mistààn itsetuntojutusta vaan jostain ihan oudosta matkimis/tarttumisjutusta :D
Kyllä se on niin että äitisi yrittää jotain nuorten naisten imagonkohotusjuttua koska haluaa olla kosmopoliitti jyväskyläläinen. Niin se on.
Mutta ei, toi on niin totta että kirjoittaessa on niin paljon helpompi prosessoida suomen kieltä, sama juttu mulla oli pitkään espanjan kanssa että kirjoittaminen sujui paljon paremmin kuin puhe :D
Jos joskus saan Miksun kanssa lapsia niin heille kyllä puhutaan sitten molempia kieliä että varmasti oppivat molemmat kunnolla.. Kotikielenä meillä tulee kyllä varmaan aina olemaan espanja eli käytännössä jos jäädään tänne niin suomea pitää harjoittaa tosi aktiivisesti, ja toisaalta taas jos päädymme Suomeen niin espanjaa pitää harjoitella muutenkin kuin pelkästään puhumalla kotona. :P Kirjoja ja sellaista.
Suomen kieli ei unohdu, komppaan ehdottomasti tässä asiassa. Käynnistymisvaikeuksia lienee itse kullakin. Yrittäkää puhua esimerkiksi reilun tauon jälkeen vaikkapa englantia tai ruotsia! Onko helppoa? Ei se ole.
Olen asunut muutamaan otteeseen Venäjällä. Kämppikseni olivat suomalaisia, mutta kaikkien muiden kanssa puhuin venäjää. Varsinkin siinä vaiheessa, kun muutin ranskalaisen kämppiksen kanssa samaan asuntoon (joo, puhuin hänenkin kanssaan venäjää), suomen kielen puhuminen vaikeutui. Syynä oli ihan se, että en puhunut suomea juuri kenenkään kanssa. Luin lehdet venäjäksi, kirjoitin suuren osan teksteistä venäjäksi, puhuin pelkkää venäjää. En kuitenkaan näkisi, että tämä olisi syy luopua suomen kielestä tai kulttuurista. Suomi on mulle edelleen todella tärkeä ja rakas kieli ja vaikka venäjä tarttui kovasti, ei missään välissä käynyt mielessäkään alkaa puhua esim. suomalaisten kavereiden kanssa venäjää.
Enkä mä nyt kokenut Venäjällä asuessani olevani mikään kosmopoliitti… Ja jos joskus venäläisen miehen löydän, pidän huolen siitä, että lapseni oppivat hyvän suomen ja venäjän kielen.
Välillä tuli kyllä niin mielenkiintoisia kommentteja suomea puhuessa että ei nolo…
”Smoozheksää derzhaa mun sumkaa?” (”Voisitsä pitää mun laukkua”, kenkäostoksilla…)
”Oota hetki, mä dobaviilaan nää fotkat koneelle”, odota hetki, lisään nämä kuvat koneelle.
Venäjänkielisyyksiä tuli viljeltyä paljon ja varsinkin aksentti tarttui. Puhuin kuukausia esim. ruotsia venäläisellä aksentilla, voi hyi :D
Hashahah noi tollaiset uudislauseet on kyllä niin huippuja. Välillä ihmiset vain ihmettelvät että mitä toi just sanoi. Toinen espanjaa puhuva suomenkielinen ymmärtää EHKÄ :D Helposti tulee sekoitettua suomea puhuessa sekaan espanjankielisiä sanoja suomeksi taivutettuina.. Huoh..
Muistan kun Meksikon vuoden jälkeen ekalla enkun tunnilla lukiossa ihmisten suunpielet nykivät jännästi ylöspäin kun puhuin englantia kuulemma ihan niinkuin kaikki meksikolaiset elokuvissa :D :D :D
Heha, mut kaikista parasta on se, kun on suomalainen kaveri siellä ulkomailla joka on aivan samassa sekasotkussa kielten kanssa, ja sille voi puhua neljää kieltä samassa lauseessa niin että molemmat ymmärtää toisiaan täysin! :D
osq04d
ueopw4
trkrm4
2a1tbq
asdc2g
e5emog
y7rh7e
0x976g
3qqaa6