Kolme vuotta sitten vietimme Ubudissa neljä päivää, joista jotakuinkin neljänä vain odotin pääsyä seuraavaan kohteeseen. Silloin jokin Ubudissa vain yksinkertaisesti tökki, ja jäin hyvin selkeisiin tunnelmiin siitä, että Ubud on sitä ns. paskinta Balia.
Jokin siinä jäi selvästi kuitenkin kaihertamaan, kun sitten halusin kaikesta huolimatta antaa Ubudille vielä toisen mahdollisuuden. Ja onneksi halusin! Tällä kertaa löysin Ubudista sen, mitä olin etsimässä ensimmäisellä kerralla.
Kulttuuria, joogaa ja syöpöttelyä
Ubudia kuvaillaan usein Balin kulttuurilliseksi keskukseksi, sillä siellä pitävät majaa monet taiteilijat, ja joka ilta järjestetään erilaisia balilaisia tanssiesityksiä, jotka ilmeisesti lasketaan taiteen tai ainakin kulttuurin piiriin. Taidekursseja järjestetään paljon niin maalaustaiteen kuin kuvanveistonkin saralla. Itse pidin Ubudin taidetta jo viime kerralla hieman kyseenalaisena, eikä tämä mielipide päässyt muuttumaan toisellakaan vierailulla.
Ehkä sitten kolmannella kerralla näen jo muutakin, kuin erilaisia puusta veistettyjä peniksiä sekä monistuskoneella tehdyn näköisiä tauluja.
Toisten määritelmien mukaan Ubud on Balin joogakeskus, ja tämä näyttäisi pitävän paikkansa ainakin joogastudioiden määrän perusteella. Joogakeskuksista tunnetuin kuuluisuus on Yoga Barn, josta on hiljattain kirjoittanut suomeksi mm. Veera Bianca. Me emme joogaa uskaltautuneet kokeilemaan, sillä itsehän en mitenkään voi osallistua mihinkään urheiluasiaan aloittelijana, vaan perusasiat täytyy ehdottomasti hioa kuntoon ensin YouTuben ääressä kotona. (Turhamaisuus ei ole ilo, vaikka se kaikkia muita naurattaakin.) 😂
Kolmas määritelmä on, että Ubud on Balin ruokamatkailun keskus. Tämä väite on helppo allekirjoittaa, ja samalla voi yhtyä mukaan melko varauksettomaankin hehkutukseen: Ubudissa todella sijaitsevat kaikki Balin parhaat ravintolat, kahvilat ja muut sekalaiset herkkupuodit.
Fine dining -mestojen kohdalla olimme kuitenkin auttamatta myöhässä, sillä varaukset olisi ilmeisesti pitänyt tehdä jo viikkoja ennen kuin edes saavuimme Balille. Hyvää ruokaa saimme kuitenkin eteemme ihan joka kerta, vaikka päädyimme lopulta lähinnä talsimaan sisään milloin mihinkin kuppilaan.
Silti jos aivan rehellisiä ollaan, jäivät ruokahuommat vielä vähän kaivelemaan. Suurin syy Ubudin ruokamatkailukokemuksen osittaiseen epäonnistumiseen liittyi tekemättä jääneiden ravintolavarausten lisäksi valitsemaamme majoitukseen, joka oli juuri sen verran Ubudin ulkopuolella, ettei sieltä oikein enää illalla jaksanut lähteä takaisin kylille. Omalta kylänraitilta saimme toki todella erinomaista kiviuunipizzaa, mutta ihan sitä varten ei Ubudiin tietenkään oltu tultu.
Löytö 1 – Lacasita Fonda Mexicana
Ehkäpä parhaan satunnaiskokemuksen löysimme ”meksikolaisesta” Lacasita Fonda Mexicana -ravintolasta. Meksikon kanssa ei tämän ravintolan tacoilla ollut paljonkaan tekemistä, mutta ns. hitokseen hyviä ne olivat kaikesta huolimatta. Saman omistajan kaksi muuta ravintolaa sijaitsevat Seminyakissa (Lacalaca Cantina Mexicana) ja Canggussa (Lacalita Bar y Cocina).
Jos siis antaa sielu myöten maistaa muutakin kuin pelkkää nasi gorengia, voi tätä suositella ihan varauksetta.
Löytö 2 – Mudra Cafe
Toinen varsin hyvä löytö oli Mudra Cafe, josta arvelisin ainakin vegaanien ja smoothie bowl -fanien innostuvan erityisen paljon.
Mudran toiminnassa piilee paljon ideologista hyvää, ja ravintolan ruokalistoissa on kerrottu varsin kattavasti mm. siitä, miten työntekijöille maksetaan kunnollista palkkaa ja miten vastuullisuusasiat muuten kyseisessä putiikissa hoidetaan.
Majoitus 10 minuuttia keskustasta – yhtä paljon hyvää kuin huonoa
Majoituksessa juuri sijainti olikin sekä parasta, että huonointa. Näkymät omalta uima-altaalta avautuivat sitruunaruohopelloille, ja niitä jaksoi kyllä katsella varsin väsymättömästi. Varsinkin, kun pelloilla kuitenkin tehtiin jatkuvasti hommia, ja sitä oli mielenkiintoista seurata. Ubudin melua ei villan pihalle kuulunut, ja ilmassa tuoksui pakokaasun sijasta vieno lehmänlanta. Kauniista maisemista huolimatta en kyseistä majoitusta (Temuku Villas) kuitenkaan lähtisi suosittelemaan, mutta ehkä ei siitä sen enempää.
Hotellilta oli reilun kymmenen minuutin ajomatka keskustaan, ja tarjolla oli lisämaksuton shuttle-kyyti keskustaan ja takaisin kahden tunnin välein. Tämä tietysti osaltaan helpotti liikkumista varsin paljon. Ubudissa toimii täysimittainen taksimafia, eli ”kiellettyjä” ovat niin taksiapplikaatiot kuten Grab, kuin ihan tavalliset mittaritaksitkin.
Turistit ovat siis täysin paikallisten kuljettajien kartellien varassa, eikä meillä ollut oikein halua sitä toimintaa tukea, joten käytimme liikkumiseen lähinnä omia jalkoja sekä mainittua hotellin shuttlea. Tämä oli ihan ok, mutta seuraavalla kerralla ottaisin mielelläni majoituksen mahdollisimman läheltä keskustaa, jotta matkan voisi taittaa myös kävellen.
Toisaalta pidän todennäköisenä, että seuraavalla Ubudin keikallamme haluamme yöpyä Ritz Carlton Mandapassa, joka on ihan yhtä kaukana keskustasta, kuin aiemmatkin kaksi valitsemaamme majoitusta. Se olkoon kuitenkin sitten sen ajan murhe. 😂
74 tuhatta paikallista, kolme miljoonaa turistia
Ubudissa asuu vakituisesti hieman reilut 70 tuhatta paikallista, ja turisteja kaupungissa käy vuosittain yli kolme miljoonaa. On ihan selvää, että jossain tämä näkyy: valtaosa palveluista on turisteja varten rakennettu, eikä Eat Pray Love -tunnelmaa kannata Ubudista edes hakea. Ei tämä minua kuitenkaan jaksanut haitata, sillä etenkin toinen toistaan sympaattisempia ravintoloita oli mukava tutkia.
Sellainen keikka siis Ubudissa tällä kertaa. Viimeksi kirjoitin, että ehkä rakastuisin Ubudiin seuraavalla kerralla, ja niinhän siinä taisi päästä käymään.
5/5. ♥
16 Kommenttia
Luin juuri toisenkin postauksen Balista, ja yhdessä nämä toi sellaisen pienen kaipuun aasiaan. On kiva kuulla, että ensifiiliksen voi selättää paremmalla kokemuksella, kun antaa paikalle toisen mahdollisuuden.
Itsellä Yhdysvallat on vieneet viimeaikoina kaiken mielenkiinnon, mutta yksityiset villat uima-altailla on kyllä rentoutumisen maksimoimista parhaimmillaan. Ehkä jo ensi talvena lähdenkin Balille.
Mua vähän jännitti Bali noin yleisesti etukäteen, koska olin tykännyt siitä niin valtavasti edellisellä kerralla – pelkäsin, että mitä jos tällä kertaa tulisi pettymys, ja vanhatkin muistot menisivät pilalle! Onneksi niin ei käynyt, ja Ubudinkin kanssa kävi näin kivasti. <3
Kiva, että annoit Ubudille toisen mahdollisuuden. Kävin itse Ubudissa ekaa kertaa yli 10 vuotta sitten, ja on tosi hämmentävää, miten paljon se on siitä muuttunut. Eat Pray Love -leffan idyllistä tunnelmaa juu ei löydy enää, silloin kylläkin. Nykyään aika armoton rysä, mutta paljon tykättävää silti, niin kuin just esimerkiksi kaikki se ruoka, omnomnom.. Mutta tuo majoitusdilemma on kyllä myös tuttu. Jos majoittuu pitemmän matkan päässä Ubudista, ei kaupunkiin kyllä joka päivä viitsi lähteä, sen verran toivotonta siellä on se liikenne. Toisaalta kaupungissa majoittumalla on aina sen möykän ja ihmisjoukkojen armoilla… Tosin me ollaan joskus löydetty ihan kävelymatkan päästäkin yllättävän rauhallisia majapaikkoja. Löysitkö tätä kahvila/ravintolapostausta ennen matkaa? Mudra mainittu :) https://muuttolintu.com/13-ihanaa-terveellista-ravintolaa-ubudissa/
Juu löysin, itse asiassa taisin lukea kaikki sun postaukset Balilta joko siellä ollessa tai ennen matkaa… Mutta en kyllä muistanut että Mudrakin oli listalla, tuolta listalta bongasin Kafen, jossa käytiin kahvilla (ja josta on esim. tuo dragonfruit-limsan kuva tuolla lopussa)!
Tuo meidän majoitus olisi ollut 45min kävelyn päässä, ja kävelyreitti olisi kulkenut riisipeltojen läpi. Harmittaa oikein ettei tullut sitä kävelyä tehtyä, mutta siinä vaiheessa kun tämä oivallettiin, oli sadepilviä taivaalla, joten ei otettu kastumisen riskiä. Se olisi ollut aika kiva vaihtoehto, vaikka siinä olisikin ollut varmaan aika hiessä kun olisi kohteeseen asti päässyt.
Minulle on käynyt samoin. En ensimmäisellä kerralla ollenkaan ymmärtänyt Ubudin suosiota. Jotenkin kaihertaa kuitenkin ja haluaisin sittenkin antaa toisen mahdollisuuden. Viime kesänä kävin Balilla mutta en saanut mentyä. Saa nähdä. Just koska en joogaa ja kaikki krääsä vaan jaksaa ärsyttää. Mutta jotain taikaa paikassa kai kuitenkin on, kun sinne väki pakkautuu.
Bali on mulla vielä näkemättä, mutta kyllähän sinne tekisi mieli. Suomen kesä on kai sitä parhainta matkustusaikaa? Näin muistelen muutama vuosi sitten Matkamessuilla jonkun Balilla asuvan suomalaisnaisen kertoneen. Kaikille paikoille kannattaisi antaa se toinen mahdollisuus. Ekan kerran huono fiilis kun voi johtua niin monen asian summasta. Mun piti antaa Roomalle neljä ennen kuin ymmärsin sen hehkutuksen. Sitten on niitä paikkoja, joissa saisi juosta vaikka kuinka monta kertaa eivätkä ne senkään jälkeen tunnu omilta.
Hauskaa, että ensivaikutelma muuttui – ja hyvää matkustusasennetta antaa uusi tilanne yhden pettymyksen jälkeen. Kuvista tuli kyllä kauhea margaritahimo!
Ubud ja Bali ylipäänsä on kyllä omalla ämpärilistalla, mutta ei vielä mitään hajua, milloin sinne pääsisi. On vaan alkanut pelottaa, että onko se vain armoton turistirysä, mutta hienoa kuulla, että siitä voi nauttia edelleen. Ja siistiä, että annoit toisen mahdollisuuden, itse ei varmaan tulisi ihan herkästi lähdettyä paikkoihin, jotka eivät ole säväyttäneet ekalla kerralla.
Ubud sai minulta tuomion käydessäni siellä ja en ole kovin varma tulenko koskaan antamaan sile toista mahdollisuutta :D En silloin aikananni onneksi sitä taksikartellia joutunut tukemaan, koska meillä oli vuokra-auto käytössä. Mutta Balille haluaisin uudestaan kyllä!
Ubud vaikuttaa ristiriitaiselta kohteelta ja se heijastuu myös kommenteissa. Joka tapauksessa kuuluu niihin kohteisiin, että parempi käydä itse ottamassa selvää omasta mielipiteestä – kuvien, vinojen ja suorien ;-) – perusteella ainakin valokuvattavaa riittää.
P.s. En aio myöskään osallistua joogailuun, tasapainoilen pelkästään hyvän ruuan ja kylmän juoman kera :-)
idnfav
mkynot
cm9pqj
xo210s
i85tv7
z23m2w