Vuosi 2016 on ollut ehkä kaikkein paras reissuvuosi aikoihin. Silti matkojen väliin on mahtunut hyvin paljon muutakin elämää.
Vuoden alkupuolisko meni jossain määrin aallonpohjatunnelmissa: olin jatkuvasti aivan liian väsynyt ja kyllästynyt, kärsin unettomuudesta, ja ainoa lohtu ja into löytyi matkailusta. Vanhempieni luona eläkepäiviä viettänyt Niilo-koirani sairastui imusolmukesyöpään, ja lähti jatkamaan onnellisen koiran elämää pilvenreunalta käsin. Hyvin pian sen jälkeen jouduin sanomaan hyvästit mummilleni, ja olin musertua suruni alle.
Lopulta tuli kuitenkin kevät, ja kevätaurinko toi kaivattua valoa myös elämään. Keväästä tähän päivään olenkin elänyt aikamoista nousukautta, ja olen saanut olla valtavan kiitollinen kaikista niistä hyvistä asioista, jotka elämä on minulle antanut:
Minulla on ystäviä, jotka pitävät viinistä, hyvästä ruoasta ja Pete Parkkosesta. Puoliso, joka tuntee minut ihan kokonaan, ja pitää minusta silti. Ihana pieni mäyräkoira, joka rakastaa meitä maailmassa eniten. Perhe, joka on kaikessa hassuudessaan se kaikista paras, sekä J:n perhe, joka on niin rakas että tuntuu ihan omalta. Työrintamalla on mennyt hyvin, olen saanut rakastaa sitä mitä teen, ja olla siinä hyvä.
Ja sitten on ollut pienempiä asioita, jotka ovat kuitenkin tehneet elämästä paljon hauskempaa, merkityksellisempää tai parempaa:
Heitin keikan valokuvamallina, kun Porvoon kaupunki tarvitsi uusille nettisivuilleen kuvia porvoolaisista ihmisistä. Vaihdoin paljon murhetta aiheuttaneen autoni toiseen. Söin aivan liian monta kertaa ravintoloissa. Lahjoitin vanhat talvitakkini tarvitseville ja toimitin ruokakasseja sellaisille, joilla ei itsellään ole varaa kuin kaurapuuroon. Ostin kaksi pulloa viiniä, vaikka J lähetti minut hakemaan kalanmaksaöljyä. Näin unia taisteluroboteista ja osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni olutmaisteluun.
Tiedättehän, niitä pieniä puroja, jotka muodostavat suuria, onnesta kuplivia jokia.
Lokakuussa muutimme uuteen kauniiseen asuntoomme Kirkkonummen Sarvvikissa. Tätä ennen olin aina ajatellut, etten olisi mikään koti-ihminen, ja ettei sillä niin olisi väliä miltä koti näyttäisi. Nyt olen kuitenkin huomannut, että viihtyisä ja omalta tuntuva koti vaikuttaa suoraan hyvällä tavalla mielialaan. ♥
Työmatkaan käytettävästä ajasta putosi muuton myötä tunti pois, ja tämän päivittäin säästyneen tunnin olen siirtänyt suoraan treenaamiseen – liityin jäseneksi Espoonlahden Fressille, ja olen siitä lähtien käynyt salilla 3-5 kertaa viikossa. Se on ollut mahtavaa, siitäkin huolimatta, että uuden jäsenyyden mukana tulee aina yksi personal trainer-käynti, ja tämä mokoma PT totesi minut mm. ylipainoiseksi sekä keskivartalolihavaksi. Hah! ;–)
No, eiköhän siitäkin ”lihavuudesta” päästä, kunhan Chili toipuu selkäleikkauksestaan siinä määrin, että pääsemme taas normaalisti lenkkeilemään. Mäyräkoirahalvaus on ehkä ollut loppvuoden vastoinkäymisistä pahin, mutta siitäkin ollaan selvitty.
Tällä viikolla päätin, että lukisin tulevana vuonna enemmän kirjoja, ja kävin tuon päätöksen myötä hakemassa itselleni uuden kirjastokortin tälle nykyiselle asuinalueelle. Lukupäätöksen lisäksi en aio tehdä mitään varsinaisia uudenvuodenlupauksia, mutta tavoittelen tasapainoista elämää, jota eivät vastoinkäymiset liikaa pääse horjuttamaan. Tietysti tahdon myös matkustaa vuonna 2017 mahdollisimman paljon, mutta sitä ei kai lasketa sen enempää päätökseksi kuin lupaukseksikaan.
Mahtavaa ja ihanaa uutta vuotta 2017 ihan teille jokaiselle! Olette parhaita! Pus!
Käy tykkäämässä La Vida Locan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi.
Seuraa seikkailuja myös Twitterissä (@sarrrrba) ja Instagramissa (@vidalocasari)!
Voit myös tilata uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi tästä.
14 Kommenttia
Ihana postaus, josta tuli tosi hyvälle mielelle! Me Muuten treenataan lähekkäin eli itse käyn Soukassa Becomella Terveiset Japanista!
Haa, Become oli yksi mun vaihtoehdoista, mutta lopulta Fressi vei voiton. :–) Terkkuja Japaniin! <3
Monenlaista on vuoteesi mahtunut. Rakkaista on aina ikävä luopua ja viime vuosina olen itsekin saanut menetyksiä kokea. Elää pitää tosiaan matkojen välissäkin, koska ainakaan minulla ei ole mahdollista olla reissussa koko aikaa. Elämästä pitää nauttia myös arjessa ja olen yrittänyt tehdä tavallisista arki-illoistakin sellaisia etteivät ne olisi suorittamista tai muuten vaan tylsiä. Ainahan se ei onnistu ja elämään kuuluu välillä tylsyyttä, mutta omilla valinnoilla voi vaikuttaa niin moneen. Lukeminen on ihana harrastus. Minulla se on tänä vuonna jäänyt, kun siirryi autoilemaan työmatkat (pakon edessä). Aiemmin kun kuljin junalla, luin noin 1-2 kirjaa viikossa. Kivaa uutta vuotta ja jännittäviä seikkailuja ensi vuoteen :)
Elämästä todellakin tulee paljon helpompaa, jos pystyy nauttimaan myös niistä hetkistä, kun ei ole matkalla, ja juuri kuten sanoit: omilla valinnoilla voi vaikuttaa melkein kaikkeen. :-) Minäkin luin ennen paljon, mutta tänä vuonna se on vähän jäänyt. Alkuvuodesta tosin luin vielä normaaliin malliin, mutta loppuvuodesta en ollenkaan.
Ihanaa uutta vuotta ja parhaita seikkailuja sinnekin! <3
Paljon on selvästi vuoteen mahtunut ja tämä onkin sellainen ihanan elämänmakuinen postaus, joka on kivaa virkistystä matkajuttujen lomassa. :) Toipumisia Chilille! <3 Ja onneksi sulla oli vaan yks käynti sillä PT:llä. Kuulostaa epäpätevältä!
Pahinta taitaa olla, että hän oli todella pätevä! Haha! :–D
Chili kiittää ja toivottaa ihanaa uutta vuotta! <3
Varmasti ollut rankka alkuvuosi, mutta hienoa, että selvisit siitä entistä vahvempana. Toivottavasti vuosi 2017 tuo tullessaan ainoastaan positiivisia juttuja ja mieluisia haasteita :). Tärkeintä on osata arvostaa niitä kaikkein merkittävimpiä asioita, ihmisiä ja hetkiä, joten on hienoa kuulla, että sinä ymmärrät niiden merkityksen. Mahtavaa uuttavuotta ja menestystä vuoteen 2017 :)!
Samaa sinulle! <3
Tämähän on kuin sadusta, ilman Pete Parkkosta. Kyllähän puolisosi täytyy olla onnenpekka, kun sinun kanssasi saa elää :-) Upeata uutta vuotta ja mukavia reissuja teille! Muista kirjoittaa niistä yhtä mukavasti blogiisi kuin tähänkin saakka!
No hei, kohta sataa! Toivotaan että myös puoliso itse kokee olevansa onnenpekka. :–D Upeaa vuotta myös Tampereelle!
Rankan kuuloinen alku mutta.. Näin se elämä heittelee. Teillä on ihana koti, toisenne ja elämä mallillaan. Oot kyllä huikea nainen! <3 Ihanaa matkailuvuotta 2017 ja jatka samaan malliin, sun blogia on ihana lukea :)
Ihanaa matkailuvuotta myös sinulle Pönde! <3
Mulla oli aika samanlainen vuosi, vaikka ilman muuttoja selvittiinkin. Tätini kuoli alkuvuodesta ja kevät meni pitkälti hänen elämäänsä läpikäydessä ja asuntoa tyhjentäessä. Luin myös alkukeväästä paljon, mutta syksyllä kirjaston kirjat ovat vain kasaantuneet yöpöydälle. Ihanaa, kirja- ja matkarikasta uutta vuotta sekä Chilille toipumisia! :)
Ihana koira :)
toivottavasti uus vuosi toisi vain hyviä tapahtumia elämääsi