Matkabloggaajakeskusteluissa tuli porukalla mietittyä syitä lifestyle-blogeista tuttujen ”päivä bloggaajan kanssa”-postausten valtaisaan suosioon. Samalla todettiin, että matkailuun keskittyvässä blogissa tulee harvemmin avattua sitä matkustuksen ulkopuolista elämää millään tavalla, joten päätimme yhteistuumin tehdä pienen kokeilun: kiinnostavatko nämä postaukset myös perinteisen lifestylegenren ulkopuolella?
Asiaan kuuluu tietysti keltaiselle lehdistölle ominainen PEPPU VAU-otsikointi, joten pahoittelut siitä.
Oma tyypillinen päiväni on hyvin paljon tämän keskiviikkopäivän kaltainen. Valitsin tarkasteltavaksi kuitenkin nimenomaan tämän päivän, koska iltapäivästä tein muutakin kuin nökötin toimistopöytäni ääressä.
05:00 – Herätys
En ole nukkunut kunnolla koko yönä. Herään vaikeasti, käyn suihkussa ja koiran kanssa ulkona. Valokynä on loppu, enkä saa mustia silmänalusia piiloon. Unohdan eväät, juoksen autolle.
06:59 – Saavun töihin
Työmatka kesti tänään 50 minuuttia, eilen riitti 40 minuuttia. Toissapäivänä meni ruuhkissa yhteensä kolme tuntia. Harmittaa kun työmatka on niin pitkä, päätän että katson taas illalla asuntoja vähän lähempää. Syön aamupalaksi kaurapuuroa, hedelmiä ja kahvin. Luen sähköpostit, kurkkaan läpi firman somekanavat ja teen pari pienempää juttua alta pois ennen aamupalaveria. Huomaan että puin aamulla kiireessä väärän paidan.
09:00 – Palaveri
Aamun projektipalaveri venyy puoleentoista tuntiin. Kauhea nälkä, tekee mieli suolakurkkuja ja graavilohta. Juon kolme kuppia kahvia. Toimistolta löytyy kansanterveydellisistä syistä leuanvetotanko, joten vedän kolme leukaa pettyen omaan suoritukseeni. Käsiin sattuu vielä eilisen kiipeilytreenin jäljiltä.
11:00 – Lounas
Haen naapurikaupasta suolakurkkuja ja graavilohta. Jälkiruokana on suklaapatukka ja kahvi. Vedän taas kolme leukaa. Säilön ylimääräisen suolakurkun jääkaappiin ja toivon että muistan palata sen pariin vielä myöhemmin.
11:30 – Töitä
Töitä ja kahvia. Kirjoitan yhden artikkelin ja perehdyn MWC 2016-tapahtumaan Barcelonassa. Vedän kolme leukaa.
13:30 – Katajanokalle
Lähden työkaverin kanssa katsastamaan markkinointiviestinnän viikon tarjontaa Katajanokan Wanhaan Satamaan. Yritysblogimme on viiden muun loistavan blogin kanssa finaalissa Suomen paras yritysblogi-kilpailussa, jonka palkintojenjako on tunnin päästä. Tapahtuman toimitsija ei päästä meitä parkkipaikalle, vaikka se on tyhjä.
Sisällä saan koodiviidakon ständiltä kahvin, joka on hyvää. Päätän soittaa koodiviidakon tyypille seuraavana päivänä.
Palkintojenjako alkaa, Suomen parhaan yritysblogin voittaa Kotipizzan toimitusjohtajan PizzaGuy-blogi, joka on kyllä melko virkistävä tapaus. Toivoisin että suomalaiset toimitusjohtajat bloggaisivat enemmän. En silti ole tuomariston kanssa samaa mieltä siitä, että yritysblogin tulisi välttämättä nivoutua nimenomaan vahvoihin henkilöbrändeihin, sillä yritysblogeja ja kohderyhmiä on niin erilaisia.
15:00 – Kotiin
Lähden kotiin, ärsyttävä ruuhka. Kotona odottaa maailman ihanin mäyrävauva, jonka kanssa käydään kävelyllä. Mäyris ei tykkää syksystä, kun ulkona on kylmää ja maha kastuu korkeassa ruohikossa, varsinainen maastonakki. Keitän kahvia, äiti tulee kylään ja tuo mukanaan neljä uutta keittokirjaa. Päätän ostaa pastakoneen ja opetella tekemään pastaa. Syötän äidille puolukkapiirakkaa, joka on hyvää ja tietysti mahdottoman terveellistä.
18:00 – Blogijuttuja ja datailua
Vastaan Mount Everest-juttuun tulleisiin kommentteihin. Kirjoitan valmiiksi aiemmin luonnostelemani postauksen nojatuolimatkailusta ja julkaisen sen.
Taistelen tietotekniikan kanssa, kun huomaan ettei uuden koneen Photoshop ymmärräkään toisen kameran RAW-tiedostoja. Selviydyn taistosta voittajana. Kirjoitan tämän postauksen ja käsittelen kuvia, sekä maistan ranskalaista viiniä, joka oli Alkon myyjän mukaan erinomainen valinta. Olen samaa mieltä, viini on sopivan tumma ja maistuu herkulle. En ehdi katsomaan asuntoja tänään, mutta ehkä huomenna. Päätän julkaista tämän tekstin seuraavana aamuna.
22:30 – Sänkyyn
Yritän nukahtaa, mutta aivot käyvät ylikierroksilla. Pahennan tilannetta pelaamalla tabletilla Candy Crash Soda Sagaa. Saan unta lopulta vähän ennen yhtä.
38 Kommenttia
Candy Crush on saatanasta :D. Pelasin sitä jossain vaiheessa niin paljon, että se tuli uniinkin. Pakko oli poistaa, ja hyvä niin!
Näitä mun päivä -postauksia on ollut kiva lukea, ja kiva oli kirjoittaakin. Tahdon lisää!
Haha :D Ihanaa etten ole ainoa jolla on tällaisia ongelmia ;D
Tätä oli yllättävän hauska tehdä, pitäisiköhän vaihtaa genreä?
Toi kämppien katselu vie kyllä välillä epätoivoon. Mä olen nyt päättänyt, että en muuta hetkeen, mutta silti löydän itseni selailemasta uusia vuokrailmoituksia. Ei tässäkään nyt mitään vikaa varsinaisesti ole, mutta halusin lähemmäs keskustaa.
Me asutaan Porvoossa, mutta ollaan molemmat töissä Helsingissä. Eihän tässä mitään järkeä ole, pitäisi vaan löytää kiva ja sopivan hintainen kämppä jostain tarpeeksi läheltä töitä ettei menisi kaikki aika autossa istumiseen. :(
Vitsi mä repesin tuolle otsikolle :D :D Kuulostaa sun päivä aika pitkälle samalta kuin oma peruspäivä. Puuttuu vaan tuskailut salilla.
Täähän nyt oli aikamoinen sensaatio ;D
Kyllähän joo tällaisen yhden jutun lukee parvekekyttäyshengessä, mutta mielummin luen kuitenkin vähemmän sensaation hakuisia matkajuttuja :-D Viinin etiketin skannasin mieleen ;-)
Siis mä en nyt ymmärrä, eikö mun elämän ja arjen tylsyys olekaan susta kiehtovaa? Tämähän se vasta katastrofi onkin………..
Hei peppu vau, odotin nyt vähintään belfietä kuvituksena tässä postauksessa! ;) Aika paha toi Porvoo-Hki työmatkana, ei käy kateeks :/ Mutta voi miten söpö vuffe! ^_^ Ja pointsit kotiin noin monesta leuasta päivän aikana *peukku* :)
Olipa sangen päätön ja hännätön kommentti muuten :D
Ahaa, ymmärrän! Seuraavalla kerralla laitan myös belfien!
Mä olen yrittänyt tehdä niin että vedän muutaman leuan aina kun menen siitä tankopaikan ohi, mutta välillä kyllä vähän lipsuu :D Ennätys on 17 yhden työpäivän aikana!
Jos jaksan oikein ylläpitää tätä leuanvetojuttua niin ehkä saan seuraavaan postaukseen belfien lisäksi myös habakuvan…..
Mielenkiintoinen postaus! Pitääpä tehdä tällainen itsekin kunhan saan jossain vaiheessa keksittyä blogille uuden nimen ja irrotettua ton matkabloggauksen omakseen! Sulla on muuten mielenkiintoisen kuuloinen duuni.
Vedin kolme leukaa :-)
Tänään vedin 15 leukaa! Vielä kun saisi tuon määrän putkeen….
Mun duuni on just sitä miltä se kuulostaa eli mielenkiintoista ^__^
Kylläpä sulla on aikainen herätys voi apua! Äkkiä se kämppä lähempää duunipaikkaa (tai duunipaikka lähempää kämppää ;-))! Lounas näyttää herkulta ja nyt alkoi tekeen mieli lohta. Nam.
Kyllä siinä jotain perää on, että miksi nää tällaiset postaukset on lifestyle-blogimaailmassa niin suosittuja, koska kyllähän näitä on kiva lukee! Niinku henkilökohtaisia juttuja yleensäkin. Koska tirkistely on jännittävää.
Täytynee itsekin pistää korteni kekoon ja tehdä samanmoinen päiväpostaus! :-)
Mä epäilen, että graavattu lohi kuuluu maailman parhaimpien ruokien joukkoon, siihen ei kyllästy ikinä!
Tätä oli yllättävän kiva tehdä :–) Voisi tehdä vaikka parin kuukauden välein jonkun tämäntyyppisen ”mitä elämään kuuluu”-jutun.
Huh, tsemppiä asunnon ettimiseen, se on niin tuskaa. Muuten päivä kuulosti niin perusarjelta kun olla voi, tosin varmaan toi markkinointiviestintäviikko oli kivaa vaihtelua. Mua jäi hieman harmittaa, ettei ite tullut lähettyä käymään siellä, mut ei kauheesti reilun kahden tunnin bussimatka Tampereelta nappaa. :D
No joo, se alkaa kyllä olla vähän väsähtänyt tapahtuma jos multa kysytään :-) Että ei todellakaan kannata Tampereelta asti tulla vartavasten sitä varten :D
Kyllä vaan tälläisiä ihan mielenkiinnolla lukee, on kiva lukea muitakin kuin matkajuttuja. Mäyrikset ovat ihania, mun suosikkikoirarotu.
Mäyrikset on parhaita! <3
Tämmöset on aivan kivoja postauksia välillä ja kyllä niitä minun mielestäni voi matkablogeissakin silloin tällöin julkaista. Täytyypä itsekin tehdä kun kerkiää. :)
Ihan hauskoja nää tosiaan loppujen lopuksi sitten onkin :D
Itseasiassa tykkään näistäkin aika paljon. Siis näistä matkabloggaajien versioista, joissa ei niinkään keskitytä siihen mitä päälle laitettiin ja mikä brändi sitä ja tätä. :)
Kirjoitin itse juurikin saman postauksen meidän blogiin, on vähän erilaisia nuo päivät näin maailmanympärimatkalla, mä huomaan. :D
– Gia
No vähän jotain erilaista ehkä, kun on muutakin nähtävää kuin Helsingin ja Porvoon välinen moottoritie :D
Aluksi nämä postaukset vähän nauratti matkablogien puolella, mutta nyt on kyllä rehellisesti myönnettävä että alan innostua näistä. Nämä ”päivä bloggaajan kanssa” on kyllä hyvin paljon erilaisia, kun mitä oon aikaisemmin lifestyle -blogien puolelta lukenut. Vaikka kyse usein onkin aivan tavallisesta arjesta, niin silti ne on huomattavasti mielenkiintoisempia kun ne, joissa jokainen käy shoppailemassa samoissa liikkeissä ja syö samoissa ravintoloissa…
Ehkä se yleinen elämäntyyli ja kirjoitustapa sitten vain kuitenkin sattuvat siihen omaan ”kohderyhmään”, kun sisältö ei ole pelkkää kaupoilla kiertelyä ja täydellisiä kahveja.. :P
Olen useamman vuoden sekä koulu- että työmatkoina kuluttanut vastaavan ajan tien päällä, joten tutulta kuulostaa tuo kyllästyminen autossa istumiseen. Päivän aikana ehtii ihmeen paljon enemmän, kun ylimääräinen matka-aika jää pois.
Tosi kultainen tuo teidän maastonakki, meidän sohvaprinssi (15 v yorkki) on muuten samanlainen kylmän ja tassujen kastumisen suhteen; asioilla käydään vain häthätää ja äkkiä takaisin lämpimään :D
Mä pyrin pitämään etäpäiviä mahdollisimman paljon, mutta kiireisimpinä aikoina se ei aina ole mahdollista. Ne ovat kuitenkin aina viikon parhaat työpäivät, kun saa rauhassa tehdä juttuja ja työmatkaan menee juuri sen verran mitä kestää nousta sängystä koneen äärelle. :) Ehtii miljoona juttua sitten senkin jälkeen kun koneen taittelee pois silmistä ja ”oma aika” alkaa.
Oli tosi hauska lukea tätä postausta :). Pitää jossain vaiheesa tehdä itsekin. Pitäs kai ruveta iteki treenaa leukoja :D – en varmaan saa yhtään :D!
Eka leuka on vaikein, seuraavat tulee helpommin :D
Tää on siis sulle päätyö? Hauska tarina.
Mä en nyt ymmärrä kysymystä? Mulla on yksi tavallinen toimistotyö markkinoinnin ja viestinnän parissa ja sitten tämä blogi, jonka voi laskea sivutyöksi. :)
Hauska postaus ja kurkistus blogielämän taa! Ja tuo leuanvetotanko olis varmaan omaankin toimistoon hyvä lisä, itse kun en jaksa vetää yhtäkään leukaa :)
Leuanveto on parasta lääkettä toimistopöydän ääressä jumiutuville niska- ja selkälihaksille! Suosittelen :D
Vois itekin miettiä tällästä postausta, mutta mun päivät ei vaan ole kovin mielenkiintoisia :D
Juu no harvoinpa tämä hohdokasta on täälläkään :D
Kuvittelin sut kävelyllä mäyrän kanssa – siis sellaisen mustavalkoraitaisen pitkäkuonoisen näätäeläimen – ja meinasin sylkäistä teet näppikselle. :D
:————–DDD
Mä kutsun usein meidän Chiliä mäyräksi. Tän mielikuvan jälkeen se saattaa vähän jatkossa hymyilyttää :D
nää on niin hauskoja :-) ps.tsempit asunnonmetsästykseen!
[…] Kuvistuskuvana työpöytäni postauksesta ”Päivä bloggaajan kanssa”. […]