Olen todella huono pitämään päiväkirjaa käsin, joten raapustelen usein erilaisiin muistivihkoihin kaikenlaisia yksittäisiä huomioita ja ihmetyksiä muistiin. Varustellessani itseäni tulevaa matkaa varten päädyin samalla tutkimaan vanhoja muistikirjojani. Tässä muutama hauska ja ”hauska” poiminta:
Näin lentokoneen ikkunasta jonkun suuren jääalueen. Myöhemmin näin jotain vieläkin kamalampaa: Dallasin!
7.4.2009, Mexico City
Jaa’a, enpä tiedä. Sattui mainio lentosää, ja yläilmoista näki yhtä jos toista hienoa. En tosin tiedä oliko kyseessä oikeasti Dallas ja jos on niin mistä olen sen tiennyt? Tai miksi olen pitänyt näkyä nimenomaan kamalana?
Kaikki halailivat ja taputtivat, sain heti kolme tequilaa.
22.4.2009, Coatzacoalcos, Meksiko
Tervehdyskäynti vaihtariaikoijen rotaryklubille. Rotaryvaihtareilla on vuoden ajalle määritelty neljä D-sääntöä: No Drinking, No Driving, No Dating, No Drugs, ja nyt kun en enää ollut vaihtari, virtasi tequilaa yhtäkkiä monesta tuutista.
Olo on tyhjä. Olen kummallisessa majoituksessa, nämä ihmiset ovat outoja. Hyviä, mutta haluavat vain rahaa.
2.8.2011, Lima, Peru
Olin juuri saapunut Limaan ilman matkatavaroita, eikä sovittu hakijani tullut koskaan noutamaan minua lentokentältä. Olo oli aika sekava ja surullinenkin (olin juuri viettänyt upeat kaksi viikkoa Meksikossa), mutta sain kuitenkin heti toisena päivänä hommattua itselleni kimppakämpän. Vaisto sanoi että vuokraisännässä oli jotain hämärää, enkä sitten lopulta asunutkaan tuolla kovin kauaa. Amerikkalaiset kämppikset mm. pakotettiin allekirjoittamaan vähintäänkin kyseenalaiset vuokrasopparit, jota minullekin tarjottiin, mutta jota en suostunut allekirjoittamaan – satuin nimittäin ymmärtämään mitä siinä luki. Tässä postauksessa tunnelmia ensimmäisestä illasta Perussa.
Eskilstuna = Eskilin tonnikala. Sorge norge, ollaan ennen teit norges, sorge.
2.7.2013, Ruotsissa matkalla Norjaan
Tekemäni jalostunut käännös jostakin ohitetusta tienvarsikyltistä, sekä J:n runo kanssa-autoilijoille jossain päin Ruotsia, lähellä Norjan rajaa.
Paikalliset ystäväni kertoivat että kaikki Brasilian mieshuorat ovat juuri nyt lomalla.
2.1.2012, Sao Paulo, Brasilia.
Merkittävää että olen juuri tämän muistanut kirjata ylös! Todettakoon etten ollut suinkaan etsimässä ko. palveluja, vaan Sao Paulolaisten kavereiden auton kyydissä – kiertelimme autolla keskustan liepeillä, ja ohitimme siinä samalla jonkinmoisen red light districtin, jossa ei tosin ollut yhtäkään punaista valoa saati ristin sielua missään.
Kaksi pikkuista brasilialaista tuli pöydälleni istumaan. Voi ei mitä jos he ovatkin hylkiöitä!!
3.1.2012, Ibirapueran puisto, Sao Paulo, Brasilia.
Hämmentävä tilanne. Olin lukemassa kirjaa Ibirapueran puistossa, kun yhtäkkiä kaksi lasta tuli istumaan pöydälle jonka ääressä hengailin. Muistaakseni epäilin heti että kyseessä olivat jonkun rikollisliigan kouluttamat harmittoman näköiset taskuvarkaat, mutta ilmeisesti kyse oli kuitenkin ihan vaan tavallisista lapsista, jotka tulivat höpöttelemään vieraalle ihmiselle. Kai sellaistakin sitten tapahtuu…
Hostellille ilmaantui pöhelö italialaispoika joka olisi ensitöikseen halunnut levittää minuun aurinkorasvaa, koska olen niin suomalainen. Väsyttää.
5.1.2012, Sao Paulo, Brasilia.
Typerä italialainen, joka puhui espanjaa hassulla korostuksella. Ei onneksi viipynyt hostellilla kauaa, koska se suomalaisten ihannointi alkoi mennä tosi pahasti yli.
Mun kaveri 22v syö selluliitinehkäisylääkkeitä, voi taivas.
8.1.2012, Santos, Brasilia.
Brasilailaisten tyttöjen kanssa hengailu oli Perussa vietetyn ajan jälkeen virkistävää, koska heillä ei ollut mitään alennuskomplekseja vaaleiden naisten suhteen. En silti jaksanut lakata hämmästymästä siitä, kuinka pinnallisia puheenaiheet usein olivat: kuka on käynyt missäkin kauneusleikkauksessa, ja mitä selluliittitabletteja kukakin syö.
Niiiiin muuten ja se eilinen fiesta oli churrasco, eli lihaa oli tarjolla paljon ja kaljaa. Mutta miksi yökerholla pitää olla oma parkkihalli? Yrittivät juottaa minulle huumeita.
8.1.2012, Guarujá, Brasilia.
Hah! Yökerholle tosiaan ajettiin autolla, ja auto jätettiin yökerhon omalle parkkialueelle. Lähdin kesken illan autoon nukkumaan, koska en innostunut minulle tarjotusta piristeestä, jota tyypit kutsuivat ”pyhäksi vedeksi”. Kuulemma olisi jaksanut bailata aamuun saakka, en nyt kuitenkaan ”yllättäen” tarttunut tarjoukseen.
Sopiva päiväohjelma on seuraavanlainen: aamupala, aamulenkki vuoropäivinä Copacabanalla tai Ipanemalla, auringonotto, rantaleijonabongaus, kilpakosijoiden hätyyttely ja sitten on aika syödä. Rio de Janeiron hyttyset ovat ilkimyksiä ja ovat pistäneet minua esimerkiksi jalkapohjaan.
15.1.2012, Rio de Janeiro, Brasilia.
Voi Rio de Janeiro, kaipaan sinua! Tosin nämä tässä mainitut ”hyttyset” paljastuivat lopulta bedbugseiksi. Postaus lutikkahostellista täällä. Suosittelen vilkaisemaan vähintäänkin kuvien vuoksi. :D
Tekee mieli kiukutella, koska loma on loppu. 25,80 realia oli loppusumma sille kamalalle aamiaiselle.
28.1.2012, Guarulhos Airport, Sao Paulo, Brasilia.
Hah! Mulla oli keskimääräistä pidempi hengailuaika Sao Paulon lentokentällä lentoa odotellessa, ja kolusin aika huolella läpi lentokentän kaikki palvelut, mm. ylihintaisen ja yleisesti huonon aamiaisravintolan.
Tästä lähin syön vain riisikakkuja ja kuolleita eläimiä.
Helmikuu 2012, Lima, Peru.
Tämä on Perussa vierailulla olleen siskoni sitaatti. Viittasi siihen että turvallisinta olisi varmaan syödä pelkkiä riisikakkua, jos haluaisi välttyä paikallisen ruoan tuottamilta ongelmilta.
Vastoinkäymiset: limanuljaskat ja orkesterien hyökkäykset, kaasupommit ja parasiitti.
Helmikuu 2012, Trujillo, Peru.
Matkalla läpi Perun kohti Ecuadoria kohtasimme jos jonkinlaista vastoinkäymistä. Trujillossa meitä piinasi kadulla soittava orkesteri sekä limanuljaskainen turistimatkojen myyjä. Perun ja Ecuadorin rajalla oli jotakin mellakoita juuri silloin kun meidän oli määrä mennä siitä yli.
Odotellessani toiveikkaana esim. helikopteria saapuvaksi kuulinkin hevosen hirnuntaa.
Helmikuu 2012, Ecuador.
Edellisen vuoksi jouduimme taittamaan matkaa rannikon sijasta vuorien yli sisämaassa. Maanvyörymä kuitenkin pysäytti kulkumme keskellä ei mitään, ja jossain kohtaa aloin miettiä, kuinka pian meitä ryhdyttäisiin etsimään, mikäli jäisimme lopullisesti loukkuun. Tätä kokemusta on avattu hieman enemmän postauksessa ’Kirjaimellisesti kivinen tie Galapagossaarille’.
Nämä ovat ihania, ja näitä on aivan mahtavaa lukea nyt jälkeenpäin. Voi kunpa sitä aina jaksaisi vaivautua! Kunnianhimoisesti aion jälleen ottaa matkapäiväkirjaksi jo vuosia sitten ostamani muistikirjan mukaan tulevallekin kesälomamatkalle, mutta katsotaan nyt miten sen kanssa käy – varmaan samalla tavalla kuin aina ennenkin, eli jaksan kirjoittaa jotain muutaman ensimmäisen päivän aikana, ja loput asiat jäävät muistin varaan…. ;)
42 Kommenttia
Ah, ihanat muistikirjapätkät, näitä voisi lukea enemmänkin! Saatan itsekin koota tällaisen – kunhan on aikaa ja muistan.
Nää on ihania! Ja jotenkin niin absurdeja aina välillä, ja sitten kuitenkin jotenkin muistaa mihin se juttu liittyy vaikka itse muistiinpano olisi tuota luokkaa ”tästä lähin syön vain riisikakkuja ja kuolleita eläimiä”… :D Eli hyvä vain että on tullut kirjoittua edes tuon verran ;) Tee sinäkin tällainen, haluan kurkistella myös muiden muistivihkoihin….!
Voi miten ihania muistoja :D Tai siis ei ne kaikki nyt niin ihania olleet, mutta ihana etta ne on tallessa. Mulla kulkee kans matkapaivakirja mukana reissussa ja vaikka monesti vasyttaa sita illalla alkaa rustaamaan, niin kiva lukea niita sitten jalkeenpain. Tama oli muuten loistava postausidea, toivottavasti ei haittaa jos vallan innostun itsekin vastaavan tekemaan :)
Kyllä ne nyt jälkeenpäin ovat ihania kaikki :D Ja ei haittaa, päinvastoin! Olisi kiva nähdä näitä muillakin :)
Näistä mää tykkään! Sulla on ihan kunnolla tapahtunut jänniä :p Pitääki kaivaa ihan se oikea kansien välissä oleva reissupäiväkirja esille ja tutkia millaisia seikkailuja sieltä löytyy :D
Välillä liikaakin jännää lyhyen ajan sisään, mutta jälkeenpäin niistä on tietysti syntynyt hienoja muistoja! :D
Hyvät ja ainakin totuudenmukaiset sanat! mä olen kanssa kuullut että etelä-Amerikassa todella usein huijataan (ja pahempaakin) turisteja. Ilmeisesti ovat niin köyhiä että ottavat kaikki keinot käyttöön saadakseen rahaa :/ suoraan sanoen kauhistuttaa sellainen ja en haluaisi jollekin kiertoreissulle jos sellaisesta joutuisi kärsimään koko matkan ajan, kun tullut kaikenlaista luettua. Jotenkin tällaisten kokemusten jälkeen vaan haluaisi tarkemmin kattoa mihin menee, vaikka toisaalta ei halua matkustelua lopettaakkaan.
Mutta toisaalta taas onhan täällä Euroopassakin kaikenlaista ryöstelevää kerjäläissakkia, viimeisin pahin kokemus oli se kun joku kerjäläissakki seurasi ja päättivät yrittää tulla sisään yhteen Bremenin loma-asuntoon jossa olin
Ei siellä nyt niin paljon huijata että kärsimään joutuisi… Omalla järjenkäytöllä säästyy paljolta, eivätkä latinot minun kokemukseni mukaan ole sillä tavalla niin aggressiivisia huijausyrityksissään, kuin monet muut. :) Eli ehdottomasti ja varauksetta suosittelen matkustamista lattareihin!
Oon kanssa kerran törmännyt jättisuuriin hyppiviin kirppuihin yhdessä Saksan hotellissa :D onneksi ne ei tulleet sentään mukana, olivat sängyssä eläviä ja tosiaan hyppivät. Luulin että niitä oli vain pieniä eikä sellaisia joita silmillä näkee hyppimässä! ei ihme että siivooja toisessa huoneessa kiljui kauhusta
HYI! Toi ois mulle aivan ehdottomasti liikaa :D
Ihania muistiinpanoja! Repesin ääneen tolle kamalalle Dallasille. 8D
Tän takia ois kyllä aina parasta kirjata matkajutut saman tien ylös. Sit kun niitä joskus kuukauden päästä vaiks blogiin kirjoittelee, niin noita pieniä yksityiskohtia ei enää muista. Yleensä mun parhaat setit löytyykin Instagram-kuvista, jotka on yleensä siinä tietyssä tilanteessa tai hyvin pian sen jälkeen nettiin upattu. Tai sit on tietty jotain FB-statuspäivityksiä. Toki nettiä ei aina ole saatavilla, joten tommonen pieni kirjanen toimisi enemmän kuin hyvin. :-)
Sepä se, tämä oli oiva muistutus itsellekin, että kannattaa vain sinnikkäästi kirjoittaa asioita ylös. Mullakin on noita FB-statuspäivityksiä aika paljon, niistä voisi joskus tehdä oman koosteen myös :D
Hattua nostan, että olet jaksanut pitää päiväkirjaa! Hauska muistella niiden avulla reissua vuosienkin päästä :)
Joo jos onnistuu muistamaan mihin joku yksittäinen riisikakkukommentti liittyy :—-D
Aivan mielettömän hauskoja! Nyt melkein harmittaa, etten ole itse koskaan kirjoitellut reissupäiväkirjaa. Blogi tietty nykyään on jonkinlainen sellainen, mutta siitäkin puuttuvat helposti juuri tuollaiset joskus arkiset, joskus jotain muuta kommentit. Mun suosikki on ehkä selluliittipilleri. Johtuu varmaan nykyisen olinpaikkani aiheuttamasta lievästä identiteettikriisistä. :)
Haha :D Se oli kyllä joo aikamoista, muutenkin ne puheenaiheet liittyi tosi vahvasti koko ajan johonkin silikoneihin ja botoxeihin. Yksi tyttö halusi että kosketan hänen raskausmahaansa, jotta lapselle tulisi siniset silmät. Ehkä olisi pitänyt pyytää siitä noitatohtorin hommasta rahaa…..
Oi miten suloisia muistonpätkiä! Päiväkirjan pitäminen olisi kyllä niin ihanaa (ja järkevää). Sitä aina kuvttelee, että kyllähän minä tämän muistan, mutta juuri tänään yritin pinnistellä muistiani, että mikä oli se kiva juttu, mikä VIIME VIIKOLLA tapahtui, mistä minun piti muistaa kirjoittaa… Liekö tämä aurinko (vai liika Prosecco, joka on saanut muistini tekemään (taas) kepposia…
Hah! Voisi joskus kokeilla kirjoittaa asioita muistiin viinipäissään, voisi tulla aikamoisia muistiinpanoja :D !
Voih. Ihania!
Tai no ehkäpä ei tämä ”Mun kaveri 22v syö selluliitinehkäisylääkkeitä, voi taivas.”Onhan touhua…
Itse en koskaan ole kirjoitellut reissupäiväkirjaa, mutta kännykkään tulee kirjoiteltua muistiin kaikkia omituisuuksia. Kuten ”Berliini, outo, mutta jotenkin läheinen..Oliko se lintu.. ” Vähän hankala enää vuosien jälkeen päästä kärryille mistä oli kyse.
Ollaan muuten kai lähdössä RIO:n suuntaan syksyllä. Vähänkö kivaa!
Ahaha :—D Sitä jotenkin kyllä ihmettelee omaa järjenjuoksuaan. Vielä kuitenkin riitti muistia sen verran, että sai selville mitä noilla on tarkoitettu…
Rio on ihana!
Haha, ihan parasta. Nauroin täällä mm. Dallasille ja selluliittitableteille. Maailma on aika hauska paikka toisinaan. Itsekin olen raapustellut elämäni aika ties jos mitä, olen pitkän aikaa miettinyt, että pitäisi jotain julkaista blogissakin. Olen vähän hidas saamaan aikaan :P. Lisää tällaisia postauksia :-)!
Mun Meksikon ajan päiväkirjoissa (koneella kirjoitettuja juttuja, eli ei vain pelkkiä yksittäisiä huomioita) olisi aika paljon lisää tällaista matskua, mutta myös tosi paljon myötähäpeää entistä itseään kohtaan… :D
Tää oli niin kiva! Huikeita muistoja. Matkapäiväkirjan kirjoittaminen on osa omaa reissaamistani ja kaikki ilot ja tuskat tulee kyllä kirjoiteltua ylös. :)
Juu, mä yritän nyt tsempata kovasti tässä asiassa, ja just sain kirjoitettua pari sivua tekstiä Torinon havaintoja :D Sinnekin tosin tuli jo sellaista tajunnanvirtaa (”Tämä lentokenttä on tympeä, ja J kielsi laulamasta lauluja viinistä”), että tällaiseen postaukseen voisi olla hyvinkin pian lisämateriaalia, hah!
Heheh, tämä oli todella hauska :) Voi kun itsekin saisi edes tämän verran kirjoiteltua reissussa ajatuksiaan… Ehkä seuraavalla reissulla otan susta mallia ja kirjoitan yhtä (ulkopuolisille) järjettömiä lauseita :D
Kyllä kannattaa :D Mä teen nyt parhaani että saisin kirjoitettua täältä road tripiltä käsin joka päivä edes jonkun yhden asian!
Tuollaiset lyhyet pätkät on kivoja! Itseä harmittaa se, että en ole kirjannut varsinaisia päiväkirjoja kuin parilta reissulta. Jälkeenpäin ne olisivat kultaakin arvokkaampia!
Mun päiväkirjat Meksikon ajoilta (18v) ne vasta olisivat aarreaittoja…. ;)
Mulla on aina ajatuksena ottaa reissuille mukaan päiväkirja, mutta ajatuksen tasolle se on vielä jäänyt. Aina unohtuu! Onneksi sitten mulla muisti on sellainen, että jos reissulla mitä näen ja luen niin se jää mieleen – helpottaa reissupostausten kirjoittamista :D Mutta pitäisi kyllä opetella muistikirjaa käyttämään…
Muistikirjassakin riittää usein vaikka vain ranskalaiset viivat, saattaa jäädä jotain hauskaa mieleen… :D
Ihana postaus! :D Ehkä jätän 13v Jennan päiväkirjamerkinnät rauhaan, niitä en kehtaa itsekään lukea… Muistan kyllä joskus lapsena kirjoittaneeni matkapäiväkirjaa tyyliin Puuhamaasta, se vihkonen olis mahtava löytää!
Mä niiiiin kadun mun 13v-päiväkirjojen tuhoamista! NYT niitä olisi ihan mahtava lukea :D
Mielenkiintoisia juttuja arkistojen kätköistä! Mä en ole tehnyt muistiinpanoja kuin Trans-Siperian aikana, jolloin pidin ihan päiväkirjaa. Sen sijaan mulla tiettyjä metodeja, jolla teen reissupäivän muistijäljistä pysyviä ilman kirjoittamista. Tuohon metodiin on ollut helppo mennä, koska mulla on aina ollut hyvä muisti. Noihin muistoihin kuuluu aika paljon kaikenlaista, ja joskus pitäisikin alkaa kirjata niitä muistiin jälkikäteen ennen kuin ikä iskee ja tekee muistilleni kepposet.
Mulla on myös hyvä muisti, mutta toisaalta myös nautin aivan suunnattomasti noista älyttömien ja hauskojen pikku huomioiden ylös kirjaamisesta ja niiden kautta muistoihin palaamisesta… :D
Mahtavia juttuja, mulla jää tosi vähäiseksi tuo päiväkirjan pito usein. Blogi toimittaa sitten sen virkaa. :D
Tuo 4 D:stä vaikutti hauskalta, noinhan se on että kun on jonkun asian / organisaation piirissä niin asioista ollaan aika tiukkoja. Tequilaa haha, siitä saa kyllä hyvän nousun aikaiseksi. :D
Tequila on mainio juoma. :D
Onpa hauska tapa tuo! Kirjoittelin joskus päiväkirjaa, aikaa ennen blogia, mutta blogi on korvannut sen, vaikkei varsinainen päiväkirja olekaan. On hauskaa selata noita vanhoja päiväkirjoja, sieltä paljastuu aina asioita, mitä ei muistakaan.
Noh, aikaa kun ei saa päiviinsä lisää, pitää tehdä valintoja. Ihanasti jaksat näitä raapustella, ihan tuollaisia huomioitakin! Niistäkin jää kuitenkin joku pieni merkintä josta synapsit sitten yhdistelee asioita kokonaiseksi tarinaksi myöhemmin.
Mä pidin Meksikossa vuosina 2007-2008 sellaista oikein kunnon päiväkirjamuotoista blogia, se oli kyllä aikamoista… :D
Haha, tämä oli aivan loistava postaus. Ihanan randomeja kommentteja. Kiva kun linkkasit tämän tuonne Meriharakan kommenttiketjuun niin löytyi helposti! :)
Mä suunnittelen jatko-osaa mun Meksikon ajan päiväkirjoista…. :D
Löysin blogisi vasta hiljattain ja innostuin lukemaan myös näitä hieman vanhempia juttuja.
Ihana postaus! Lukisin mielelläni lisääkin näitä pikku katkelmia. Olen itsekin kirjoittanut kaikille reissuillani matkapäiväkirjaa, vaikka peruspäiväkirjaa en pidäkään. Valitettavasti ensimmäisillä matkoilla ei tullut kerättyä talteen pääsylippuja ja muita papereita, joita voisi liimata kirjan väliin, ja muutenkin olen kirjoittanut varhaisimmilla matkoilla hieman tylsään ”Heräsin ja söin aamupalan. Menin museoon X ja se oli ihana! Sitten menin…” -tyyliin. Myöhemmilla matkoilla olen liimannut pääsylippuja ja piirrellyt pikaisia luonnoksia maisemista, kirjoittanut ylös hauskimpia keskusteluja. Matkapäiväkirjoja on kyllä ihana selailla jälkeenpäin, kun mieleen palautuu se hetki, jolloin tekstin kirjoitti.
Hei ja tervetuloa! :-) Tunnustan että nämä katkelmat ovat minustakin aivan valloittavan hauskoja. Sekin vahän harmittaa, että nyt kahdella viimeisellä matkalla olen ollut päivän päätteeksi niin uupunut, että asioiden kirjaamisen sijasta olen vain kaatunut kuolleena sänkyyn. No, jatkossa skarppaan taas että saadaan lisää tällaisia pikku katkelmia tänne! :-D