Tiesin kyllä ettei täälläpäin maailmaa mitata matkaa kilometreissä vaan minuuteissa, tunneissa tai päivissä. Ajattelin aina että kyse oli vain tavasta enkä ikinä ajatellut asiaa sen tarkemmin. Käytettyäni 200km matkaan 14 tuntia tajusin todellisen syyn.
Matka vuorilta viidakkoon oli vaivalloinen, hermoja raastava ja tuntui ihan liian pitkältä. Useamman kerran matkan aikana mietin että mahtaako viidakkoseikkailu olla kaiken sen vaivan arvoista. Siinä vaiheessa kun oppaamme ilmoitti meidän saapuneen Amazonin sademetsään tiesin vastauksen olevan kyllä. Sí.
Kyseessä oli jälleen kerran yliopiston organisoima opintomatka – onneksi, sillä normaalioloissa kansallispuisto ei varsinaisesti ole opiskelijabudjetille sopiva matkakohde. Matka sinne on pitkä ja paikalliseen hintatasoon nähden kallis, samoin majoitus ja ruoka.
Matkanjärjestäjät nyhtävät turisteilta kaiken mitä irti saavat ja myöntävät ihan avoimesti etteivät he edes yritä houkutella Manuun pienen budjetin reppumatkailijoita vaan heidän tärkein asiakassegmenttinsä ovat keski-ikäiset joilla on rahaa.
Eniten matkustajia Manuun saapuu USAsta, Englannista ja Ranskasta. Suomalaisiakin käy kuulemma joskus.
Unescon maailmanperintökohteiden listaltakin löytyvää Manun kansallispuistoa pidetään maailman tärkeimpänä sademetsän suojelualueena ja sen pinta-ala on huikeat kaksi miljoonaa hehtaaria.
Alue on jaettu kolmeen osaan: suojelu-, matkailu- ja tutkimusalueeseen. Suojelualueelle ei turisteilla ole asiaa, se on täysin pyhitetty sademetsän suojelulle. Matkailualue on keskittynyt Rio Manun ympäristöön alueen koillisosaan kun taas tutkimusalue löytyy Rio Madre de Diosin ympäristöstä alueen kaakkoisosasta.
Meidän matkakohteemme oli Crees Expeditionsin Manu Learning Center Manun tutkimusosassa.
Manun floran&faunan monimuotoisuus on hämmästyttävää:
Manu boasts the highest bird, mammal, and plant diversity of any park on Earth, including 1,000 of the world’s 9,700 bird species, 200 species of mammals, and 15,000 species of flowering plants. The most photogenic spectacles are frolicking Giant Otters, 1,000 parrots and macaws at a riverbank clay lick, dancing Cocks-of-the-Rock, habituated monkeys, and huge Lowland Tapirs at a forest clay lick.
En ole koskaan jaksanut oikein innostua linnuista ja lintujen bongailuista, mutta kaikki muut viidakon eläimet kiehtoivat sitäkin enemmän. Voi sitä riemua kun viidakkovaelluksella yhtäkkiä vastaan käveli ihka aito villisika, tai kun samaisella vaelluksella tajusi nähneensä apinan hännän vilahduksen silmäkulmassaan. Lopulta apinoita näkyi kokonainen lauma.
Manu Learning Centerillä on metsän keskellä pieni lodge johon voi majoittua korkeintaan 30 henkeä. MLC ei varsinaisesti vastaanota turisteja, vaan sen tärkein asiakaskunta ovat tähtitieteellisiä summia maksavat ”vapaaehtoistyöntekijät”. Kuka hullu maksaa 2000 dollaria kuussa siitä että saa laskea joka aamu viideltä papukaijat taivaalla? Tai ylipäätään siitä, että pääsee työleirille viidakkoon.
MLC:ssä nukutaan tällaisissa:
Ulkona nukkuminen on aina viehättänyt minua, ja olikin aivan ihanaa kuunnella viidakon ääniä ennen nukahtamista. Olin joka ilta yhdeksältä jo nukkumassa ja nousin ylös viideltä tai kuudelta. Ihanan rentouttavaa!
Viimeisenä yönä luontoäiti järjesti mahtavan näytöksen ukkosmyrskyn muodossa, ihanaa. Kiitos. ♥
12 Kommenttia
wow – vähänkö upeeta!!!
Ihan huippua <3
Voi vitsit miten siistiä, että pääsit Amazonin sademetsään! Sinne mäkin haluaisin jonain päivänä päästä! Oliko siellä paljon isoja ja kamalia ötököitä? :D
On muuten tosi kiva, että olet suurimmaksi osaksi tosi positiivinen ja suhtaudut uusiin asioihin myönteisesti. Tottakai on myös joskus kiva lukea huonoista päivistä ja negatiivisista asioista, sehän tekee blogista elämänmakuisen :)
Isoin ötökkä oli kämmenen kokoinen hämähäkki joka oli samassa veneessä kuin minä :D En pelännyt sitä koska se ei ollut karvainen (ne karvaiset on kaikkein pelottavimman näköisiä!) mutta jälkeenpäin sain kuulla että se karvaton hirvitys oli paljon vaarallisempi kuin ne karvaiset paksukaiset. Hyi :D
Ja sitten oli isoja sammakoita. Käärmeitä en nähnyt yhtään… Ja voi sitä ötököiden määrää yöllä….. :D
Positiivinen sävy johtunee siitä että olen tällä hetkellä tosi onnellinen ja tyytyväinen elämään. Välillä kirjoitan niitä ikävämpiä postauksia mutta harvemmin uskallan julkaista niitä, kun ne menevät usein helposti niin paljon henkilökohtaisemmiksi. :)
Ihanaa <3
Parasta tässä postauksessa olivat tietenkin chilit, kai kerroit niille kaikille terkkuja hullulta suomalaiselta tytöltä <3 Mäkin haluun!
Parasta tässä postauksessa on chili nimeltään pinga de mono :D <3
Taas hieno postaus. Minuun teki vaikutuksen lajien määrä. Tuhat lintulajia. Siellä luonto-oppaan taitoni joutuisivat koetukselle, kun näiden meidän mereistenkin muutamien kymmenten( korkeintaan 50) lajin virheetön esittely on kovan työn takana :) Mulle tuo viidakko olisi just lintujen takia mahtava paikka. Niin ja tapiiri kiehtoisi kovasti.
Tuo määrä on kyllä todella vaikuttava. Perun alueella on myös yli 2000 erilaista perhoslajia, wow…
Me nähtiin tapiirin jalanjälki mutta ei itse tapiiria :D
Mahtavan upeita kuvia ja mikä paikka! Pääsispä tuonne joskus.Olisi ollut kiva tietää kaikki tämä silloin kun olimme Perussa.Kurja juttu että ihan tietoisesti eivät halua pienemmän budjetin matkustajia tuonne puistoon,mutta kai toisaalta ei kai sitten tule sinne liikaa ihmisiä paikkoja pilaamaan.
Minullekin on tuttuja ne karvaiset tarantellat,ja pari päivää sitten täällä retkellä pohjoisessa näin täälläkin sellaisen,vain pienemmän.
Jo.. En tiedä millaiset hinnat sitten on tuolla Loreton puolella Pohjois-Perussa. Siellä käy paljon enemmän turisteja joten voisi kuvitella että siellä pääsee halvemmalla. Perulaiset kuitenkin halveksivat sitä että Iquitoksessa on oikein ilmiö että ihmiset elävät ihan normaalisti modernia elämää mutta kun näkevät turistien lähestyvän vetävät kaislahamet päälle.. Ja hetken päästä takaisin farkkuihin :D Että se siitä autenttisuudesta…
aiva mieletöntä! kuolen kateudesta :D toivottavasti pääsen itsekkin samoille huudeille viimeistään ensi vuonna.
Kannattaa todellakin jso vain mahdollisuus on! Olen vakaasti sitä mieltä että Perun pitäisi markkinoida ja kehittää viidakkomatkailua koska se on meille Eurooppalaisille jotka eniten matkustamme niin eksoottista ja hienoa kun meillä ei moisia rikkauksia omalla mantereellamme ole :)