La Vida Loca 2.0 ja #BlogisiTarina

La Vida Locan tarina on monelle tuttu, mutta aivan yhtä monelle se ei sitä ole. Lyhyesti esiteltynä tämä on blogi, jonka ikä riippuu laskutavasta ja jolla on ollut muutama eri nimi ja osoite. Pidempi esittely on sitten ihan oikeasti aika paljon pidempi.

Kerron tästä, koska Friolandian ihana Eveliina (jonka blogia olen lukenut vuodesta 2007 saakka!) toimitti minulle blogosfäärissä parhaillaan vimmatusti pörräävän #BlogisiTarina-haasteen. Tarkoituksena on nimensä mukaisesti kertoa tarina blogin takaa, kertomus siitä kuinka blogista on tullut se mitä se nyt on.

Elämä Meksikossa (2007-2008)

La Vida Locan varsinainen historia alkaa kahdeksan vuoden takaa, sillä en oikeastaan edes halua laskea sitä ennen pitämääni blogia miksikään oikeaksi osaksi tätä muuta kuviota (sen nimi oli muuten FLAP FLAP FLAP, joskin en tuolloin arvostetussa 15 vuoden perustamisiässäni ollut lainkaan perillä siitä mihin flap flapilla yleensä viitataan. Huoh….).

No, kuitenkin siis 8 vuotta sitten lähdin vaihto-oppilaaksi Meksikoon, ja ajattelin että virtuaalipäiväkirja voisi olla aika kiva ja hauska juttu, eikä edes tarvitsisi lähetellä kaikille tutuille erikseen kuulumisia sähköpostilla. Tuon aikainen kirjallinen ulosantini on ollut jokseenkin kammottavaa, mutta silti tuon ajan kirjoitukset toimivat minulle tärkeinä muistoina. Tiedän, että osa vakkarilukijoista on seurannut elämäni seikkailua enemmän tai vähemmän intensiivisesti kaikki nämä vuodet aina Meksikosta saakka, ja se on asia joka saa minut liikuttumaan melkein kyyneliin. Miten ihania tyyppejä!

Elämä on hymy. Oon huomannut itsessäni jonkinasteisen ajattelun muutoksen tässä viimeisten 2kk aikana. Joka päivä olen enemmän tyytyväinen Meksikoon, joka päivä rakastan Meksikoa enemmän. Ensimmäiset 5kk kuluivat kuin harmaan pilven sisällä; kaikki tuntui olevan paremmin Suomessa ja täällä ei mikään koskaan hyvin. Ja nyt totean kaikessa viisaudessani, että kaiken avain on kieli. Kommunikaatio. Kielitaito alkoi olla aika hyvällä mallilla 2kk jälkeen, mutta nyt kuuden kuukauden aikana olen pystynyt lähentymään ystävieni kanssa oikeasti, koska pystyn juttelemaan kaikesta ja ymmärrän. 7. helmikuuta 2008, Coatzacoalcos, Veracruz.

Maailmantuskaa ja ylippilaskirjoituksia (2008-2010)

Niin valitettavaa kuin se onkin, tuppaavat vaihtarivuodet tulemaan aina jossakin vaiheessa päätökseen. Minulle tämä tarkoitti valtavaa maailmantuskaa ja ahdistusta, jota minun oli pakko saada purkaa, ja paras vertaistuki tuntui löytyvän netistä muiden entisten vaihtareiden luota. Perustin siis ensimmäisen La Vida Locan vuonna 2008, kun sydämeni oli vielä tuhansina palasina Atlantin yllä. Tuska ja kärsimys siitä sitten vähitellen helpottivat, ja kirjoittelin paljon mm. ylioppilaskirjoituksista ja filosofian läksyistä.

Minä taas vaihteeksi ikäkriiseilen. Ahdistaa ajatella aikuisuutta, keski-ikäisyyttä, vanhuutta, ryppyjä, vastuullista elämää, vakituista työpaikkaa, jumittumista…… Sitä ettei pian voi enää lähteä minnekään, koska on vakituista työpaikkaa, lyhyitä lomia, vähän rahaa, jotain vastuutehtäviä joita ei voi paeta… Järkyttävää!! Ratkaisuksi kävisi ”reppu selkään ja maailmalle”. 29.6.2009 (juuri täyttänyt 20v.)

Nimi La Vida Loca valikoitui oikeastaan siksi, että halusin blogille espanjankielisen nimen, joka olisi kuitenkin suomalaiselle kohdeyleisölle helppo muistaa ja lausua. Blogin ”tunnuskappale” ei kuitenkaan yllättäen ollut Ricky Martinin Livin’ La Vida Loca, vaan Shakiran Gitana, josta olin napannut blogiini sloganin:

No pretendo parar – ¿Dime quién camina cuando se puede volar? – Mi destino es andar.
(En aio pysähtyä, kerro minulle miksi kävellä kun voi lentää? Kohtaloni on kulkea)

Hola.

Muutto Rantapalloon (2010)

Tammikuussa 2010 aloitin matkailualan AMK-opinnot Porvoossa, ja aihepiirit kääntyivät aika vahvasti kohti matkailua. Kategorisoin blogin silti edelleen ennen kaikkea lifestyle-blogiksi. Lokakuussa minulle ehdotettiin siirtymistä Rantapalloon, ja tartuin tarjoukseen, keskittyen siitä edespäin ihan kokonaan matkailuaiheisiin.

Opintojen myötä kävin uudestaan vaihtarina, Perussa vuodet 2011-2012, ja kerroin kaikki kuulumiset tietysti taas vanhaan tapaan blogissa. Käytin vuoden aikana kaikki säästöni matkusteluun Perussa, Ecuadorissa sekä Brasiliassa, joten paluun jälkeen täytyi ryhtyä keräämään uudestaan rahaa ja lomapäiviä. Tämä ei varsinaisesti ollut mikään kaikkein helpoin rasti opiskelijalle, joka teki koulun ohella työharjoittelua, duunia sekä opinnäytetyötä. Kirjoittelin blogiin, mutta olin aika väsynyt. Masensi, kun en päässyt matkustelemaan, ja taas olin jättänyt sydämeni sirpaleiksi maailmalle.

Pois Rantapallosta (2013)

Paikkasin matkustamiseen tullutta taukoa urheilemalla, ja kirjoittelin siitä paljon blogiinkin. Se ei tietysti oikein Rantapalloon sopinut, joten lähdin omille teilleni ja siirryin osoitteeseen sarrrri.com. Lopulta päädyin pitämään pitkän, melkein vuoden mittaisen tauon bloggaamisesta, ja ajattelin jopa laittavani pillit pussiin ihan kokonaan.

Aurinko alkoi lopulta kuitenkin paistaa kohti risukasoja, ja huomasin sormien syyhyävän taas entiseen malliin kohti blogimaailmaa ja nimenomaan matkabloggausta. Vaihdoin blogin nimeksi La Vida Loca 2.0, sillä halusin karistaa osan vanhasta painolastista pois, mutta kuitenkin jatkaa tunnistettavasti samalla nimellä kuin aiemminkin.

Tällainen siitä tuli. Välillä elämä heittelee, mutta elämä myös kantaa. Välillä menee ihan hulluksi – jopa potenssiin 2.0.

Haastan seuraavaksi mukaan #BlogisiTarina-tempaukseen:

1. London & Beyond

2. Ansku BCN

3. Pää Pilvissä

4. Meriharakka

Haasteen säännöt:

Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Haasteen saatuasi kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia. Tämän jälkeen haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Huom! Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.