Hola hola! Long time no see!
Viimeisin päivitys täällä on yli seitsemän vuoden takaa, mutta nyt kun iski inspiraatio, niin ajattelin että no miksikäs ei – moikka siis vaan kaikille vanhoille ja uusille tutuille! Matkailu on jatkunut vuosien varrella entiseen malliin, mutta “aikuisten elämän” duunikuviot ovat vieneet fokuksen niin tehokkaasti muualle, ettei matkabloggailu ole oikein tuntunut olevan prioriteetti enää, no, ainakaan seitsemään vuoteen. ✌️
Anyways, tämän kesän kesälomamatkaa olen kutsunut nimellä The Nordic Tour: se on sisältänyt ensin 5 yötä Norjassa, 5 yötä Färsaarilla, ja 10 yötä Islannissa. Tämä postaus käsittelee osuutta Färsaarilla, enjoy!
Färsaaret fun facts
– Färsaaret on Tanskalle kuuluva itsehallintoalue, 18 saaresta koostuva saariryhmä jolla on oma lippu ja kieli. Suurin osa asukkaista puhuu myös tanskaa, joka on fäärin ohella saarten toinen virallinen kieli.
– Färsaarelaiset eivät pääsääntöisesti halua, että heitä kutsutaan tanskalaisiksi, vaan he ovat färingejä. Moni käy Tanskassa opiskelemassa yliopistotutkinnon, mutta palaa sitten kotiin Färsaarille.
– Valuutta saarilla on Färsaarten kruunu, joka on yksi yhteen sidoksissa Tanskan kruunuun. Paikallista rahaa on olemassa vain seteleinä ja näillä voi maksaa myös sekaisin, jos käteistä haluaa jostain syystä käyttää – mitään syytä tähän ei ole edes syrjäisimmässä kolkassa jonka voi löytää, koska lähimaksu toimii kaikkialla.
– Asukkaita saarilla on reilu 50 000, lampaita on n. 70 000 ja merilintuja n. 4 miljoonaa. Jalkapalloseuroja on 40!!
– Saaret ovat erityisen tunnettuja lunneistaan (1/4 kaikista merilinnuista), mutta saarten kansallislintu on kuitenkin meriharakka.
– Saarilla on vuodessa n. 300 sadepäivää.
– Färsaaret ei kuulu EU:hun, joka tarkoittaa mm. sitä, että sinne täytyy/kannattaa ostaa erillinen eSIM dataroamingia varten. Pohjoismaiden asukkailta vaaditaan maahantulodokumentiksi kuvallinen henkilökortti, mutta tätä ei kyllä missään kysytty (meidän lento tuli Norjasta).
– Alkoholinmyynti on alkanut virallisesti saarilla vuonna 1992. Sitä ennen sellaiset kansalaiset, joilla ei ollut verorästejä, saivat tilata pienen kiintiön alkoholia ulkomailta. Nykyään saarilla on 8 Alkoa vastaavaa viinakauppaa. Päivittäistavarakaupat eivät myy alkoholia. Panimoilta voi ostaa olutpakkauksia, mutta ei yksittäisiä tölkkejä.
– Pääelinkeino saarilla on kalastus. Turisteja käy erittäin vähän, vain n. 130 000 vuodessa (vrt. Forbidden City Pekingissä 17 M vierailijaa/vuosi, Vatikaani 11 M/vuosi tai pelkästään Eiffel-torni 7 M/vuosi).
Autolla Färsaarilla
Färsaarilla on kattava bussiverkosto, mutta en itse edes harkitsisi lähtöä saarille ilman auton vuokraamista. Saarilla välimatkat ovat erittäin lyhyitä, navigointi on helppoa, ruuhkia ei ole, tiet ovat erinomaisessa kunnossa, pysähdyspaikkoja tien vieressä on loputtomasti, eikä edes parkkipaikoista ole pulaa. Kaikin puolin täydellinen autoilukohde!
Ainoa “huono puoli” Färsaarien liikenteessä ovat kalliit tietullit merenalaisissa tunneleissa, joita kuitenkaan onneksi ei ole kovin paljon. Näitä pystyy jossain määrin myös välttelemään, mutta ei kokonaan, koska esimerkiksi lentokentältä Tórshavniin päästäkseen on pakko mennä tällaisesta tunnelista läpi. Näihin on mahdollista ostaa etukäteen joitain paketteja, mutta koska omaan matkailutyyliin ei liiallinen etukäteissuunnittelu sovi, maksettiin vain koko pömpsi lähtiessä käytön mukaan autovuokraamoon.
Helppoo ja kivaa. :D
Färsaarten maksulliset tunnelit:
Vágatunnilin – Vágar ↔ Streymoy – DKK 50 (n. 6,70€ / suunta) – lentokentältä pääsaarelle Tórshavniin
Eysturoyartunnilin – Streymoy ↔ Eysturoy – DKK 250 (n. 33,50€ / suunta) – vedenalainen tunneli, jossa maailman ensimmäinen (ehkä myös ainoa?) vedenalainen liikenneympyrä, jonka kautta pääsee kahteen eri paikkaan Eysturoylla.
Norðoyatunnilin – Eysturoy ↔ Borðoy – DKK 50 (n. 6,70€ / suunta) – Klaksvíkiin, saariston toiseksi suurimpaan kaupunkiin
Sandoyartunnilin – Streymoy ↔ Sandoy – DKK 250 (n. 33,50€ / suunta) – Pääsaarelta etelään.
Färsaarilla on myös lauttareittejä saarille, joihin ei pääse tunneleita pitkin. Suðuroylle lautta lähtee Tórshavnista ja maksaa noin DKK 109 (n. 14,60€) suuntaansa, ja matka kestää noin kaksi tuntia. Mykinekselle pääsee Sørvágurista 153 kruunulla (n. 20,50€) suuntaansa – tämä pieni saari on tunnettu erityisesti lunneistaan mutta ei juuri muusta. Nólsoylle ja Kalsoyhon pääsee edestakaisella lipulla 131 kruunulla (n. 17,50€).
Me ei näitä lauttayhteyksiä käytetty ollenkaan, mutta näistä saa ihan hyvän käsityksen siitä, mitä saaristossa liikkuminen voi maksaa.
Färsaarten maisemareitit
Färsaarilla on useita todella hienoja maisemareittejä, joita kutsutaan saarten kansalliskukan mukaan nimellä Sóljuleiðir: voikukkareitit. Turrekartoissa nämä on merkitty keltaisella kukalla.
Vágar: tie 45, Bøur → Gásadalur
Streymoy: tie 50, Tórshavn → Stykkið
Streymoy: tie 53 (Saksunarvegur), Steymnes → Saksun
Streymoy: Haldórsvík → Tjørnuvík
Eysturoy: Gjáarleið, Eiðisskarð → Gjógv
Eysturoy: Funningsfjørðurin rannikkotie
Eysturoy: tie Hellurnariin ja Oyndarfjørðuriin
Eysturoy: tie Runavikista Æðuvikiin
Eysturoy: tie 60 Eiðiin
Me ajettiin näistä Vágarin maisematie Gásadaluriin, Steymoyn reitit Tórvhavnista Saksunin kylään ja Tjørnuvíkiin, sekä Eysturoyn pohjoisen reitit Gjógviin ja Eiðiin. Eysturoyn pohjoisosa oli yleisesti ottaen näistä hienoin – maisemat siellä olivat kaikkein upeimmat myös muuten, kuin vain maisemareittien osalta.
Vastaavasti Eysturoyn eteläkärki on kyllä merkitty maisemareitiksi, mutta mitään erityistä nähtävää siellä ei ollut – ei kylien eikä maisemien osalta.
Majoitus Färsaarilla
Me majoituttiin kolme yötä Tórshavnissa ja kaksi Klaksvíkissa. Saarien tutkiminen sinänsä onnistuisi ihan hyvin niinkin, että majoittuisi pelkästään pääkaupungissa, mutta ajamista tulee silloin tietysti enemmän, jos saaria haluaa tutkia mahdollisimman laajasti.
Meillä oli molemmissa kohteissa Airbnbt, joka oli hyvä valinta erityisesti, koska ravintoloiden ja kahviloiden hintataso saarilla on varsin korkea. Omat aamupalat ja eväät säästivät kivasti, ja ulkona syötiin lähinnä iltaisin.
Korkea hintataso ei toki koske vain ravintoloita vaan myös majoitusta, Tórshavnissa Airbnb maksoi 300€/yö ja Klaskvíkissa 260€/yö. Molemmat majoitukset olivat toki tosi kivoja ja hyvillä paikoilla, mutta olin kuitenkin etsinyt majoitusta ns. “halvemmasta päästä”, ja näihin päädyttiin. Varsinaista budjettimajoitusta on saatavilla erittäin rajoitetusti, jos ollenkaan. Mitään camping-ratkaisuja en itse lähtisi Färsaarilla edes harkitsemaan, koska koko ajan on niin märkää ja kylmää. ✌️
Päivä 1
Ekana päivänä ländättiin kohteeseen puolilta päivin, haettiin auto, ajeltiin Vágar-saaren keskeiset kohteet läpi (täällä sijaitsee Mulafossur, joka oli oma lemppari kaikista Färsaarten vesiputouksista, ja muutenkin maisema tässä oli aivan erityishieno), ja paineltiin siitä kaupan kautta majoittumaan Torshavniin.
Torshavnissa on kiva pieni ostari nimeltä SMS, jossa on ihan kivan oloisia ravintoloita, joitakin perusliikkeitä, leipomo, apteekki sekä ihan mieletön ruokakauppa, jossa oli parempi valikoima kuin mitä olen missään nähnyt. Löytyivät avokadot ja marjat ja salaatit viimeisen päälle.
Illalla kävin vähän tutkimassa Tórshavnia kävellen, ja totesin keskustan olevan tosi nopeasti kävelty ja katseltu – mitään erityistä ja ihmeellistä pääkaupungissa ei oikeastaan ole, ja parasta siellä olivat ehkä sympaattinen ruohokattoinen Mikkellerin pubi, sekä paikallinen panimo nimeltä OY, josta sai myös erinomaista ruokaa.
Päivä 2
Kakkospäivänä ajeltiin läpi Streymoyn ja Eysturoyn saarten pohjoisosat:
– Norðadalsskarðn vuorisola (maisemareitti 50 kulki täältä, aivan ihana!!)
– Saksun, jossa sijaitsee perinnelammastila, kaunis kirkko sekä vuorovesilaguunin näyttävä ranta. Kirkon piha (ja siellä sijaitseva hautausmaa) oli suljettu turistien huonon käytöksen takia(!). Kylässä asuu 15 asukasta.
– Fossá: Färsaarten korkein vesiputous, ei kylläkään näyttävin, mutta kätevästi bongattavissa tien vierestä.
Reitin varrelle sattuneet pikkukylät:
– Tjørnuvík, jossa syötiin erinomaisia vohveleita, ja jossa voisi myös surffata.
– Haldarsvík (josta ajettiin läpi pysähtymättä) ja Eiði, jossa ei sinänsä ole mitään ihmeempää nähtävää, mutta jonka kautta kannattaa ehdottomasti ajaa, koska maisematie Eiðistä Gjógviin on erityisen hieno.
– Eysturoyn syrjäisin kylä, 30-50 vakituisen asukkaan Gjógv, joka oli nähdyistä kylistä ehkä kaikista näyttävin. Gjógvissa myös nähtiin ensimmäinen lunni! Myös Gjógvissa sijaitsee vohvelikahvila.
Yleisesti ottaen kylät eivät ole Färsaarilla se juttu, vaan luonto ja maisemat. Useimmissa kylissä ei ole muuta kuin asuintaloja ja kirkko, joten tämä kannattaa huomioida = omat eväät mukaan pidemmille ajomatkoille.
Päivä 3
Kolmospäivänä käytiin Kirkjubøurissa, jota pidetään saarten historiallisesti merkittävimpänä – mahdollisesti johtuen seuraavista nähtävyyksistä:
– Pyhän Magnuksen katedraali (Kirkjubømúrurin), joka on 1300-luvulla rakennettu goottilainen kivikatedraali, joka ei kuitenkaan koskaan valmistunut kokonaan (ilmeisesti katto jäi puuttumaan). Se on Färsaarten suurin keskiaikainen rakennus.
– Roykstovan (Kirkjubøargarður), joka on 900 vuotta vanha hirsitalo, jonka kerrotaan olevan yksi maailman vanhimmista edelleen asutuista puutaloista. Osa talosta toimii nykyään museona.
– Pyhän Olavin kirkko (Ólavskirkjan), joka on alun perin 1200-luvulla rakennettu valkoinen kirkko, joka on Färsaarten vanhin edelleen aktiivisessa käytössä oleva kirkko.
Alueelle piti maksaa vähän suolaiselta tuntunut pääsymaksu, mutta kyllä se enemmän kannatti maksaa kuin olla maksamatta.
Kirkjubøurin jälkeen tutustuttiin lisää Torshavniin ja käytiin syömässä erinomaista sushia, joka hieman yllätyksellisesti oli saaren muuhun hintatasoon verrattuna aika kohtuuhintaista.
Päivä 4
Nelospäivän aamuna pakattiin kamat kasaan, ja suunnattiin kohti Klaskvikia.
Matkalla bongattiin Eystaroy-saaren eteläosan pikkukylät Runavik, Toftir, Nes ja Æðuvík. Näistä jäi kaikista vähän valju olo, mutta toisaalta nämä oli kaikki helppo ajella läpi aika nopeasti.
Tämän jälkeen suunnattiin tsekkaamaan saaren koillisosan kylät Oyndarfjørður sekä Fuglafjørður, joista jälkimmäinen oli jotenkin yllättävän hauska kokemus. Fuglafjørðurissa sijaitsee paikallisen taiteilijan Suffía Nónin myymälä, josta shoppailin kasan upeita taidematkamuistoja. Käytiin myös syömässä mainiot kalakeitot äärimmäisen retrossa ravintolassa Muntrassa, joka oli sisutuksensa ja tunnelmansa puolesta kuin aikamatka 60-luvulle. Aivan erinomainen pydähdyspaikka!
Tästä suunnattiinkin sitten Klaksvikiin majoittumaan, ja lähdettiin tutkimaan mitä kylältä löytyy. Klaskvikissa on jonkun verran ravintoloita ja kahviloita, ja muutenkin ihan kivasti palveluita saatavilla, joten sanoisin että se on itse asiassa aika ihanteellinen valinta toiseksi majapaikaksi Torshavnin kaverina.
Päivä 5
Viidentenä päivänä koluttiin läpi Borðoyn, Kunoyn sekä Viðoy saaret ja keskeisimmät pikkukylät. Näyttävintä täällä olivat maisemat Viðareiðin näköalapaikalta kirkon kupeesta.
Klaksvíkiin paluun jälkeen vierailtiin vielä vuonna 1888 perustetulla Føroya Bjór -panimolla, jonka logossa komeilee fäsaarilainen pässi, ja joka valmistaa sekä oluita että virvoitusjuomia. Samassa rakennuksessa toimii myös Einar’s Distillery -viskitislaamo, johon on mahdollista päästä maistelemaan ja tutustumaan, mutta näitä kierroksia järjestetään kai vain kerran päivässä, ja ne pitää varata etukäteen.
Päivä 6
Kuudes päivä Färsaarilla tarkoitti paluuta lentokentälle, auton palautusta sekä lentoa Islantiin.
Sanoisin että tämä oli aika soppeli pituus matkalle, mutta vähempikin olisi riittänyt, jos ajopäivistä olisi tehnyt hieman tehokkaampia. Meillä oli mukana kuitenkin myös aika paljon ihan vain hengailu- ja lepuutusaikaa – kesäloma ja kaikkea, eikä liika suorittaminen oikein sovi tyyliin!
Yleisesti totean Färsaarista että se on ihan ehdottomasti kokemisen arvoinen kohde, enkä oikeastaan missään muualla ole ollut yhtä syvästi vaikuttunut luonnosta ja maisemista. Kaikin puolin aivan fantastinen paikka!
En silti usko että tulen koskaan matkustamaan sinne toista kertaa, joten siinä mielessä aikamoinen once in a lifetime -kokemus. :)