Uzbekistanilaisten naimakauppojen onnistumiseen tarvitaan kolme tärkeää elementtiä: kurkku, kengät sekä siivutettu leipä. Mutta miten? Tämän tarinan kertoi minulla uzbekistanilainen matkaoppaani Bakhtiyor.
Kun perheen poika kokee olevansa valmis avioliittoon, karkaa hän yön pimeinä tunteina sujauttamaan isänsä kenkiin kurkut. Aamulla tämän huomatessaan isä ilmoittaa vaimolleen, että poika on kasvanut aikuiseksi. Samalla avioliittoaikeista tiedotetaan koko kylää, ja alkaa 30 päivää kestävä morsiamen etsintä.
Isän velvollisuudet päättyvät kurkkuepisodiin, ja pojan äiti ottaa ohjat käsiinsä. Äiti etsii pojalleen morsianehdokkaita, ja vierailee näiden luona tiedusteluretkillä. Tämän jälkeen äiti valitsee 4-5 sopivaa ehdokasta. Ehdokkaille annetaan 10 päivää miettimisaikaa, joka on tarkoitus käyttää mm. potentiaalisen tulevan puolison varallisuustilanteen selvittämiseen.
10 päivän kuluttua morsianehdokkaat tulevat pojan äidin luokse visiitille, ja heistä jokaisella on mukanaan 4-6 palaan siivutettu leipä. Nainen ei koskaan vastaa kosintaan suoraan kyllä tai ei, vaan vastaus ilmaistaan muilla keinoin: mikäli leipä asetetaan pöydälle, on vastaus kyllä. Jos leipä päätyy jonnekin muualle, on vastaus ei.
Pöydälle asetetusta leivästä käynnistyy hääjuhlan valmistelu. Tyypillinen vierasmäärä uzbekistanilaisissa häissä on n. 500 henkeä, ja juhlallisuudet kestävät useamman päivän. Häät ovat merkittävä juhla Uzbekistanissa, ja joka toinen suuri talo tuntui olevan paikallisille ”wedding house”. Sulhanen maksaa kaikki häistä aiheutuvat kulut.
Häiden jälkeen käynnistyy hääparin 40 päivää kestävä karanteeni – tänä aikana hääpari ei saa poistua toistensa luota. Miehen tulee lahjoittaa tuoreelle vaimolleen jokaisena karanteenin päivänä uusi mekko, ja naisen tulee tanssia miehelle aina uusi mekko yllään.
Karanteenin merkittävin tarkoitus on kuitenkin tehdä vauva. Mikäli nainen ei tule raskaaksi ensimmäisten neljänkymmenen päivän aikana, voidaan liitto jopa purkaa.
Happily ever after.
Tutustumismatkan Uzbekistaniin tarjosivat Sahro Travels, Traveller-matkatoimisto sekä Turkish Airlines
Käy tykkäämässä La Vida Locan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa seikkailuja myös Twitterissä (@sarrrrba), Snapchatissa (@vidalocasari) ja Instagramissa (@vidalocasari)!
22 Kommenttia
Siinähän on kiemuroita kerrakseen! Jäin miettimään, että mitä jos pojalla olisikin jo sopiva morsian mielessään – lieneekö hänelle mitään sanavaltaa siihen, kenet kosiovierailulle kutsutaan? :D 40 mekkoa on ihan kunnioitettava määrä myös, kelpaisi itsellenikin.
Kiitos tästä – aivan mainio postaus.
Kuulemma Tashkentissa tulee kysymykseen valita puoliso itse, mutta provinsseissa ei! Mutta tämä ei suinkaan ole ainoa kysymys joka minulla heräsi, esim. mitä sitten tapahtuu, jos morsianehdokkaista useampi tuo leipää pöydälle? Tai mitä jos KUKAAN ei tuo?
Mielenkiintoista. :–D
Olipas hauska postaus! Kaikenlaiset perinteet ovat hauskoja. Minullekin heräsi kysymys, että mitäs jos useampi laskee leivän pöytään. Luulisin (tai toivoisin), että nykypäivänä poika voisi hieman myös ohjailla morsianvaihtoehtoja :)
Kyllä tässä tarinassa tarkemmin katsottuna on aika monta aukkoa! :–D Toivotaan että omilla valinnoilla on nykyään enemmän merkitystä. ;D
Ei oo totta :D Onpas melkoista! Niin siistiä, että pääsit käymään tuossa eksoottisessa maassa.
Niinpä! Nyt äkkiä vain stan-kierrosta suunnittelemaan, tosin J sanoi saaneensa tästä mun reissusta vatsahaavan, joten en tiedä miten suhtautuu… ;D
Saavatko naiset siis itse miettiä että kelpaako sulhanen? ettei ole pakottamista toisten taholta? kuten joissain kulttuureissa on. Hyvä jos ei ole
Mä ymmärsin, että naisilla on tässä asiassa enemmän päätäntävaltaa kuin miehillä, mutta luulisin, että jos joku potentiaalinen sulho on ns. ”hyvä diili”, niin tytön perhe saattaa kyllä painostaa suostumaan… :D
Mahtava juttu, just tällaisia on niin mielenkiintoista lukea. Mä en siltikään ymmärrä tuon kurkun roolia tässä paletissa :D
Mun mielestä noi kurkut on tässä se kaikkein hillittömin yksityiskohta….
Mä mietin että pitäisi jatkossa aina kaikissa vähänkään eksoottisemmissa kohteissa pyytää jotain paikallista kertomaan joku tällainen ihana tarina, ja raportoida se blogiin! :–D
ljxpod
vxqagd
3mxxhv
b16e31
z2aofa
qbexdz
9cnqf4
qqiuuk
6ri7qe
za6fyk
8dzgud
5q6xij