Ala-asteella olin saanut jostain päähäni, ettei kukaan pääsisi kolmannelta luokalta neljännelle, ellei osaisi laulaa ulkomuistista oman maakuntansa maakuntalaulua.
Meidän haminalaisten kohdalla tämä tarkoitti luonnollisesti Kymenlaakson laulua. Minä reippaana ja kotiseutumielisenä tietysti kyseisen lurituksen opettelin, ja vieläpä siinä määrin hyvin, että osaan sen mainiosti vieläkin.
Suureksi pettymyksekseni maakuntalaulua ei kuitenkaan koskaan pyydetty laulamaan, ja siirryin luokalta seuraavalle pääsemättä esittämään kyseistä mestariteosta yleisölle.
Aivan kaikkea kotiseuturakkautta ei meillä Haminassa kuitenkaan (maakuntalauluun kohdistuvaa syrjintää lukuunottamatta) haudattu: kokosimme koko ala-asteen ajan jokainen omaa Hamina -kansiotamme, johon kerättiin muistaakseni kaikenlaista kotikaupunkiimme liittyvää informaatiota. Tähän liittyi myös käyntejä kotikaupungin museoissa sekä muissa historiallisesti merkittävissä kohteista.
Näistä suosikkini oli Kauppiaantalomuseo, jonne tein tänä viikonloppuna uusintavisiitin. Aikaa näiden vierailujen välillä ehti kulua lähes 20 vuotta, mutta edelleen jaksoin ihastua puodissa esillä olleisiin peltipurkkeihin.
Haminan Kauppiaantalomuseo ja Terve kansa terveessä ruumiissa
Kauppiaantalomuseo koostuu 1840-luvulla rakennetusta päärakennuksesta, sekä pihapiiristä, jonka rakennukset ovat niin ikään 1800-luvulla valmistuneita. Talossa ja pihapiirissä on asunut ja työskennellyt monenlaista väkeä, mm. erilaisia käsityöläisiä kuten seppä ja täkintikkaaja. Museo esittelee 1900-luvun alun elämää puoteineen, asuntoineen ja talousrakennuksineen. Viimeisenä talossa piti kauppaa venäläislähtöisen Pavel Muravjevin perhe.
Keski-Venäjältä kauppa-apulaiseksi Haminaan 1880-luvulla muuttanut Muravjev piti Haminassa kauppaa kahdessakin paikassa. Dramaattisinta Muravjevin kaupankäynti taisi olla Raatihuoneen vieressä vuonna 1892, kun kaupasta näpistettiin 25 markan arvoinen kangaspakka. Varas tuomittiin lopulta elinkautiseen. Lisäksi tuli neljä paria raipaniskuja, ja todistajanpalkkioistakin piti maksaa 38 markkaa korvauksia. (Kymen Sanomat)
Perusnäyttelyn lisäksi Kauppiaantalomuseossa on esillä myös vaihtuvia teemoja, jotka näkyvät erilaisina rekvisiittaratkaisuina. Tämän kesän teema on ”Terve kansa terveessä ruumiissa”, ja näyttely käsittelee aikaa ennen nykylääketiedettä ja antibiootteja ”Itsenäisyyden ajan Suomessa”.
Esillä on mm. kirurgin, hammaslääkärin sekä kätilön tärkeää välineistöä, sekä ”lääkeaineita”.
Hauskinta näyttelyssä ovat kuitenkin ehkä tietoiskut 1900-luvun alkupuolen kansanomaisista hoitokeinoista, joihin kuului mm. korvatulehduksen lääkintä tupakansavulla, tupakan käyttö limaa irrottavana yskänlääkkeenä sekä kotieläinten lääkitseminen pirtulla. Kylmällä kahvilla pystyi lykkäämään nurkan takana vaanivaa, mutta kuitenkin ennen pitkää väistämätöntä kuolemaa.
Ihanne olisi, että ihmiset kuolisivat siinä vaiheessa, jolloin eivät enää pysty ajamaan polkupyörällä, istuttamaan omenapuita ja huolehtimaan itsestään.
Hoitona kurkkukipuun ja angiinaan: miehen nenäliina kastellaan kylmään ja vahvaan suolaliuokseen ja pannaan kaulalle. Päälle voipaperi ja villasukka.
Rautaviiniä ruokalusikallinen ruokahaluttomuuteen.
Kipeä varpaanväli paranee villalangalla.
Haminan Kauppiaantalomuseo on ehdottomasti vierailun arvoinen kohde kaikille Haminassa vieraileville. Sisäänpääsymaksu 0-2€ riippuen eläkeläisyydestä, varusmiehyydestä, opiskeluudesta ja mitä näitä nyt on.
Tarkemmat tiedot täältä.
