Olen kamalan allerginen sellaiselle ajattelulle, että pitäisi tehdä asioita jollakin tietyllä tavalla vain koska niin monet muutkin tekevät, ja jostain tietystä toimintamallista on kehittynyt jonkinsortin normi. Tiedättehän, näitä ”pitäisi hankkia vakituinen työpaikka (vaikka viihdyn pätkätöissä)”, ”pitäisi opiskella korkeakoulututkinto (vaikka haluaisin olla puuseppä)”, ”pitäisi urheilla enemmän (vaikka vihaan urheilua)” tai ”pitäisi hankkia lapsia (vaikka en halua)”.
Miksi ihmeessä pitäisi? Eikö jokainen saa valita ihan itse ne asiat, jotka tekevät onnelliseksi?
Kevyemmässä mittakaavassa sama toimii tietenkin matkailussa: jossakin kohteessa pitäisi ehdottomasti bongata sitä ja tätä, jotta voisi sanoa suoriutuneensa kuten hyvän turistin kuuluu. Matkailusta tulee nähdäkseni erittäin helposti hyvin suorituskeskeinen laji, ja moni tuntuu ajattelevan, ettei Pariisin matka ole mitään ilman Mona Lisaa ja Eiffel-tornia, Rio de Janeirossa on pakko käydä katsomassa Kristusta ja herranjestas, voiko sitä edes sanoa käyneensä Roomassa, jos on skipannut Colosseumin?
Tai sitten toisaalta: mikä ihmeen matkailija sinä muka olet, jos olet käynyt pelkästään massojen suosimissa kohteissa? Oikea true travellerihan ei TODELLAKAAN koskaan mene sinne minne muut. Autenttinen kokemus vaatii kärsimystä, vai miten se nyt oli… ;)
Siinä tietysti piilee joku syy, miksi joistakin kohteista on tullut niin suosittuja, ja ne ovat saaneet must see-kohteen maineen. Joko ne ovat niin vaikuttavia, historiallisesti merkittäviä tai yksinkertaisesti kauniita paikkoja, että niiden kehittyminen massaturistikohteiksi on ihan luonnollista.
Se onkin sitten jo ihan eri asia, että tarvitseeko kaikkien olla näistä kiinnostuneita! Tarvitseeko kaikkien olla kiinnostuneita vaikka historiasta? Mitä jos joku haluaa matkustaa erilaisiin kohteisiin ihan vaan maistamaan paikallista pirkkaolutta ja viis veisaa kohteen historiallisesta merkittävyydestä? Oikeasti, mitä sitten?
Minua ei esimerkiksi oikeastaan kiinnosta vierailla taidemuseoissa, ja olen äärettömän kärsimätön museokävijä muutenkin. Ymmärrän silti että moni rakastaa museoita, ja käy niissä mielellään. Minua eivät kiinnosta läpi yön jatkuvat bileet ja halpa viina, mutta varon tarkasti osallistumasta siihen kollektiiviseen halveksuntaan, jota bilekohteisiin matkustavat lähes poikkeuksetta saavat osakseen. Valmismatkat ja all-inclusive matkapaketit? Viikko uima-altaalla hotellin seinien sisäpuolella? For real, siitä vaan. Ei ehkä minulle, mutta jollekin unelmien täyttymys, joten viis minä siitä, mitä kukakin lomallaan tekee!
Niin kauan kuin ei aiheuta omilla toimillaan haittaa muille, tietysti.
Eikä tämä edes ole ensimmäinen kerta, kun kirjoitan tästä aiheesta. Kolme vuotta sitten olen kirjoittanut erääseen tätä aivan samaa asiaa käsittelevään postaukseen näin:
[quote]Pointti tässä nyt oli kuitenkin se että mielestäni että jokainen saa matkustaa juuri sellaisena kuin on, juuri niihin paikkoihin joihin itse haluaa ja kantaa mukanaan vaikka kaksion kokoista matkalaukkua jos se hyvältä tuntuu.[/quote]
Allekirjoitan nämä omat sanani edelleen. Tuo koko juttu on halutessanne vakoiltavissa täällä.
Summa summarum: valmismatkat ovat ok. Reppumatkat ovat ok. Massaturistikohteet ovat ok. Ei-massaturistikohteet ovat ok. Matkustaminen on ok, matkustamattomuus on ok. Toisten matkustustapojen ja elämänvalintojen arvostelu EI ole ok.
24 Kommenttia
Naulan kantaan! :)
Ois kätevää, jos tänne saisi mahdollisuuden kommenteista tykkäämiseen, koska kävisin nyt ainakin kolmesti tykkäämässä sun kommentista tuohon kolmen vuoden takaiseen postaukseen (miten siitä voi olla niin kauan?!). :D
Piti käydä itsekin kurkkaamassa mitä olin kirjoittanut. Samaa mieltä olen edelleen. :D Mutta apua, kolme vuotta.. Mihin tää aika menee!
Olen jo kauan aikaa sitten kirjottanut jutun Väärin matkustettu. Se edelleen odottaa julkaisuaan, mutta ehkä tässä kevään mittaan, kun riittävän monta kertaa olen vielä selittänyt valintojani tai kuullut niistä kritiikkiä. Todellakin jokainen matkustaa tavallaan!
Julkaise vaan, mielellään lukisi muidenkin avautumista aiheesta!
Viikonloppuna se tulee. Nyt on sen aika. Linkitin tähän juttuusi. Meillä on kuitenkin aika eri näkökulma.
Jee! Odotan innolla. :)
Totta turiset. Tyylejä ja tottumuksia on monia, ja omatkin matkailutavat muuttuu sitä mukaa, kun reissaa.
Sepä se, ja sekin on mahtavaa, että saa olla ensin yhtä mieltä ja myöhemmin toista. :)
Saan kuulla aina arvostelua omasta matkustustyylistäni, kun en välttämättä tykkää ravata koko kaupungin suurimpia ja suositumpia kohteita läpi, ennemmin tykkään istuskella kahviloissa/ kävellä rauhallisesti puistoissa jne.
Monia on ihmetyttänyt, miksen ole Pariisin matkoillani (olen käynyt siellä kolme kertaa) vieläkään ole käynyt katsomassa Mona Lisaa. Taikka sitten kohdetta a, b, c – x, jotka on pakko nähdä! Koska Pariisissa olen juonut olutta ja ottanut aurinkoa Eiffel-tornin juurella ranskalaisten ystävieni kanssa. Olen skipannut yhteisen Louvre – Notre Damen opastetun ryhmäkierroksen – ja lähtenyt seikkailemaan Pariisin metroon, ostanut kasan kirsikoita, mansikoita ja muita hedelmiä, hotellissa avannut ranskalaisen parvekkeen ovet ja makoillut sängyssä tuijotellen vastapäisen rakennuksen ikkunoita ja syöden hedelmiä. Olen myöhästynyt metrosta, hyppinyt metron suljettujen porttien yli ja joutunut kävelemään Pariisin toisesta päästä toiseen päähän ystävien kanssa. Olen etsinyt pientä intialaistaravintolaa ja huonolla ranskallani yrittänyt selittää vastaantulijalle että olen eksynyt. Hotellissa olen joutunut tanssimaan vastaanoton tyypille. Mennyt hakemaan MCDonaldsin aamiaista, koska mitään muuta paikkaa en ole löytänyt. Fiilistellyt rautatieaseman ilmapiiriä. Matkustanut junissa ja tehnyt sen väärin, puhunut itseni sakoista. Olen istunut Sacre Coeurin portailla ja kuunnellut trubaduurien soittoa, juonut viiniä ja katsonut auringonlaskua kaverin kanssa.
Joten harmittaako minua, etten ole nähnyt Mona Lisaa? Ei tosiaankaan. Jos joku haluaa nähdä Mona Lisan, tietenkin – mutta itseäni on enemmän matkoilla kiinnostaneet tuollaiset kokemukset.
Mua ei ole koskaan oikein jaksanut kiinnostanut matkustaa Pariisiin, mutta tämän sun kuvauksen jälkeen taidan sittenkin haluta käydä siellä! Mä harrastan usein tota ihan samaa, ja musta on vallattoman ihanaa vain haahuilla ympäriinsä ilman pakkoa ehtiä johonkin tiettyyn paikkaan vain ”koska täytyy”. :) Kiitos kommentista, ja Pariisihaaveiden sytyttämisestä… :D
Amen.
\o/
Hyvä postaus! Olen täysin samaa mieltä tästä, niin pelkän matkailun kuin kaikkien muidenkin asioiden suhteen. :)
Juu, sinäkin mokoma olet käynyt Teneriffalla, hyi hyi. :) :D
Oma kysymykseni aiheesta onkin miksi meidän aina pitää niin paljon välittää muiden sanomisista..? Itse kuulen myös usein asioista ja joskus ne ottaa aivoon, ajattelen kuitenkin niin että se on kommentoijan köyhyyttä. Usein kommentit liittyvät siihen että pitää olla rikas tai rikas mies että voin matkustaa näin ja noin jne. tai miksi mieheni ei ole mukana tai sitä ja tätä. Vastaan yleensä lyhyesti että omalla rahalla joka on työssä ansaittu menen ja hyvä avioliitto ei kahlitse, tämä lopettaa keskustelun usein, jos ei vielä niin kutsun mukaan ja kerron muutaman mehevän lue huonoimman kokemuksen jostain joten se on jo sitten ihan tarpeeksi :) parhaita ei kannata kaikkien kanssa jakaa ettei mene hyvät hukkaan :) . Ei ole oikeaa tai väärää tapaa, on vain jokaisen oma ja itselle sopiva. On se sitten paketti,ei paketti, halpa, kallis,lyhyt pitkä tai mikä vain niin se on se pääoma joka rikastuttaa juuri sitä matkan tekijää. Monilla on sama mahdollisuus, asioita vain arvotetaan eri lailla. Jatketaan vain kaikki valitsemallamme tiellä ja nautitaan juuri sillä tavalla ja niistä paikoista mistä nautimme ja hymyillään vaan vinosti niille arvostelijoille, kun koskaan kaikki eivät voi kumminkaan kokea asioita kuin omalla uniikilla tavallaan. nih ja nyt sitten taas kohta Lontoota kohti.
”Ei ole oikeaa tai väärää tapaa, on vain jokaisen oma ja itselle sopiva.” – Niin totta! Antaa muiden arvostella jos siltä tuntuu, mutta ei välitetä siitä. Kiitos kommentista. :)
Just niin, ihanasti sanottu! Täysin samaa mieltä!
Hyvin kirjoitettu! Joskus ihmiset voivat olla tosi kapeakatseisia ja varmaan välillä tietämättäänkin loukkaavat toisia ihmettelyllään. Ja tuo muiden sanomisista välittäminen on kyllä suomalaisten perusvika! Miten se vitsi nyt menikään…amerikkalainen, saksalainen, ranskalainen ja suomalainen tapaavat elefantin puistossa. Amerikkalainen miettii miten elefantin saisi kaupallistettua ja tuottamaan rahaa, saksalainen miettii miten elefantin saisi työjuhdaksi, ranskalainen miettii miten elefantin saisi parhaitten maustettua lautaselle ja suomalainen…. no suomalainen miettii, että mitähän tuo elefantti ajattelee minusta ;)
Sitä haluaisi ajatella, että iso osa näistä kuittaantuu ihan sillä, ettei se ihmettelvä, arvosteleva, kyseenalaistava tyyppi tule oikeastaan ajatelleeksi. Toisaalta onhan se nyt ärsyttävää, että joku ajatteöee itse tehneensä niin paljon parempia valintoja, että on varaa pitää toisten valintoja huonoina ja ääneen vielä arvostella niitä…
Täytyy vain antaa mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, olla onnellinen kaikkien niiden omien valintojen (myös väärien!) kanssa ja kuten aiemmassa kommentissa todettiin, hymyillä. :)
Elefanttivertaus ei voisi paremmin osua ja upota. ;)
Äidiltäni (joka todellisuudessa viihtyy museoissakin) olen perinyt sanonnan ”Kirkot ulkoa ja kapakat sisältä”. Sitä toteutan melko tehokkaasti omassa matkailussani. ;) Taide ja museot eivät juuri innosta, mutta poikkeukselliset luontokohteet ovat just pop. Tuijotan mieluummin maisemaa livenä kuin maalattuna.
Kunhan turisti käyttäytyy kunnolla ja kunnioittavasti paikallisia / luontoa kohtaan, niin jokainen tosiaan matkatkoon tavallaan.
Hyvin kiteytetty: kun ei aiheuta harmia muille, niin jokainen tehkööt mitä mieli tekee! Mä tykkään joistakin museoista, mutta just taidemuseot ei jotenkin iske. Historiamuseot on usein mielenkiintoisia. :)
Taidanpa ottaa omaan repertuaariini tuon kirkot ulkoa ja kapakat sisältä-sanonnan… ;)
Hyvin kirjoitettu! Itsekin myönnän sortuneeni esimerkiksi suositumpien turistikohteiden halveksuntaan, kunnes tajusin useamman kerran kantapään kautta että aika moni niistä on suosittuja ihan syystä ja jotain itsellekin kiinostavaa ja hienoa voi jäädä näkemättä huonon asenteen takia. Kaikenlisäksi koskaan ei voi tietää miten omat matkustusmieltymykset vielä elämän varrella muuttuvat. Ties vaikka minäkin innostuisin all inclusive -matkoista tai alkaisin viihtyä suurkaupungeissa tai museoissa – aika kaukaiselta se tuntuu, mutta mistäpä sitä voi koskaan tietää. Senkin vuoksi on hyvä kunnioittaa kaikkien valintoja matkustamisen ja matkustamattomuuden suhteen, vaikka ne eivät just nyt olisikaan niitä asioita mitä itse ensisijaisesti valitsisi :)
Mä sain kerran sellaisen kommentin, että mikä ihmeen matkabloggaaja sä kuvittelet olevasi kun sun kaikki matkat on noin tylsiin paikkoihin joissa ”kaikki” käy, ja kaiken kukkuraksi oli kuulemma naurettavaa kun kirjoitin useamman postauksen samasta kohteesta. :D Vaikea se on muita miellyttää, joten antaa muiden olla mitä mieltä haluavat – niin matkoilla kuin muussakin elämässä. :)