Porvoon eteläpuolella sijaitsee paikka, jossa voi tarjota pienelle mäyräkoiralle samanaikaisesti sekä metsäretken että meriseikkailun. Paikka, jossa keskiverto instagrammaaja tykittää kymmenessä minuutissa feedinsä täyteen #Suomiretki-materiaalia, ja hakee aaltojen pauhuun kyllästyttyään metsästä mustikan tai kaksi.
Tämä paikka on Emäsalo: 15 kilometriä pitkä ja 5 kilometriä leveä saari, jossa asuu vain muutama sata ihmistä – osa vakituisesti, osa kesäaikaan. Saari on muuttanut jonkin verran muotoaan maan kohoamisesta johtuen, ja monet nykyisistä Emäsalon niemistä olivat vielä joitakin satoja vuosia sitten erillisiä saaria. Nykyisin Emäsalon pinta-ala on 34 neliökilometriä, joka tekee siitä yhden Suomen rannikon suurimmista saarista. Emäsaloon kuljetaan 378 metriä pitkää siltaa pitkin, joka jo itsessään on monelle nähtävyys – itse olen tänä kesänä pyöräillyt muutamaan otteeseen sillalle katsomaan auringonlaskua. Ennen sillan rakentamista saarelle kuljettiin lossilla, ja ennen lossia mm. soutuveneellä.
Emäsalo sijaitsee entisessä Porvoon maakunnassa, ja on tätä nykyä kiinteä osa Porvoon kaupunkia. Emäsalon kyläyhteisö puolestaan muodostuu neljästä kylästä: Emsalö, Orrby, Bengtsby ja Varlax (Vaarlahti). Kuten nimistä arvata saattaa, on saarella asunut pääasiassa ruotsinkielistä väkeä 1200-luvulta alkaen. Arkeologiset löydöt kuitenkin ajoittavat varhaisimmat liikkeet saarella jopa 8000 vuoden taakse.
Saarelaisten kyläyhdistystoiminta on ollut ja on edelleenkin vilkasta, ja saaren värikäs historia löytyykin tarkemmin dokumentointuna mm. juuri Emäsalon kyläyhdistyksen kotisivuilta.
Yksi ensimmäisistä yhdistyksistä oli ”Emäsalon ehdottoman raittiuden seura”. Se perustettiin 1891, ja oli lajissaan kolmas koko Itä-Uudellamaalla. Parhaimmillaan siinä oli 214 jäsentä. Jotkut jäsenet tosin jouduttiin erottamaan, koska he joivat kahviplöröä (loraus kirkasta kupin pohjalle) kokousten jälkeen. Raittiusseuran toiminta loppui 1916.
Emäsalo on siitä kätevä paikka viettää kesäpäivää, että se sijaitsee suhteellisen lyhyen ajomatkan päässä Porvoosta, ja sinne on sillan vuoksi helppo mennä autolla. Parkkitilasta ei ole puutetta, eikä alue tunnu ruuhkaiselta vaikka porukkaa olisi enemmänkin. Nuotiopaikkoja löytyy useampi, ja rantakalliot soveltuvat hienosti vaikka auringonpalvontaan (ainakin jos tuuli ei haittaa).
Saarella on tietysti myös perinteinen kyläkauppa, jonka aukioloajoista tai valikoimista en tosin tiedä mitään, joten eväät ottaisin ehkä varmuuden vuoksi mukaan jo kaupungista lähtiessä. Aivan saaren kärjessä sijaitsee luotsiasema, joka on aidattu eikä sinne ole pääsyä, mutta ei se ainakaan meitä ole haitannut, tosin koiraa ei parane päästää liian lähelle piikkilanka-aitaa. Olemme nähneet tuolla myös melojia, suppailijoita sekä uimareita, ja edelliskerralla löysimme vahingossa geokätkön.
Matkailu oman kaupungin sisällä on usein tosi hauskaa, ainakin jos sattuu asumaan Porvoossa. ;)
Kuvat Haikon Kartanon kuvapankista