Turkki

Vihaan ja rakastan basaareja yhtä aikaa ja vuorotellen. Rakastan värejä, tuoksuja ja kauniita esineitä. Ihmisvilinää ja kaupankäynnin hälinää. Basaareissa valokuvaamista. Kuitenkin inhoan tinkimistä, tuputtamista sekä iholle tunkevia myyjiä.

Yleensä käyn jälkimmäisenä mainituista syistä basaareissa lähinnä fiilistelemässä. En viitsi ostaa mitään myyjältä, joka hyökkää kimppuun jo ennen kuin olen edes ehtinyt nähdä, mitä hänen putiikkinsa tarjoaa.

Istanbulissa kävimme kahdessa turisteille suunnatussa basaarissa. Näissä myyjät eivät olleet mitenkään liian aggressiivisia, mutta muutaman ”Terve terve!”-huudahduksen jälkeen meinasi mennä maku koko hommasta.

Grand Bazaar

Ensimmäinen vierailukohde oli jättimäinen, 1400-luvulla rakennettu Grand Bazaar, jossa vierailee päivittäin jopa 250 – 400 000 ihmistä. Maailman ensimmäiseksi ostoskeskukseksi väitetty, yli 60 kauppakujasta sekä reilusta 4000 liikkeestä koostuva Istanbulin Grand Bazaar on vanhin, sekä mahdollisesti myös suurin katettu basaari maailmassa.

Tavara on enemmän tai vähemmän samanlaista basaarin jokaisessa kolkassa – kuulemma entisaikaan kauppakujat oli jaoteltu tuoteryhmittäin, mutta nykyisin ei mitään tällaisia jaotteluja ole. Tarjolla on kaikkea laadukkaista tuotteista surkeaan rihkamaan. Piraattikamaa on esillä surullisen paljon.

Perinteisten basaarikauppojen lisäksi seassa oli muutamia todella trendikkäitä puoteja, joihin tuli mentyä oikein sisään – näissä ei nimittäin myyjä seissyt ovella huutelemassa. Suosikkini oli pääasiassa erilaisia sauna- ja kylpytuotteita myyvä Lonca Store. Jos on esim. hamam-pyyhkeiden perässä, niin Lonca lienee Grand Bazaarin paras paikka. Kuitenkin esim. saippuoissa oli  kolminkertainen lähtöhinta naapuriputiikkien vastaaviin.

Ainakin yhdellä sisäänkäynneistä toimii luotettavan oloinen rahanvaihtopiste, mutta myös korttimaksu onnistuu putiikissa kuin putiikissa. Aika monessa paikassa on merkitty tuotteiden hinnat valmiiksi hintalapuin. Lähtöhinnat ovat toki tällaisessa turistikeskittymässä normaalia korkeammat, mutta useimmiten kuitenkin suomalaisittain ihan ok. Grand Bazaarissa on helppo joko tinkiä tai olla tinkimättä, eivätkä ostokset ainakaan siitä jää kiinni.

En kestä miten ihania! Harmi, etteivät ihan istu meidän ”vähän selkeälinjaisempaan” sisustukseen… Karvakahvipannu! Harmittaa etten ostanut, seuraavalla kerralla ostan.

Maustebasaari, egyptiläinen basaari, Mısır Çarşısı

Päivän toinen kauppapaikka oli egyptiläiseksi basaariksi kutsuttu maustebasaari. Nimensä mukaisesti tämä basaari keskittyy mausteisiin, pähkinöihin, makeisiin ja muihin syötäviin herkkuihin, mutta myös paljon muuta on myytävänä.

Sisäkäytäviltä löytyvissä kaupoissa hinnat ovat korkeammat, kuin basaarin ulkoseinustoilla. Karkeasti jaoteltuna ulkopuolella tekivät ostoksia paikalliset, sisällä turistit.

Sisäkauppojen myyjät huutelivat kovasti perään ja käyttäytyivät muutenkin vähän inhottavasti varsinkin siinä vaiheessa, kun irtaannuin muusta porukasta ja tallustelin basaarissa yksikseni. Samalla vaihtui tervehdysten kieli suomesta venäjäksi! Ulkoseinustalla paikallisten seassa meno oli rauhallisempi, ja ostin lopulta jättisäkin lokumeja sekä kauniin hamam-pyyhkeen.

Tunnelmaltaan maustebasaari on mielestäni kaikesta huolimatta mukavampi kuin Grand Bazaar, eikä vähiten tuotetarjonnan vuoksi. Ihanat maustekeot ja erilaiset teelaadut saavat kenen tahansa ruokamatkailuun hurahtaneen pään pyörälle.

Mitähän tämä oli ja mihin tätä käytetään? Pesusieniä. Tavallaan aika ihania nekin. Pyyhkeitä. ♥

Mitenkäs te? Viihdyttekö basaareissa, saatteko kiksejä tinkimisestä?

Tutustumismatkan Istanbuliin tarjosi Turkish Airlines.

Käy tykkäämässä La Vida Locan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi.
Seuraa seikkailuja myös Twitterissä (@sarrrrba) ja Instagramissa (@vidalocasari)!
Voit myös tilata uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi tästä.