Kun asettaa Spotifyn satunnaistoistolle, saattaa musiikki yhtäkkisesti viedä kuulijansa vaikka toiselle puolelle maapalloa. Näin kävi, kun Spotify arpoi minulle kuunneltavaksi São Paulolaisen Exaltasamban É Você-kappaleen, jonka olen lisännyt listoilleni vuonna 2012.
Rakkauslurituksia brassiportugaliksi, kukapa siinä ei lennähtäisi ajatuksineen Rio de Janeiroon?
Olha nos meus olhos, sem você não sei viver
Jamais pensei amar assim
Não tenho mais palavras pra dizer, meu bem
Você nasceu pra mim!
Se tosin on kamalaakin kamalampaa, että kohta tulee kuluneeksi jo neljä vuotta siitä, kun nappasin reppuni ja painelin viettämään tammikuuta Brasiliaan. Pidin tuolloin majaa Perun Limassa, ja satuin saamaan LANilta halvat lennot uudenvuoden yöksi. Seuraava halpa paluu sijoittui kuukauden päähän, ja se sopi minulle paremmin kuin hyvin.
Vietin São Paulossa muutaman päivän, ja jatkoin siitä matkaani kaupungin eteläpuolella sijaitsevaan pieneen satamakaupunkiin, Santokseen. Majailin vajaan viikon vaihtariaikaisen kaverini luona, ja porhalsin loppuajaksi Rioon, tosin tuolloin vielä tarkoituksenani jatkaa sieltä matkaa vielä vähän pohjoisemmaksi. Viihdyin kuitenkin Riossa niin hyvin, etten hievahtanut sieltä senttiäkään ja itkin lähdön hetkellä silmät päästäni.
Santos
Ipanema
Brasilia on huikea maa, jonne jokaisen tulisi vähintään kerran elämässään matkustaa. Paikallinen kulttuuri on hyvin vivahteikas, ja nähtävää on todella paljon alkaen maailman suurimmista sademetsistä ja vilkkaista suurkaupungeista aina mahtaviin vesiputouksiin ja ikonisiin rantoihin, kuten Copacabanaan ja Ipanemaan. Brasilia on monipuolinen maa, jossa ihmiset ovat ihania, musiikki mieletöntä ja ruokakin aikamoisen taivaallista.
Brasilian BKT on koko Etelä-Amerikan suurin, ja se on naapureihinsa nähden melko kehittynyt maa, jos ns. ”kehitysmaaolosuhteet” jotakuta kammostuttavat. Toisaalta, eihän se mikään salaisuus ole, että maassa on suuret varallisuuserot todella rikkaiden ja äärettömän köyhien välillä, ja faveloissa riittää asukkaita järkyttävissä määrin.
Tämän myötä Brasiliassa esiintyy tietysti myös rikollisuutta. Kannattaa siis pitää silmät auki, ja jättää kultakellot suosiolla kotiin. Samat maalaisjärkisäännöt siellä kuitenkin pätevät kuin muuallakin maailmassa, eli ei kuitenkaan kannata jättää menemättä Brasiliaan vain siksi, että siellä on keskimäärin vaarallisempaa kuin nyt vaikka Suomessa. Suomessakin voi saada luodin päähänsä ja suurin osa kuolee edelleen kotiinsa.
Pala Beco do Batmania, São Paulon tunnetuinta graffitikaupunginosaa
Copacabana
Kulkurikissi
São Paulo
São Paulo on Etelä-Amerikan suurin kaupunki, ja sen metropolialueella asuu n. 20 miljoonaa ihmistä. São Paulo tuntuu ajoittain hallitsemattoman valtavalta kaupungilta, mutta on kuitenkin kaikessa moderniudessaan todella helppo paikka liikkua ja katsella ympärilleen. Metrolla pääsee todella kattavasti suuntaan jos toiseen, ja myös busseilla liikkuminen on harvinaisen helppoa. Takseissakin oli oikein taksimittarit, joka oli minulle varsinainen kulttuurishokki, sillä olin tottunut vähän toisenlaiseen meininkiin Limassa.
São Pauloon on vaeltanut 1900-luvun aikana mittavia siirtolaisaaltoja Italiasta, Portugalista, Japanista, Saksasta, Kreikasta ja Lähi-Idästä. Tämä näkyy katukuvassa ja erityisesti ravintolatarjonnassa, ja olenkin syönyt São Paulossa yhden elämäni parhaista pizzoista, ja kuulemma kaupungista saa myös koko Etelä-Amerikan parhaat sushit. Aivan keskustan tuntumassa sijaitsi myös kokonainen arabikortteli, jossa kävin syömässä elämäni ensimmäiset Lähi-Itäpöperöt. Niistä olen kirjoittanut päiväkirjaani että ”ihan ok”. ;)
São Paulo oli mielenkiintoinen kokemus, mutten kuitenkaan saanut siitä ihan niin hirveästi irti kuin olisin toivonut – kävin kyllä hienoissa paikoissa ja näin mahtavia juttuja, mutta ehkei se pukumiesten ja pilvenpiirtäjien luvattu kaupunki lopulta ollut minulle sitä kaikkein ominta juttua. Olin ihan tyytyväinen, kun pääsin jatkamaan matkaa kohti Santosta.
Rio de Janeirossa majoituin hostellissa, joka mainosti että heillä on uima-allas.
Santos
Elämäni bruna. Escadaria Selaron, Rio de Janeiro.
Santos
Minulla oli kaksi syytä valita Santos kohdekartalleni: merimies-isäni oli aikoinaan käynyt siellä laivallaan, jonka lisäksi siellä asui kanssani samaan aikaan Meksikossa vaihto-oppilaana ollut tyttö, jonka luokse pääsin muutamaksi päiväksi asumaan. Kaverini tosin oli päivät töissä, mutta kiertelin kaupunkia tämän äidin kanssa! Yksi viikonloppu vietettiin kaupungin ulkopuolella kaverini poikaystävän perheen rantahuvilalla. Aikamoista.
Port of Santos on yksi koko Latinalaisen Amerikan suurimmista ja merkittävimmistä satamista, ja samalla koko maailman suurin kahvin vientisatama. Noin puolet koko Brasilian ulkomaankaupasta kulkee sen kautta, ja satama onkin luonnollisesti kaupungin merkittävin työllistäjä, ja myös kaverini oli töissä huolintaliikkeessä. Matkailijoita kaupungissa käy melko vähän.
Ihastuin Santokseen aivan päätä pahkaa, ja tykkäsin todella paljon mahdollisuudesta kulkea paikasta toiseen kävellen. Kaupungin läpi kulkevien kanaalien avulla oli helppo suunnistaa myös ilman karttaa.
Onnellinen reissaaja Santoksen rannalla
Hostellin pyykkinaru Riossa
Rio de Janeiro
En odottanut Rio de Janeirolta kovinkaan paljoa – oletin sen olevan turistirysä, jonka merkittävimmät nähtävyydet löytyisivät rannalta. Olin kamalan väärässä! Corcovado ja kristuspatsas toki edustivat juuri tätä, mutta muilta osin Riossa oli lähinnä väljää, ja kaikenlaista nähtävää oli aivan mielettömästi.
Majoitin itseni maailman rupuisimpaan hostelliin Ipaneman ja Copacabanan risteyskohtaan, ja pörräsin ympäri kaupunkia tehokkaat kaksi viikkoa. Tutustuin hostellilla mahtaviin tyyppeihin, joiden kanssa kävin favela funk partyissa, sekä Ipaneman ja Lapan iltamenoissa. Ehkä minusta ei enää olisi vetämään samaa settiä uudelleen, mutta tuohon aikakauteen elämässä tuo saattoi olla täydellisin mahdollinen tapa viettää kesälomaa.
Tuolloin oli käynnissä myös presidentinvaalit, ja kävin Suomen kunniakonsulaatissa äänestämässä.
Rio de Janeiro on muuten maailman ainut kaupunki, jossa olen taputtanut auringonlaskulle. Myönnettäköön, että pidin sitä silloin aika hassuna, mutta jälkeenpäin ajateltuna totean että kyllä siinä vain oli pirun paljon järkeä. Ihana aurinko, kyllähän tuo nyt oli vähintäänkin aplodien arvoinen suoritus! ♥
Juu, pientä matkakuumetta ilmassa.
Auringosta nauttiva turisti Galapagossaarten Isabelalla.
