ruoka

Jordaniaan lähtiessä olin jotakuinkin varma, etten niinkään välittäisi paikallisesta ruoasta. Jostain olin saanut sellaisia ajatuksia päähäni, vaikken nyt jälkeenpäin edes muista, mitä kuvittelin jordanialaisen ruoan ylipäätään olevan.

Totuus kuitenkin on, että syömisestä muodostui yksi matkan huippukohdista – ruoka oli nimittäin kaikessa yksinkertaisuudessaan oikein hyvää oikeastaan riippumatta paljonkaan siitä, missä ruokailu tapahtui. Pystybaarin rullashawarma oli aivan yhtä lailla hyvää ja maistuvaa kuin hienostunut ruoka kalliin hotellin ravintolassa.

Kokeilimme kerran laiskuuspäissämme myös mäkkäriä, ja se oli ehdottomasti koko reissun heikoin suoritus aivan kaikilta osin.

Jordanialainen ruoka on todella usein grillattua jotakin – yleensä lammasta tai kanaa, naudanlihaa tai kasviksia, sekä rannikolla kalaa. Melkein kaikissa ravintoloissa olisi ollut tarjolla ”mixed grill”-niminen annos, johon sisältyy nimensä mukaisesti lajitelma erilaisia grillattuja lihoja ja kasviksia.

Tomaattia, paprikaa, kurkkua ja munakoisoa käytetään erityisen paljon, ja jokaisella aterialla tarjoillaan lisukkeena ainakin hummusta sekä mutabbalia. Alkupalat eli mezet ovat huumaannuttavan hyviä, ja me päädyimme tekemään usein niin, että otimme vain yhden pääruoka-annoksen jaettavaksi, ja tilasimme sen rinnalle useamman annoksen erilaisia lisukkeita.

Muutenkin ruoka-annokset ovat tyypillisesti pöytäseurueen kesken jaettavaksi tarkoitettuja, ja kaiken kanssa syödään tietysti pitaleipää! Suurimmat laatuerot ravintoloiden välillä löytyivät pitaleivästä, joka harmittavan usein tuotiin pöytään käärittynä muoviin, ja maku olisi todennäköisesti ollut sama riippumatta siitä, kuoriko muovin leivän päältä pois vai ei. Toisaalta joissakin paikoissa pita oli myös erinomaista.

Yleisellä tasolla jordanialainen ruoka muistuttaa ilmeisen paljon syyrialaista ja libanonilaista keittiötä. Paikallinen ruokakulttuuri on saanut vaikutteita myös Välimeren alueelta, erityisesti Kyprokselta ja Kreikasta – esimerkiksi halloumi on tyypillinen lisuke tarjoiltavaksi muiden ruokien kyljessä.

Alla olevassa kuvassa italialaisen insalata capresen näköisessa annoksessa on mozzarellan tilalla grillattua halloumia ja basilikan sijasta minttua.

Rannikkokaupunki Aqabassa saa paljon myös kalaa, ja siellä suositellaan maistettavan erityisesti sayadeyah-nimistä kala-annosta, joka tosin omasta mielestäni oli kammottavin asia, mitä koko Jordanian matkan aikana söimme. Hrrr. Sayadeyah on tässä alla olevassa kuvassa tuo mausteinen riisikeko, johon kala on haudattu.

Vähän parempaa merenelävää saimme Kuninkaallisella Jahtiklubilla, jossa tilasimme päivän kalan friteerattuna.

Jordania on yksi maailman merkittävimmistä oliivien kasvattajamaista, ja tämän johdosta oliiviöljyä käytetään ruoanlaitossa runsaasti. Tyypillisiä mausteita ovat minttu ja persilja.

Minttua käytetään ruoanlaiton lisäksi paljon myös tyypillisen ”limonana”-juoman valmistukseen. Heittomerkit siksi, ettemme kertaakaan kuulleet kenenkään kutsuvan tätä juomaa tuolla ”virallisella” nimellä, ja tilatessamme ”mint lemonaden” kaikki kuitenkin tiesivät mistä puhuttiin. En siis tiedä onko tuo limonana edes mikään oikea nimi.

Joka tapauksessa tämä loistava minttujuoma on niin hyvää, että olemme tehneet sitä useaan otteeseen myös kotona. Yllättävää kyllä, se sopii erityisen hyvin ruokajuomaksi erilaisten grilliherkkujen kanssa.

Muita suosikijuomiamme Jordaniassa olivat turkkilainen kahvi, sekä beduiinien minttutee. Turkkilaista kahvia tarjoiltiin kaikkialla, ja ostimme sitä myös tuliaisiksi kotiin maailman kuuluisimmalta jordanialaiselta.

Jordania on suurimmissa kaupungeissa alkoholinkäytön suhteen monia muita muslimimaita vapaamielisempi, ja monet viinakaupat ovat auki vuorokauden ympäri. Hotelleissa ja hotellien ravintoloissa saa ostaa alkoholia länsimaisittain normaalisti, mutta päihtyneenä esiintymistä ei katsota suopeudella.

Me maistoimme hotellimme hienolla Diwan-kattoterassilla muutamaa paikallista viiniä, jotka valitettavasti olivat aika kamalia – ehkä Jordania ei ole se kaikkein ihanteellisin maa viinimatkailua ajatellen. Myönnettäköön myös, että samppanjan siemailu rukouskutsun kaikuessa kaupungin yllä tuntui aika hassulta, mutta samalla se oli myös aika hauskaa.

Jälkiruoista kokeilimme vain yhtä, ehkä nyt enää kuollaksenikaan muista mikä tämä oli nimeltään, saati mitä se sisälsi. Otimme myös tämän jaettavaksi, ja se oli niin makea, että askartelimme sen kimpussa lähes tunnin ja minulta lohkesi siinä samassa rytäkässä hammas. Puuh. Never again. :-)

Hotellin aamupalabuffetissa olisi ollut tarjolla monenlaista makeaa herkkua ja ”herkkua”, jätimme väliin – jopa nämä joulutortun näköiset.

Yhtenä iltana tilasin myös nälissäni huonepalvelusta brownien, ja tämä oli mäkkärikeikan jälkeen toiseksi heikoin suoritus. Tästä voidaan varmaankin päätellä, että ei tule turistin länsiruokaa itämailla haikaileman.

Maistuis varmaan sullekin. ;-) Oletko käynyt Jordaniassa ja mitä tykkäsit ruoasta?