Mika Waltari on ollut lempikirjailijani lähes 15 vuotta. Olen lukenut useimmat kirjat moneen otteeseen, mutta yksi aikanaan eniten kolahtaneista teoksista on ollut vuonna 1929 julkaistu matkakirja ”Yksinäisen Miehen Juna”, joka kertoo nuoren, yksin matkustavan miehen junamatkasta Helsingistä Istanbuliin ja takaisin.
Luin kirjan ensimmäisen kerran muistaakseni lukion alussa, ja Istanbul iskostui mieleeni sykkivän ja väkevän elämän symbolisena kaupunkina. Vuodet kuluivat, mutten kuitenkaan koskaan toteuttanut haavettani Istanbuliin matkustamisesta. Tiedättekö miksi?
Pelkäsin niin paljon, että pettyisin.
Koska niin pettyi myös Mika Waltari, joka oli, samalla tavoin kuin minä, maalannut kaupungista itselleen mielikuvan, joka ei välttämättä vastaisi todellisuutta.
Ja taas lankeaa suuri melankolia ylitseni hiljaisempana ja kylmempänä kuin koskaan ennen. Olen unelmieni kaupungissa, – vieraassa suurkaupungissa, jonka salaisuuteen en kuitenkaan koskaan pääse astumaan, – voin nähdä, kuulla ja tuntea jotakin pääsemättä hiukkaakaan lähemmäksi kaupungin sielua, jonka voi vain aavistaa.
– – – Miksi en myöntäisi itselleni suoraan, että olen pettynyt. Ei niin, että olisin odottanut kaupungista enemmän kuin se on, – vaan niin, että olen kuvitellut oman suhtautumistapani toisenlaiseksi.
Loppujen lopuksi, kaupunginthan ovat aika usein vain kaupunkeja, eivätkä suuret oivallukset ja seikkailut useinkaan ole tiettyihin paikkoihin sidottuja. Lopulta, kun kasvoin itse ulos omista liian suurista unelmistani, olin tänä syksynä valmis matkustamaan Istanbuliin.
Enkä minä pettynyt, yhtään, en edes vaikken nähnyt koko matkan aikana aurinkoa ja sinistä taivasta kertaakaan. En, vaikka hyytävä kylmyys pureutui luihin ja ytimiin. Marraskuinen Istanbul näyttäytyi minulle juuri sinä sykkivän elämän keskittymänä, kuin olin joskus kuvitellutkin.
Kyseessä oli Turkish Airlinesin järjestämä famtrip*, jonka vuoksi aikataulu sekä vierailukohteet oli iltamenoja lukuunottamatta suunniteltu valmiiksi. Se ei kuitenkaan suuremmin haitannut – Istanbulista sai tällä tavalla hyvän yleiskuvan, joten seuraavalla kerralla tietää jo valmiiksi mitä etsiä. Ja pakko myöntää, että alusta loppuun järjestetty matka on välillä ihan mukavaa vaihtelua, kun ei tarvitse itse muuta kuin nauttia matkasta, ja karata illallisen jälkeen hetkeksi omille teilleen.
Istanbul on jopa harmaissa sääolosuhteissa kaikessa rosoisuudessaan valtavan kaunis. Basaarit tuoksuvat voimakkaille mausteille, herkuille ja saippuoille. Yli 13 miljoonan asukkaan kaupunki ei nuku koskaan, elämä sykkii jokaisessa kadunkulmassa 24 tuntia vuorokaudessa. Istanbul on upean monipuolinen kaupunki, jossa jokaisen kannattaisi käydä edes kerran.
Suora lento Helsingistä Istanbuliin kestää vain 3,5 tuntia. Kuitenkin monet pelkäävät Turkkiin matkustamista – viimeaikaiset tapahtumat ovat rokottaneet sekä Istanbulin, että koko Turkin matkailijamääriä merkittävästi. Minäkin sain ennen matkaa osakseni ihmettelyjä, sekä hyvää tarkoittavia kehoituksia olla erinomaisen varovainen.
Noudatin kuitenkin jälleen kerran omaa, hyväksi havaittua nyrkkisääntöäni: jos paikalliset ihmiset pystyvät elämään jossakin normaalia elämää, voi sinne silloin yleensä myös matkustaa. Tämä sulkee potentiaalisten matkakohteiden listalta pois käytännössä vain konfliktiset sota-alueet. Muualle matkustaminen on yleensä ihan ok. Enkä minä aio toistaiseksi pelätä Istanbulia. Ongelmia tietysti on, mutta missäpä ei olisi?
Minkälaisia kokemuksia teillä on Istanbulista? Pelkäättekö Istanbuliin matkustamista?
Matkan Istanbuliin tarjosi Turkish Airlines.
*Famtrip = Familiarization trip.
Käy tykkäämässä La Vida Locan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi.
Seuraa seikkailuja myös Twitterissä (@sarrrrba) ja Instagramissa (@vidalocasari)!
Voit myös tilata uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi tästä.