Terveisiä Bugøynesista, eli suomalaisittain Pykeijasta! Road tripin neljäs päivä alkaa olla onnistuneesti takana päin, tässä hieman tunnelmia siitä, millaista on matkailla autolla Suomen Lapissa kesällä.
PÄIVÄ 1: Helsingistä Tornioon
Juhannusaattona ajoimme pääkaupunkiseudulta lähes yhdeltä istumalta Tornioon – yksi pakollinen pysähdys toki otettiin legendaarisessa Vaskikellossa Pyhäjärvellä. Itse Tornio oli juhannuksena varsinainen aavekaupunki, ja jopa osa hotelleista oli laittanut ovensa säppiin (kävimme nykimässä Hotelli Mustaparran ovea ajatuksena, että ainakin hotelleilla on ravintolat auki. Ei ollut kun koko hotelli oli kiinni!).
Onneksi saimme kutsun työkaverini perheen mökille, jossa vietimmekin muutaman tunnin. Käytännössä Tornio oli meille kuitenkin ensisijaisesti nukkumapaikka matkalla varsinaisiin matkan pääkohteisiin, joten siellä emme viipyneet sen kummemmin.
PÄIVÄ 2: Torniosta Muonioon
Torniosta posotimme Muonioon, jossa meillä oli varattuna Harrinivan ”luksusteltta” Aurora Dome Torassiepissä. Oikea termi tällaiselle vähän mukavammalle telttailulle on glamping, ja pakko sanoa että tämän kokemuksen perusteella se on juuri sellaista telttailua joka sopii kaltaiselleni ”hieman mukavuudenhaluisemmalle henkilölle”.
Harmillisesti Muoniossa satoi koko sen ajan kun olimme paikalla, joten fatbiket ja muut aktiviteetit jäivät odottamaan seuraavaa kertaa. Varsinaisesti tämä ei kuitenkaan niin paljon haitannut, sillä teltasta löytyi takka, ja meillä oli mukana viiniä.
PÄIVÄ 3: Muoniosta Saariselälle
Aurora Domesta luovuttuamme ajelimme Muoniosta Äkäslompolon kautta maisematietä Ylläsjärvelle, Ylläkseltä Kittilään, ja sieltä edelleen Sodankylän kautta Saariselälle. Erityisesti Ylläksen ympäristössä oli paljon mielenkiintoista tiirailtavaa auton ikkunoista käsin, mutta Sodankylässä iski pienimuotoinen kulttuurishokki.
Saariselkä puolestaan oli yllättävän mukava kesäkohde, vaikkei siellä oikein läpikulkumatkalaisille mitään olekaan. Saariselällä kuitenkin juotiin oluet sporttipubissa, syötiin erinomaista poroa, yövyttiin kivassa majatalossa, ja aamulla matka jatkui taas. Ei siis huono keikka sekään.
PÄIVÄ 4: Saariselältä Pykeijaan (Bugøynes)
Saariselältä ajoimme ehkä maailman tylsintä tietä ensin Sevettijärvelle, ja sieltä lopulta tänne Pykeijaan. Valitsimme reitin siksi, että kuvittelimme erämaassa ajamisen olevan maisemien puolesta jotenkin erityisen hieno ajatus, mutta totuus oli lähinnä pusikkoinen. Sevettijärvellä oli tarkoitus pysähtyä kahvilla, mutta ainoa kahviputiikki koko tienoolla oli päättänyt viettää kasuaalia maanantailomaa.
Niinpä päädyimme jatkamaan matkaa aina Norjaan saakka, ja klassisesti maisemat muuttuivat kokolailla jylhiksi käytännössä heti, kun olimme menneet rajasta yli. Ruoho se on aina vihreämpää aidan toisella puolen! Lisäksi aurinko alkoi paistaa heti, kun auton renkaat olivat kaikki neljä Finnmarkissa.
LUE MYÖS ► Pykeija, hurmaava Pikku-Suomi Jäämeren rannalla
Parhaillaan olemme Pykeijassa, joka on aivan ihana ja upean hieno pieni kalastajakylä Jäämeren rannalla! Tämän takia kannattaa kyllä taittaa matkaa useampikin kilometri. Pykeija on eräänlainen ”Little Finland”: lähes kaikki täällä puhuvat suomea, ja yksi kylän päänähtävyyksistä on suomalaisomisteinen majoitus- ja saunapalveluja tarjoava Jäämeren Sauna, josta mekin bookkasimme itsellemme mökin.
Mökin ikkunasta ja terassilta on suora näköyhteys valkohiekkaiselle rannalle, jonka takana aukeaa hyisen kylmä meri. Kuuluisasta Jäämeren Saunasta olisi tietysti tarkoitus käydä Jäämeressä pulahtamassa, mutta itse sain kahlattua itseni veteen vain nilkkoja myöten. Puusauna oli kuitenkin ihanan rentouttava kokemus, vaikka hattusulka Jäämeressä uimisesta jäikin tällä kertaa kuittaamatta.
Illallista söimme kylän parhaassa – ja ilmeisesti myös ainoassa – ravintolassa Bugøynes Bistrossa. Pykeija on erittäin merkittävä kuningasravun tuottaja, joten sitä piti tietysti maistaa. Aika hintavaa oli, kun kahdesta melko vaatimattoman kokoisesta annoksesta sai maksaa yli 80€, mutta kerrankos sitä. Maku oli kyllä aivan kohdallaan ns. ”just eikä melkein”.
Huomenna matka jatkuu taas. Reaaliajassa meidän etenemistä voi seurata Instagramin välityksellä: @vidalocasari. ♥
MATKAPÄIVÄKIRJA | 27.7.2017 | KOH SAMUI | THAIMAA
