Elämä Galapagossaarilla on:
Seikkailua ihanissa luonnonmuodostelmissa…
Merileijonia rantavedessä…
Hauskoja oppaita ja ihmeellisiä kohteita…
Aurinkoa ja lämpöä…
Iguaneeja. Joka paikassa!
Elämää kylässä jossa asuu 1500 ihmistä ja kaikki tuntevat toisensa ja kaikkia tervehditään kadulla…
Palmujen havinaa…
Varvastossuja…
Turkoosia vettä…
Venematkoja…
Ja ihania auringonlaskuja.
Ei valittamista.
Mitäs sinne kuuluu?
Tie Mancorasta Guayaquiliin ja sieltä Galapagossaarille oli erittäin monivivahteinen. Normaalisti matka Mancorasta Tumbesin kautta Guayaquiliin kestää n. 6 tuntia bussilla, mutta kuten jo aiemmassa postauksessa kerroin ei meitä huvittanut lähteä riskeeraamaan henkeämme kaasupommien ja mielenosoittajien sekaan.
Valitsimme vaihtoehtoisen reitin jonka tiesimme pitkäksi ja osasimme jotenkuten suhtautua siihen. Odotimme n. 24h matkustamista. Emme kuitenkaan osanneet odottaa mm. sitä että joutuisimme lahjomaan rajavartioita päästäksemme rajan yli tai että jäisimme kahdeksaksi tunniksi maanvyörymän takia jumiin keskelle Andeja.
Onneksi sentään näkymät olivat hyvät!
Käytännön vinkki Ecuadoriin matkustaville: jos passisi hajoaa niin sieltä ei sitten ole mahdollista saada uutta, siis siitäkään huolimatta että maasta löytyy kaksi Suomen kunniakonsulaattia. Saksan ja Hollannin suurlähetystöistä voi saada paperin joka oikeuttaa matkustamaan Limaan Suomen suurlähetystöön hakemaan kallista pikapassia joka on voimassa vuoden. Älkää siis rikkoko passejamme Ecuadorissa! (Älkää myöskään antako rajavartioiden hajoittaa niitä!)
Btw, jos ongelma on ratkaistavissa pikaliimalla niin sellainen tuubi ei paljoa maksa. Virallinen ohje on tietysti kuitenkin mennä sinne Saksan/Hollannin suurlähetystöön, tämä myös sellaisessa tapauksessa että passi varastetaan.
Loppujen lopuksi matka-ajaksi kertyi 32h bussissa istumista ja se paljon odotettu Hiltonin varaus meni käytännössä hukkaan sillä ehdimme niihin ihaniin sänkyihin vain pariksi tunniksi nukkumaan emmekä ehtineet tutkia itse hotellia ollenkaan. :(
Monessa kohtaa matkan varrella olimme ihan varmoja ettemme ikinä ehtisi lennollemme ja missaisimme matkan pääkohteen kokonaan. Taistelu aikaa vastaan tuntui toivottomalta ja välillä jo jopa luovutimme. Onneksi emme kuitenkaan lopullisesti!
Onneksi kaikki kuitenkin aina lopulta päättyy hyvin ja nyt olemme onnellisesti Galapagossaarilla ja minä olen aivan täysin rakastunut kaikkeen siihen mitä olen tähän mennessä nähnyt! En malta odottaa huomista. :)
Tulevan viikon aikana postaustahti tulee olemaan hyvin hiljainen, voitte seurata kuulumisia La Vida Locan Facebook-sivulla, oikeiden postausten aika tulee sitten kun palaan arkeen ja Limaan. :) Nyt on aika nauttia mm. tällaisista maisemista:
Seuraa legendaarista matkablogikamaa, eli The Matka-Akkoset! Postauksen ideana on kaikessa yksinkertaisuudessaan kertoa yksi mieleen juolahtava, matkailuun liittyvä asia kullekin aakkosten kirjaimelle.
Täältä pesee ja härifrån tvättas!
Viimeisin ihastukseni matkailun maailmassa on ollut sympaattinen pieni Aqaban kaupunki Jordanian rannikolla. Aqabaa suosittelin matkakohteeksi myös Ylen taannoisessa artikkelissa, jossa etsittiin matkakohteeksi sellaisia paikkoja, jotka eivät ole yltiöpäisen täynnä turisteja.
B niin kuin Bali. En ollut koskaan tuntenut erityisiä tunteen palon himoja tutustua sen kummemmin Aasiaan, mutta nyt huomaan mielen muuttuneen, kun Balin matka häämöttää vain parin viikon päässä. Suunniteltu matkareitti kulkee Amedin kautta Ubudiin, ja sieltä Uluwatulle sekä Jimbaraniin.
Lähtiessäni teininä vaihto-oppilaaksi Meksikoon sain sijoituspaikakseni öljy- ja satamakaupunki Coatzacoalcosin, joka sijaitsee Veracruzin osavaltiossa Meksikonlahden rannalla. En osannut lähtiessäni oikeastaan sanaakaan espanjaa, mutta opin nopeasti, sillä Coatzacoalcosissa juuri kukaan ei puhunut englantia, eikä varsinkaan kukaan isäntäperheessäni!
Koiramme vakihoitopaikka matkojemme aikana on mummila Haminassa. Koiran jättäminen hoitoon on aina yhtä riipaisevaa, mutta mitään sellaista ei ole, mitä ei saisi Dentastixillä hoidettua! Chili ei jää ulvomaan lähtiessä peräämme, kun askartelee Dentastixin kimpussa, ja leppyy ikuisten aikojen hylkäyksen aiheuttamasta järkytyksestä saatuaan Dentastixin palattuamme.
En oikein välittänyt Israelin Eilatista, jokin siinä tunnelmassa häiritsi ja pahasti. Israeliin palaan silti varmasti, Tel Aviv ja Jerusalem ovat vielä näkemättä ja ne kiinnostavat kovasti.
Ruokamatkailu on mahtavaa! Parasta on, kun löytää fine dining-helmen jostain aivan odottamattomasta paikasta. Yksi tällainen on ollut berliiniläinen Glass, jossa söimme viime joulukuussa.
Siskoni vieraili luonani asuessani Perussa, ja samalla reissulla kävimme heittämässä keikan myös Galapagossaarilla. Tämä on ollut yksi hienoimmista kokemuksista ja kohteista ikinä, ja suosittelenkin Galapagossaarilla käyntiä jokaiselle vähintään kerran elämässä.
Huancayo on yksi ehdottomista suosikkikaupungeistani Perussa. Se sijaitsee Andeilla Mantaron laaksossa, seitsemän tunnin bussimatkan päässä Limasta. Huancayo on mahtava tukikohta lähiseutujen tutkimiseen, sillä ympäristöstä löytyy aivan mielettömiä juttuja ja Huancayosta on kaikkiin suhteellisen lyhyt matka.
Italiassa on sitä jotakin. Ihastuin siihen ensimmäisen kerran, kun olin 13-vuotiaana siellä lentopalloleirillä. Suurista italialaiskaupungeista suosikkini on Milano, mutta saattaa olla, että tykkään silti kaikista eniten niistä pienistä kylistä, joissa tuoksuu viiniköynnös jokaisella nurkalla. ♥
Jotunheimen on Norjassa sijaitseva vuoristoalue ja kansallispuisto, jonka alueella sijaitsee mm. Pohjois-Euroopan korkein vuori Galdhøpiggen. Kiipesimme tälle vuorelle kesälomareissullamme vuonna 2013, ja se oli kyllä ehdottomasti yksi kamalimmista päähänpistoista joihin olen lähtenyt mukaan. Galdhøpiggenille kiipeäminen ei ole varsinaisesti vaikeaa, mutta satuin olemaan aivan täysin rapakunnossa, enkä ollut tutustunut kohteeseen ollenkaan etukäteen. Huoh. :–)
Yksi parhaita tapoja tutustua eri paikkoihin monipuolisesti on auto. Road tripit ovat ehkä suosikkejani kaikista matkustamisen muodoista: ei ole riippuvainen kenenkään muun aikatauluista, voi pysähtyä minne mielii ja muuttaa suunnitelmia koska tahansa jos siltä tuntuu. Ihanaa.
Rakas kotikaupunkini Lima jakaa tunteita, ja varsinkin lyhyellä vierailulla siellä käyneet usein pitävät sitä ankeana ja sekasortoisena paikkana. Minusta Lima on kuitenkin yksi maailman ihanimmista kaupungeista, mutta tähän tietysti vaikuttaa myös siellä viettämäni onnellinen elämä, sekä aika, joka on kullannut kaikki vähän vähemmänkin ruusuiset muistot.
Marcahuamachuco on Huamachucon kaupungin läheltä löytyvä rauniokaupunki ajalta ennen inkoja Pohjois-Perussa, La Libertadin maakunnassa. Marcahuamachuco sijaitsee 3200 metrissä merenpinnasta, ja sieltä on hienot näkymät alas laaksoon. Kävin täällä osana vastuullisen matkailun kurssin tutkimustyötä katsomassa, miten heikossa kunnossa olevan arkeologisen kohteen suojelu on hoidettu.
Norja on I-H-A-N-A maa. Kiersimme maata autolla pari kesää sitten kaksi viikkoa, ja näimme mitä ihastuttavimman kattauksen erityisesti luontokohteita. Kaikessa monipuolisuudessaan Norja on suorastaan mielipuolinen maailmankolkka, ja ehdottomasti sellainen, jossa jokaisen tulisi joskus käydä road tripillä.
Luottoreppu Osprey aina mukana matkassa! Hyvä kantaa, tilaa juomarakolle, nätti kuin mikä. Hyvä reppu päiväreissuille ja lyhyille vaelluksille.
En juurikaan pitänyt Portosta käydessäni siellä pidennetyllä viikonloppumatkalla Madridista vuonna 2010. Muistaakseni pidin koko paikkaa silloin aivan kuolleena syntyneenä ja koko kokemusta laimeana. Tosin jälkeenpäin katsellessani kuvia on tullut mieleen, että ehkä vain olin väärässä paikassa väärään aikaan. Nyt uskoisin pitäväni Portosta paljonkin, ja olen valmis antamaan sille uuden mahdollisuuden!
Querétaro on mielettömän kaunis kaupunki samannimisessä osavaltiossa Meksikossa. Querétaron historiallinen keskusta kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon, ja kävin katsomassa sitä osana Meksikon historiallisia kaupunkeja kiertävää kiertomatkaa, Ruta Colonialia vuonna 2008. Nippelitietona mainittakoon myös, että Querétaro on Meksikon toiseksi suurin viinintuottaja heti Baja Californian jälkeen!
Olen jättänyt palan sydämestäni Rio de Janeiroon. Lukeutuu myös suosikkikaupunkien joukkoon maailmassa, mutta ikävää siinä on sen ajoittainen kuumottelevuus. Itse sain kyllä olla aivan rauhassa, mutta toisenlaisiakin tarinoita kuulee paljon.
Norjassa jaksavat ihastuttaa myös kaupungit, joista suosikiksini jäi ehdottomasti Stavanger. Jos asuisin Norjassa, tahtoisin asua juuri siellä. ♥
Torino on kiva kaupunki, ja siellä on hämmästyttävän paljon kaikestaista syömiseen liittyvää tekemistä tarjolla. Mekin käytimme yhden päivän aikana jo pelkästään Eataly-ruokakauppakeskuksissa yhteensä 4 tuntia.
Yksi viime kesän road tripin varrelle sattuneista majoituksista oli täysin jokerina mukaan tullut B&B Uvablu Pello di Trontanossa.
B&B Uvablu toimii 1700-luvulta peräisin olevassa vanhassa kivitalossa, joka oli kuitenkin tuotu mm. kylpyhuoneen ja ikkunoiden osalta nykypäivään siten, ettei talo ollut menettänyt tunnelmastaan rahtustakaan. Yöpyminen maksoi kahdelta hengeltä 76 euroa, ja siihen sisältyi Simonan omakätisesti meille valmistama aamiainen: laventelikakkua, leipää, pannacottaa ja kahvia mutteripannusta (tietysti!). Kaikki omin käsin leivottua ja valmistettua, kakun laventelit omassa pihassa kasvatettuja.
Hah! Vaduz, koska kunnon matka-aakkosissa täytyy olla myös yksi ankea juttu mukana. Vaduz on Liechtensteinin ruhtinaskunnan pääkaupunki, ja ehdottomasti tylsin paikka, missä olen ikinä käynyt. Ei jatkoon.
Yksi tämän vuoden kohokohdista tähän mennessä on ollut päiväreissu Wadi Rumin autiomaassa, Jordaniassa.
Perun pääkaupunki ennen 9 miljoonan asukkaan Limaa oli 16 000 asukkaan Jauja – toiselta kirjoitusasultaan Xauxa, 3,3km korkeudessa Andeilla, Huancayon kanssa samassa Mantaron laaksossa. Monet espanjalaisvalloittajat kävivät Jaujassa hoidattamassa tuberkuloosia, minä puolestani vierailin siellä vuonna 2011 ohikulkumatkalla, ja ihastuin erityisesti markkinoihin.
Huomisesta päivästä ei kukaan tiedä mitään edeltäpäin – voi tulla vaikka maailmanloppu. Siksi on tärkeää elää elämää täysillä ihan joka päivä. Esta vida es igual que un libro, cada página es un día vivido.
abc
Sveitsin Zermatt on mielenkiintoinen paikka, ja sieltä käsin on mainiot näkymät mm. Matterhornille. Paitsi yksi Euroopan ikonisimmista hiihtokohteista, on Zermatt myös mainio paikka erilaiseen vaellus- ja kiipeilyurheiluun – alueelta löytyy yhteensä yli 400 kilometrin verran eritasoisia vaellusreittejä, joita mekin kävimme viime kesänä testaamassa.
Ajaudun harvoin minkäänlaisiin hankaluuksiin matkoilla, mutta kerran huomasin ihan oikeasti tulleen äitiä ikävä. Olimme siskoni kanssa matkalla Perun Trujillosta Ecuadorin Guayaquiliin, mutta kohtasimme matkalla kaksi taksiryöstöyritystä, polttopommi-iskujen vuoksi suljetun rajan, bussin uudelleenreitityksen vuorten kautta, rajavartijoiden lahjomisjupakan keskellä yötä keskellä ei mitään, sekä kirsikkana kakun päällä jumittumisen tuntikausiksi vuoristoon maanvyörymän takia.
Miten sattuikin, että kaikki mahdollisen vastoinkäymiset sattuivat osumaan sille samalla reissulle? Onneksi ehdimme kuitenkin lopulta ajoissa Guayaquiliin sekä lennollemme Galapagossaarille, joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Mutta siellä vuoristossa maanvyörymään tukkimaa tietä katsellessa oli kyllä aikamoinen fiilis. Ja siellähän ei tietenkään ollut esimerkiksi kenttää, että olisi voinut soittaa mihinkään.
Yksi parhaista ravintolakokemuksista viime vuosina – Ravintola Ö Tallinnassa.
Käy tykkäämässä La Vida Locan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa seikkailuja myös Twitterissä (@sarrrrba), Snapchatissa (@vidalocasari) ja Instagramissa (@vidalocasari)!
Toukokuussa osallistuin edelliseen 10 kuvan haasteeseen, ja esitin samalla vienon toiveen haasteen jatko-osasta. Sellainen pyörähtikin kaikeksi onneksi jälleen kerran käyntiin, ja pääsin tutkimusmatkalle arkistoihini. Tässä siis 10 randomia kuvaa maailman matkoilta:
Tämä kuva on meidän ekalta yhteiseltä road tripiltä Norjasta. Kahvinkeittoa joen rannassa hetki ennen auringonlaskua. ♥
Kovin perinteinen turrekuva Meksikon omasta gringolandiasta, Cancúnin kupeessa sijaitsevasta Xcaretista. Tuolla samalla reissulla kierrettiin mm. kaikki Jukatanin niemimaan tärkeimmät Maya-kulttuurin tapahtumapaikat.
Taitaa olla niin, että Galapagossaaret ovat maantieteellisesti Suomesta katsottuna kaukaisin paikka, jossa olen ollut. Tämä kuva on jostakin Isabela-saaren rantakalliolta.
Kaunis, rakas Lima Limón. Limassa asuu n. 8,5 miljoonaa ihmistä, ja siellä on kova kuhina ja syke päällä jatkuvasti.
Aina ei ole kysymys fyysisestä väsymyksestä…. Kuva Mont Blancin juurelta ranskalaiselta leirintäalueelta.
Tämäkin kuva on Galapagossaarilta. Kuvassa lentävä lintu oli muistaakseni pelikaani. ♥
Herkuttelu todellakin ON yksi olennaisimpia osia matkailua. Kuvassa alkuruoka ravintola Smörissä, Turussa. Yksi parhaimmista ravintolakokemuksista Suomessa!
Chichén Itzá. Itse kohteessa ei tosin ole vikaa tai petyttävää, mutta koko alueella on jatkuvasti käynnissä kestämätön turistihulabaloo, joka latistaa kovasti tunnelmaa. Kaupustelijat häiritsevät, ja ihmiset tungeksivat sisäänkäynnillä. Historiallisesti Chichén Itzá kuitenkin on aivan mieletön paikka, ja kyllä siellä kannattaa kaikista lieveilmiöistä huolimatta piipahtaa, jos liikkuu noilla main.
Halusin ottaa auringonlaskukuvia läheiseltä kalliolta. Valon määrä on kuitenkin näin syksyisin varsin rajallinen, joten lähdin kuvaa varten ajoissa töistä, käytin koiran pikavauhtia ulkona, pakkasin kamerat, jalustimet ja selfiestickin (!!) reppuun ja riensin juoksujalkaa kalliolle. Ei kuulosta kovinkaan suurelta urheilusuoritukselta, mutta vaati kyllä ehkä keskimääräistä enemmän viitseliäisyyttä. Onneksi lopputuloskin oli aikamoisen mahtava. Niin, ja lopulta jäi vielä aikaa ottaa tällainen metakuvaselfie! Onneksi, koska muuten en olisi keksinyt tähän yhtikäs mitään.
No näitähän riittää! Kuva on Itävallasta, Nenzingin kylästä.
Ps. Kaikki tämän kesän road tripin postaukset ova kootusti luettavissa täällä.
Haasteeseen saa osallistua kuka tahansa, eikä mitään erityisiä haasteita tarvita. Itse haastan kuitenkin mukaan Kohteena Maailma-blogin Ramin – poden nimittäin hirvittävää syyllisyyttä siitä, etten ole vielä ehtinyt vastaamaan häneltä minulle päin tulleisiin haasteisiin. Tämä tasatkoon tilannetta. ;)
Osallistumisohjeet löytyvät Journey Diary-blogista.
Käy tykkäämässä La Vida Locan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa seikkailuja myös Twitterissä (@sarrrrba) ja Instagramissa (@vidalocasari)!
Olen todella huono pitämään päiväkirjaa käsin, joten raapustelen usein erilaisiin muistivihkoihin kaikenlaisia yksittäisiä huomioita ja ihmetyksiä muistiin. Varustellessani itseäni tulevaa matkaa varten päädyin samalla tutkimaan vanhoja muistikirjojani. Tässä muutama hauska ja ”hauska” poiminta:
Näin lentokoneen ikkunasta jonkun suuren jääalueen. Myöhemmin näin jotain vieläkin kamalampaa: Dallasin!
7.4.2009, Mexico City
Jaa’a, enpä tiedä. Sattui mainio lentosää, ja yläilmoista näki yhtä jos toista hienoa. En tosin tiedä oliko kyseessä oikeasti Dallas ja jos on niin mistä olen sen tiennyt? Tai miksi olen pitänyt näkyä nimenomaan kamalana?
Kaikki halailivat ja taputtivat, sain heti kolme tequilaa.
22.4.2009, Coatzacoalcos, Meksiko
Tervehdyskäynti vaihtariaikoijen rotaryklubille. Rotaryvaihtareilla on vuoden ajalle määritelty neljä D-sääntöä: No Drinking, No Driving, No Dating, No Drugs, ja nyt kun en enää ollut vaihtari, virtasi tequilaa yhtäkkiä monesta tuutista.
Olo on tyhjä. Olen kummallisessa majoituksessa, nämä ihmiset ovat outoja. Hyviä, mutta haluavat vain rahaa.
2.8.2011, Lima, Peru
Olin juuri saapunut Limaan ilman matkatavaroita, eikä sovittu hakijani tullut koskaan noutamaan minua lentokentältä. Olo oli aika sekava ja surullinenkin (olin juuri viettänyt upeat kaksi viikkoa Meksikossa), mutta sain kuitenkin heti toisena päivänä hommattua itselleni kimppakämpän. Vaisto sanoi että vuokraisännässä oli jotain hämärää, enkä sitten lopulta asunutkaan tuolla kovin kauaa. Amerikkalaiset kämppikset mm. pakotettiin allekirjoittamaan vähintäänkin kyseenalaiset vuokrasopparit, jota minullekin tarjottiin, mutta jota en suostunut allekirjoittamaan – satuin nimittäin ymmärtämään mitä siinä luki. Tässä postauksessa tunnelmia ensimmäisestä illasta Perussa.
Eskilstuna = Eskilin tonnikala. Sorge norge, ollaan ennen teit norges, sorge.
2.7.2013, Ruotsissa matkalla Norjaan
Tekemäni jalostunut käännös jostakin ohitetusta tienvarsikyltistä, sekä J:n runo kanssa-autoilijoille jossain päin Ruotsia, lähellä Norjan rajaa.
Paikalliset ystäväni kertoivat että kaikki Brasilian mieshuorat ovat juuri nyt lomalla.
2.1.2012, Sao Paulo, Brasilia.
Merkittävää että olen juuri tämän muistanut kirjata ylös! Todettakoon etten ollut suinkaan etsimässä ko. palveluja, vaan Sao Paulolaisten kavereiden auton kyydissä – kiertelimme autolla keskustan liepeillä, ja ohitimme siinä samalla jonkinmoisen red light districtin, jossa ei tosin ollut yhtäkään punaista valoa saati ristin sielua missään.
Kaksi pikkuista brasilialaista tuli pöydälleni istumaan. Voi ei mitä jos he ovatkin hylkiöitä!!
3.1.2012, Ibirapueran puisto, Sao Paulo, Brasilia.
Hämmentävä tilanne. Olin lukemassa kirjaa Ibirapueran puistossa, kun yhtäkkiä kaksi lasta tuli istumaan pöydälle jonka ääressä hengailin. Muistaakseni epäilin heti että kyseessä olivat jonkun rikollisliigan kouluttamat harmittoman näköiset taskuvarkaat, mutta ilmeisesti kyse oli kuitenkin ihan vaan tavallisista lapsista, jotka tulivat höpöttelemään vieraalle ihmiselle. Kai sellaistakin sitten tapahtuu…
Hostellille ilmaantui pöhelö italialaispoika joka olisi ensitöikseen halunnut levittää minuun aurinkorasvaa, koska olen niin suomalainen. Väsyttää.
5.1.2012, Sao Paulo, Brasilia.
Typerä italialainen, joka puhui espanjaa hassulla korostuksella. Ei onneksi viipynyt hostellilla kauaa, koska se suomalaisten ihannointi alkoi mennä tosi pahasti yli.
Mun kaveri 22v syö selluliitinehkäisylääkkeitä, voi taivas.
8.1.2012, Santos, Brasilia.
Brasilailaisten tyttöjen kanssa hengailu oli Perussa vietetyn ajan jälkeen virkistävää, koska heillä ei ollut mitään alennuskomplekseja vaaleiden naisten suhteen. En silti jaksanut lakata hämmästymästä siitä, kuinka pinnallisia puheenaiheet usein olivat: kuka on käynyt missäkin kauneusleikkauksessa, ja mitä selluliittitabletteja kukakin syö.
Niiiiin muuten ja se eilinen fiesta oli churrasco, eli lihaa oli tarjolla paljon ja kaljaa. Mutta miksi yökerholla pitää olla oma parkkihalli? Yrittivät juottaa minulle huumeita.
8.1.2012, Guarujá, Brasilia.
Hah! Yökerholle tosiaan ajettiin autolla, ja auto jätettiin yökerhon omalle parkkialueelle. Lähdin kesken illan autoon nukkumaan, koska en innostunut minulle tarjotusta piristeestä, jota tyypit kutsuivat ”pyhäksi vedeksi”. Kuulemma olisi jaksanut bailata aamuun saakka, en nyt kuitenkaan ”yllättäen” tarttunut tarjoukseen.
Sopiva päiväohjelma on seuraavanlainen: aamupala, aamulenkki vuoropäivinä Copacabanalla tai Ipanemalla, auringonotto, rantaleijonabongaus, kilpakosijoiden hätyyttely ja sitten on aika syödä. Rio de Janeiron hyttyset ovat ilkimyksiä ja ovat pistäneet minua esimerkiksi jalkapohjaan.
15.1.2012, Rio de Janeiro, Brasilia.
Voi Rio de Janeiro, kaipaan sinua! Tosin nämä tässä mainitut ”hyttyset” paljastuivat lopulta bedbugseiksi. Postaus lutikkahostellista täällä. Suosittelen vilkaisemaan vähintäänkin kuvien vuoksi. :D
Tekee mieli kiukutella, koska loma on loppu. 25,80 realia oli loppusumma sille kamalalle aamiaiselle.
28.1.2012, Guarulhos Airport, Sao Paulo, Brasilia.
Hah! Mulla oli keskimääräistä pidempi hengailuaika Sao Paulon lentokentällä lentoa odotellessa, ja kolusin aika huolella läpi lentokentän kaikki palvelut, mm. ylihintaisen ja yleisesti huonon aamiaisravintolan.
Tästä lähin syön vain riisikakkuja ja kuolleita eläimiä.
Helmikuu 2012, Lima, Peru.
Tämä on Perussa vierailulla olleen siskoni sitaatti. Viittasi siihen että turvallisinta olisi varmaan syödä pelkkiä riisikakkua, jos haluaisi välttyä paikallisen ruoan tuottamilta ongelmilta.
Vastoinkäymiset: limanuljaskat ja orkesterien hyökkäykset, kaasupommit ja parasiitti.
Helmikuu 2012, Trujillo, Peru.
Matkalla läpi Perun kohti Ecuadoria kohtasimme jos jonkinlaista vastoinkäymistä. Trujillossa meitä piinasi kadulla soittava orkesteri sekä limanuljaskainen turistimatkojen myyjä. Perun ja Ecuadorin rajalla oli jotakin mellakoita juuri silloin kun meidän oli määrä mennä siitä yli.
Odotellessani toiveikkaana esim. helikopteria saapuvaksi kuulinkin hevosen hirnuntaa.
Helmikuu 2012, Ecuador.
Edellisen vuoksi jouduimme taittamaan matkaa rannikon sijasta vuorien yli sisämaassa. Maanvyörymä kuitenkin pysäytti kulkumme keskellä ei mitään, ja jossain kohtaa aloin miettiä, kuinka pian meitä ryhdyttäisiin etsimään, mikäli jäisimme lopullisesti loukkuun. Tätä kokemusta on avattu hieman enemmän postauksessa ’Kirjaimellisesti kivinen tie Galapagossaarille’.
Nämä ovat ihania, ja näitä on aivan mahtavaa lukea nyt jälkeenpäin. Voi kunpa sitä aina jaksaisi vaivautua! Kunnianhimoisesti aion jälleen ottaa matkapäiväkirjaksi jo vuosia sitten ostamani muistikirjan mukaan tulevallekin kesälomamatkalle, mutta katsotaan nyt miten sen kanssa käy – varmaan samalla tavalla kuin aina ennenkin, eli jaksan kirjoittaa jotain muutaman ensimmäisen päivän aikana, ja loput asiat jäävät muistin varaan…. ;)
Olen nähnyt tämän haasteen niin monessa blogissa, etten yhtään osaa sanoa kenen idea tämä on alkujaan ollut. Haaveilin tämän tekemisestä jo jonkin aikaa, mutta kynnyskysymykseksi tuntui nousevan se, ettei minulla oikein ole tapana kuvata lentokoneen siipiä, eikä tätä haastetehtävää sopinut mielestäni aloittaa huijauksella. Koska kuitenkin vastoin parempia muistikuviani lentokonekuvakin sitten löytyi, niin tässä sitä ollaan!
Alppien yllä matkalla Mallorcalta kotiin. Sää oli todella selkeä, ja näkymät todella hyvät. Koneen siipi kuuluu Lufthansalle, ja tähän liittyviä ajatuksia avasin hieman myös täällä.
He olivat juuri kivunneet Tepoztecolle, kun yhtäkkiä heidän edessään seisoi herran enkeli – tai ehkä oikemmin valtava lauma nunnia lippalaikeissaan. Siinä mielessä tosiaan vahinkolaukaus, että parveilevien nunnien määrä valkeni minulle vasta kuvan ottamisen jälkeen. Syy heidän saapumiseensa paikalle sen sijaan ei selvinnyt koskaan.
Olen matkustanut melkoisen paljon monenlaisissa rupuolosuhteissa ja viettänyt öitäni pienen budjetin dormitorioissa, ja siksi onkin välillä enemmän kuin mahtavaa nauttia viiden tähden hotellien antimista. Kuva joulumatkalta Tallinnaan, kun majoituimme Swissôtelissa.
Pikkuruisia meri-iguaanivauvoja läjässä paistattelemassa päivää Galapagossaarilla, Ecuadorissa.
Auringonlasku sokeritoppavuorella Rio de Janeirossa oli huikaiseva näky, vaikka en välttämättä ollutkaan muun kansan kanssa samaa mieltä siitä, onko auringonlasku aplodien arvoinen suoritus vai ei. Ehkä sen pitäisi olla.
San Pedro Soteapanin vesiputous lähellä Meksikon kotia Coatzacoalcosissa. Jääkylmää vettä ja tulikuumaa aurinkoa. Käsittämättömän ihana paikka, tosin erittäin vaikeakulkuisessa paikassa. Kirjoitin tästä jutun vuonna 2011.
Armas matkaseurani kalastaa kuvassa vettä kahvipannuun Snövägenilla Aurlandissa, Norjassa. ♥
Cancún, koska yksi klisee mahtuu aina joukkoon mukaan. Olkoonkin all-inclusive-turistirysä ja vaikka mitä muuta, niin kyllä se vain on niin että turkoosi meri ja valkoinen hiekka ovat sydämiä sulattava yhdistelmä, varsinkin jos tähän kaikkeen liittyy palmu ja suloinen merituuli.
Huomenta vaan! Kuva Oddalaiselta leirintäalueelta Norjasta, tässä valmistaudutaan parhaillaan valmistamaan aamiaiseksi kaurapuuroa ja pussikeittoa. Nam nam!
Nyt käsi ylös, kuka yllättyi? Lempikaupunkini Lima kuvattuna keskustasta merelle päin. *Huokaus*. ♥
Selailin vähän aikaa sitten läpi kuviani viimeisen vuoden ajalta. Olen matkustellut viime heinäkuun jälkeen Meksikossa, Perussa, Brasiliassa ja Ecuadorissa ja kuvia on kertynyt vaikka kuinka paljon. Sitten siirryin selailemaan postauksiani ja huomasin dokumentoineeni suhteellisen hyvin Brasiliassa tapahtuneita asioita, samoin kuin Galapagossaarilta olen syytänyt tänne kuvia vaikka kuinka. Tässä muutamia suosikkikuviani vuoden varrella taittuneilta matkoilta sekä linkkejä kuviin liittyviin postauksiin:
Huatulco, México. Autio hiekkaranta, Tyyni Valtameri, +40C ja aurinkoa. Ei valittamista.
Meksikossa matkalla San Pedro Soteopanin vesiputoukselle.
Sateinen päivä Mexico Cityssä. Ruuhka. Samana päivänä tutustuin Tepoztlániin.
Rannalla Brasilian Santoksessa, jossa vietin 5 päivää Meksikon aikojeni ystävän luona. Kiva pieni kaupunki, kirjoitin sieltä kaksi postausta: Santos & Santoksen elämää.
Kuuma päivä São Paulossa, Brasiliassa. Hiippailin viettämään päivän kuumimmat tunnit Parque do Ibirapueraan jossa join kylmää kokista, luin Paulo Coelhon kirjaa ja kirjoitin ylös heränneitä ajatuksia yksin matkustamisesta ja muusta. São Paulosta olen kirjoittanut seuraavanlaiset postaukset: Valtaisa ja valtaisan kallis sekä São Paulon katutaidetta.
São Paulon lentokentällä odottelemassa lentoa Limaan. Maailman haikeimmat fiilikset ja palava halu jäädä.
Ehkä Rio de Janeiron maailman rumin ja likaisin hostelli lutikoilla, silti ehkä paras majapaikka jossa olen koskaan yöpynyt. Tein varauksen viideksi yöksi mutta jäin lopulta kahdeksi viikoksi. En vaihtaisi tuosta ajasta hetkeäkään pois ja palaisin koska tahansa. Postaus ja kuvia hostellista täällä.
Pakollinen Corcovado-kuva ja Jeesus-patsas. Hirveä väentungos ja ylikallis sisäänpääsymaksu. Mutta eihän tuota nyt oikeastaan voinut jättää väliin. Postaus aiheesta.
Corcovado ja Jeesus alaviistosta.
Yksi tärkeä nähtävyys Rio de Janeirossa on Sokeritoppavuori. Sinne päälle pääsee myös pällistelemään vaikka auringonlaskua.
Selarónin portaat Riossa. Muutama kuva ja tarina klik klik.
Rio de Janeiron asukki.
Lima yöllä keskustassa sijaitsevalta Cerro San Cristóbalin näköalapaikalta. Yksiä lempiotoksiani Limasta. Rakas kotikaupunkini. ♥
Joulua vietimme Miguelin kotiseudulla Huancayossa ja vierailimme läheisissä kylissä jotka ovat hyvin tunnettuja erilaisista käsitöistään. Kuvassa kanssani esiintyvä käsityöläisperhe Veli valmistaa kurpitsoista mate buriladoja, joista olen kirjoittanut postaukset osa 1 sekä osa 2.
Kotimatkalla Huancayosta Limaan jäimme seitsemäksi tunniksi jumiin 4800m korkeuteen lumisateen pysäytettyä liikenteen. Maisemat olivat hienot mutta tunnelma kireä, kun kukaan ei oikein tiennyt kuinka kauan joutuisimme odottamaan ja lähes 5km korkeus nyt ei ole ihan se ideaalein ympäristö tottumattomille. Postaus.
Amazonin sademetsässä viikon opintomatkalla. Postaus ja kuvaoksennus Manun kansallispuistosta.
Ninamarcan rauniot Cuscon kieppeillä autotien varressa. Selasin kuvia ja tajusin että Cuscosta minulla on yksi ainut kuva ja sekin on tärähtänyt. En vissiin oikein tykännyt. :D
Marcahuamachucon rauniokaupunki Huamachucon kylän liepeillä. Tästä en ole kirjoittanut mitään vaikka kuvia on miljoona.
Huaca de la Luna Trujillossa, Pohjois-Perussa. Olen käynyt kaksi kertaa ja tehnyt yhdelle kurssille tutkimuksen tästä. Osa Ruta Mochea, Perun toisiksi tärkeintä turistikohdetta. Tutkimustyö ja opettaja olivat niin kertakaikkisen kurjia että suhtaudun nuivasti koko touhuun. Grrr. Onneksi se on ohi. :D
Jossain päin Ecuadorin Andeja jumissa maanvyörymän takia. Ei pöllömpi paikka jäädä jumiin ainakaan maisemiensa puolesta. Postaus: Kirjaimellisesti kivinen tie Galapagossaarille.
Auringosta nauttiva turisti Galapagossaarten Isabelalla.
Rakastuin hylkeeseen, useita kertoja eli aina kun näin sellaisen.
Elämä Galapagossaarilla sisälsi iguaanien ja jättikilpikonnien tuijottelua.
Trujillon historiallinen keskusta. Trujillossa olen käynyt kaksi kertaa ja jälkimmäisellä kerralla kohdalleni osui saman päivän aikana parit ryöstöyritykset. Ei lukeudu suosikkikohteisiini. :D
Huanchaco, Peru.
Máncora, Perú. Ehkä saastaisin paikka jossa olen ikinä ollut mutta ihan ok paikka viettää pari päivää.
Jaujan katumarkkinat, Peru.
Tunanmarca, Peru.
Lehmiä Huancayon kadulla
Huancayon ja Liman välissä, maisemien puolesta ehkä maailman paras reitti matkustaa bussilla.
Arwaturolla, Valle de Mantaron liepeillä. Parhautta.
El Brujon rauniokaupungissa tutkiskelin moche-kulttuurille tyypillistä taidetta, joka kuvastaa jumalille uhrattavien miesten hedelmällisyyttä.
Chan Chan, maailman suurin savitiilistä rakennettu kaupunki. Löytyy UNESCOn maailmanperintökohteiden luettelosta punaisella merkittynä, ”in danger”. En ole tehnyt Chan Chanista omaa postaustaan ja se on oikeastaan aika sääli, niin mielenkiintoisesta kohteesta tässä on kysymys.
Aavikolla Perussa, muutaman tunnin päässä Limasta
Olen ollut viimeaikoina vähän pahoillani siitä että vaihtarivuoteni on tulossa tiensä päähän enkä ole ehtinyt tutustua vielä läheskään kaikkeen mihin haluaisin täällä Perussa. Tämä on niin järkyttävän monipuolinen ja hieno, kaunis maa että haluaisin nähdä ihan kaiken. Kaikkeen ei aika kuitenkaan valitettavasti riitä ja nyt olen niin kiinni yliopistossa ja kurssien töissä etten mihinkään oikein pääse lähtemään. Käytännössä voisin kyllä viikonloppuina käydä jossain mutta sitten kuitenkin vain huolehtisin ja stressaisin siellä että miksen nyt ole tekemässä sitä ja tätä.
Näitä kuvia katsellessani tajusin kuitenkin että vaihtovuoteni on ollut todella rikas. Olen päässyt matkustelemaan, olen oppinut yliopistolla paljon, olen saanut pelkästään hyviä arvosanoja, olen selättänyt sellaisia haasteita joita en uskonut pystyväni selättämään, olen saanut elää tavallista arkea ja olen tutustunut hienoihin ihmisiin. Ei minulla ole mitään syytä olla pahoillani siitä ettenkö olisi matkustanut tarpeeksi. Enempi olisi ollut käytännössä mahdotonta.
Selvittelen nyt työharjoittelumahdollisuutta jotta voisin olla täällä vielä loppuvuoden. Suomeen tulen joka tapauksessa 18. heinäkuuta, mutta pyrin palaamaan tänne sitten heti elokuun lopussa niin, että tekisin työharjoittelua syys-, loka-, marras-, ja joulukuun. Voi kumpa tämä vaihtoaika ei koskaan tulisi loppuun!
Oikeasti haluaisin jatkaa opiskeluja yliopistolla vielä yhden lukukauden verran. Siellä on niin paljon sellaisia kursseja joista olisi minulle valtavasti hyötyä sitten kun siirryn työelämään, ja Suomessa kurssitarjonta on huomattavasti suppeampaa ja ohjatumpaa. Kolmen lukukauden vaihtoaika ei taida kuitenkaan olla edes mahdollinen….
No, yksi opettaja kyllä lupasi auttaa työharjoittelupaikan saamisessa. Pitää vain selvittää mitä Suomen päässä vaaditaan tuota varten.
Pus pus. ♥
Hellou ja terveisiä Guayaquilista! Täällä sataa kaatamalla eikä säätiedotusten mukaan muutosta ole luvassa koko sinä aikana kun täällä hengailemme. Yritämme kuitenkin saada Guayaquilista mahdollisimman paljon irti ja huomenna ohjelmassa on mm. sateenvarjojen ostaminen. :D
Jos täällä tosiaankin sataa joka päivä niin tuskin aion ottaa kameraa mukaan kaupunkipörräilyihin, minulla ei ole tällä hetkellä mitenkään varaa ostaa uutta kameraa jos nykyinen kastuu ja vaurioituu. Onneksi mulla on kuitenkin sadoittain kuvia varastossa sekä Trujillosta, Máncorasta että Galapagossaarilta niin saadaan jotain kuvamateriaaliakin näihin postauksiin. ;)
Galapagossaaret ovat nyt sitten tosiaankin jääneet menneisyyteen mutta onneksi kamera lauloi varsin mukavaan tahtiin varsinkin viikon ensimmäisinä päivinä. Parasta bongailtavaa saarilla olivat iguaanien, kilpikonnien ja pingviinien ohella ihan ehdottomasti HYLKEET. ♥
Hylkeitä oli kaikkialla! Ne paistattelivat päivää mm. satamaan parkkeerattujen laivojen kansilla. ♥
IHANA!!! Haluan olla hylje. :D
♥ ♥ ♥
Ps. Myös postauksen ensimmäisessä kuvassa esiintyy hylje.
Eläinten (sekä surffareiden) katselu ja luonnosta nauttiminen ovat Galapagossaarten ykkösaktiviteetti. Eilen kävin katsomassa kilpikonnia, bongasin noin miljoona merileijonaa (yksi niistä lipui metrin päästä jaloistani kun kahlasin rantavedessä), pelikaaneja, tuhansittain meri-iguaaneja, flamingoja ja ties mitä. Tänään menen etsimään pingviinejä. :D
Vähän lisää takapakkia matkasuunnitelmiin: Ecuadorin rajalla on mellakat ja lakot päällä eikä yli Tumbesin kautta pääse kuin kävelemällä. Ei kauheesti innosta lähteä kaasupommien ja vapaan anarkian sekaan seikkailemaan joten otettiin vaihtoehtoinen reitti joka sisältää n. vuorokauden istumisen bussissa ja koko matka pitää sitten toivoa että ehditään ajoissa lentokentälle. En halua missata Galapagossaarten lentoa.
Toivotaan parasta, pitäkää peukkuja! ♥
