Lac Lemánilta vuoria kohti ajettaessa sattuu matkan varrelle Yvornen kylä, joka on niin pieni että siitä ajaa helposti ohi. Yvorne sijaitsee viiniviljelysten keskellä puolivälissä aurinkoista rinnettä, ja siellä kasvavista Chasselas-rypäleistä valmistetaan palkittuja ja tunnettuja valkoviinejä.
Sveitsin yleisimmän rypäleen Chasselasin lisäksi Yvornen viinimailla kasvaa myös Pinot Noiria, Gamayta, Pinot Grisiä, Chardonnayta sekä Sauvignon Blancia. Huomionarvoisin asia kylässä on eittämättä viini, mutta oman hauskan aspektinsa luo valveutuneiden kansalaisten ilmiömäinen rakkaus demografisiin yksityiskohtiin: kurkatkaapa huviksenne, mitä Wikipedia Yvornesta kertoo.
Muun muassa sen, että kylässä asuu tätä nykyä hieman reilut tuhat asukasta, ja että vuonna 2008 kylässä syntyi seitsemän elävää vauvaa Sveitsin kansalaisille, ja kaksi vauvaa ei-sveitsiläisille. Samana vuonna neljä sveitsiläistä kuoli, sekä yksi ei-sveitsiläinen. Yksi sveitsiläinen mies muutti takaisin Yvorneen asuttuaan ulkomailla, ja saman vuonna kylään muutti myös kaksi ei-sveitsiläistä miestä. Kolme ei-sveitsiläistä naista muutti kylästä ulkomaille. 328 asukasta oli syntynyt samassa kantonissa, 141 jossain muualla Sveitsissä ja 142 ulkomailla.
Vuonna 2000 kyläläisistä 369 oli sinkkuja, 499 oli purjehtinut avioon. Leskiä oli 52 ja eronneita 42.
Vuonna 2000 Yvornessa oli 126 taloutta, joissa asui vain yksi ihminen, ja 19 sellaista joissa asukkaita oli viisi tai enemmän. 119 naimisissa olevaa paria ei ollut hankkinut lapsia, yksinhuoltajia oli 13. Viidessä taloudessa asui ”unrelated people”, joka ilmeisesti tässä tarkoittaa syvästi paheksuttavia avoliittoja tai ehkä jopa homopareja! Saman vuoden suosituin asunnon koko oli kolme huonetta ja keittiö, ja tällaisia löytyikin Yvornesta 116.
Sitä wikipedia kuitenkaan ei kerro, että kylässä sijaitsee neljä ravintolaa, joista yhteen eksyimme kun lounasaika oli jo aivan selkeästi ohi. Surkealla ja olemattomalla ranskan kielen taidollamme saimme kuitenkin kerrottua henkilökunnalle, että vähän olisi nälkä.
Meille luvattiin ”raapia jotain kasaan” lounaalta jäljelle jääneistä aineksista, ja tämä oli meille tietysti ok, sillä ymmärsimme selostuksen seasta sanat paahtopaisti, salaatti ja ranskalaiset. Nämä ”tähteistä kyhäillyt”, aivan loistavan hyvät annokset olivat koko reissumme kalleimmat, mutta ei se oikeastaan haitannut, sillä saamamme palvelu oli niin ylitsevuotavan ystävällistä ja rakastettavaa.
Vierailumme kirsikaksi hankimme ”ihan vaan tutkivan journalismin nimissä ja matkamuistoksi” paikallista, erittäin hyvin erilaisissa kilpailuissa pärjännyttä Aigle les Murailles-valkoviiniä, sekä ”ihan vaan juotavaksi” samaan sarjaan kuuluvan punaviinin. Näistä punainen oli vähän pliisu, mutta valkoinen sitä vastoin tajunnanräjäyttävä, enkä yhtään yllättyisi jos sattuisin joskus tekemään noille maille uusintavisiitin ihan vain viinin perässä.