
Kolme vuotta sitten vietimme Ubudissa neljä päivää, joista jotakuinkin neljänä vain odotin pääsyä seuraavaan kohteeseen. Silloin jokin Ubudissa vain yksinkertaisesti tökki, ja jäin hyvin selkeisiin tunnelmiin siitä, että Ubud on sitä ns. paskinta Balia.
Jokin siinä jäi selvästi kuitenkin kaihertamaan, kun sitten halusin kaikesta huolimatta antaa Ubudille vielä toisen mahdollisuuden. Ja onneksi halusin! Tällä kertaa löysin Ubudista sen, mitä olin etsimässä ensimmäisellä kerralla.



Kulttuuria, joogaa ja syöpöttelyä
Ubudia kuvaillaan usein Balin kulttuurilliseksi keskukseksi, sillä siellä pitävät majaa monet taiteilijat, ja joka ilta järjestetään erilaisia balilaisia tanssiesityksiä, jotka ilmeisesti lasketaan taiteen tai ainakin kulttuurin piiriin. Taidekursseja järjestetään paljon niin maalaustaiteen kuin kuvanveistonkin saralla. Itse pidin Ubudin taidetta jo viime kerralla hieman kyseenalaisena, eikä tämä mielipide päässyt muuttumaan toisellakaan vierailulla.
Ehkä sitten kolmannella kerralla näen jo muutakin, kuin erilaisia puusta veistettyjä peniksiä sekä monistuskoneella tehdyn näköisiä tauluja.
Toisten määritelmien mukaan Ubud on Balin joogakeskus, ja tämä näyttäisi pitävän paikkansa ainakin joogastudioiden määrän perusteella. Joogakeskuksista tunnetuin kuuluisuus on Yoga Barn, josta on hiljattain kirjoittanut suomeksi mm. Veera Bianca. Me emme joogaa uskaltautuneet kokeilemaan, sillä itsehän en mitenkään voi osallistua mihinkään urheiluasiaan aloittelijana, vaan perusasiat täytyy ehdottomasti hioa kuntoon ensin YouTuben ääressä kotona. (Turhamaisuus ei ole ilo, vaikka se kaikkia muita naurattaakin.) 😂



Kolmas määritelmä on, että Ubud on Balin ruokamatkailun keskus. Tämä väite on helppo allekirjoittaa, ja samalla voi yhtyä mukaan melko varauksettomaankin hehkutukseen: Ubudissa todella sijaitsevat kaikki Balin parhaat ravintolat, kahvilat ja muut sekalaiset herkkupuodit.
Fine dining -mestojen kohdalla olimme kuitenkin auttamatta myöhässä, sillä varaukset olisi ilmeisesti pitänyt tehdä jo viikkoja ennen kuin edes saavuimme Balille. Hyvää ruokaa saimme kuitenkin eteemme ihan joka kerta, vaikka päädyimme lopulta lähinnä talsimaan sisään milloin mihinkin kuppilaan.
Silti jos aivan rehellisiä ollaan, jäivät ruokahuommat vielä vähän kaivelemaan. Suurin syy Ubudin ruokamatkailukokemuksen osittaiseen epäonnistumiseen liittyi tekemättä jääneiden ravintolavarausten lisäksi valitsemaamme majoitukseen, joka oli juuri sen verran Ubudin ulkopuolella, ettei sieltä oikein enää illalla jaksanut lähteä takaisin kylille. Omalta kylänraitilta saimme toki todella erinomaista kiviuunipizzaa, mutta ihan sitä varten ei Ubudiin tietenkään oltu tultu.




Löytö 1 – Lacasita Fonda Mexicana
Ehkäpä parhaan satunnaiskokemuksen löysimme ”meksikolaisesta” Lacasita Fonda Mexicana -ravintolasta. Meksikon kanssa ei tämän ravintolan tacoilla ollut paljonkaan tekemistä, mutta ns. hitokseen hyviä ne olivat kaikesta huolimatta. Saman omistajan kaksi muuta ravintolaa sijaitsevat Seminyakissa (Lacalaca Cantina Mexicana) ja Canggussa (Lacalita Bar y Cocina).
Jos siis antaa sielu myöten maistaa muutakin kuin pelkkää nasi gorengia, voi tätä suositella ihan varauksetta.



Löytö 2 – Mudra Cafe
Toinen varsin hyvä löytö oli Mudra Cafe, josta arvelisin ainakin vegaanien ja smoothie bowl -fanien innostuvan erityisen paljon.
Mudran toiminnassa piilee paljon ideologista hyvää, ja ravintolan ruokalistoissa on kerrottu varsin kattavasti mm. siitä, miten työntekijöille maksetaan kunnollista palkkaa ja miten vastuullisuusasiat muuten kyseisessä putiikissa hoidetaan.



Majoitus 10 minuuttia keskustasta – yhtä paljon hyvää kuin huonoa
Majoituksessa juuri sijainti olikin sekä parasta, että huonointa. Näkymät omalta uima-altaalta avautuivat sitruunaruohopelloille, ja niitä jaksoi kyllä katsella varsin väsymättömästi. Varsinkin, kun pelloilla kuitenkin tehtiin jatkuvasti hommia, ja sitä oli mielenkiintoista seurata. Ubudin melua ei villan pihalle kuulunut, ja ilmassa tuoksui pakokaasun sijasta vieno lehmänlanta. Kauniista maisemista huolimatta en kyseistä majoitusta (Temuku Villas) kuitenkaan lähtisi suosittelemaan, mutta ehkä ei siitä sen enempää.
Hotellilta oli reilun kymmenen minuutin ajomatka keskustaan, ja tarjolla oli lisämaksuton shuttle-kyyti keskustaan ja takaisin kahden tunnin välein. Tämä tietysti osaltaan helpotti liikkumista varsin paljon. Ubudissa toimii täysimittainen taksimafia, eli ”kiellettyjä” ovat niin taksiapplikaatiot kuten Grab, kuin ihan tavalliset mittaritaksitkin.




Turistit ovat siis täysin paikallisten kuljettajien kartellien varassa, eikä meillä ollut oikein halua sitä toimintaa tukea, joten käytimme liikkumiseen lähinnä omia jalkoja sekä mainittua hotellin shuttlea. Tämä oli ihan ok, mutta seuraavalla kerralla ottaisin mielelläni majoituksen mahdollisimman läheltä keskustaa, jotta matkan voisi taittaa myös kävellen.
Toisaalta pidän todennäköisenä, että seuraavalla Ubudin keikallamme haluamme yöpyä Ritz Carlton Mandapassa, joka on ihan yhtä kaukana keskustasta, kuin aiemmatkin kaksi valitsemaamme majoitusta. Se olkoon kuitenkin sitten sen ajan murhe. 😂



74 tuhatta paikallista, kolme miljoonaa turistia
Ubudissa asuu vakituisesti hieman reilut 70 tuhatta paikallista, ja turisteja kaupungissa käy vuosittain yli kolme miljoonaa. On ihan selvää, että jossain tämä näkyy: valtaosa palveluista on turisteja varten rakennettu, eikä Eat Pray Love -tunnelmaa kannata Ubudista edes hakea. Ei tämä minua kuitenkaan jaksanut haitata, sillä etenkin toinen toistaan sympaattisempia ravintoloita oli mukava tutkia.
Sellainen keikka siis Ubudissa tällä kertaa. Viimeksi kirjoitin, että ehkä rakastuisin Ubudiin seuraavalla kerralla, ja niinhän siinä taisi päästä käymään.
5/5. ♥































