Seitsemän tunnin bussimatkan päässä Limasta sijaitsee kaunis Huancayon kaupunki, johon kehitin itselleni aikoinani aikamoisen rakkaussuhteen. Tein koulussa parikin tutkimusta liittyen lähinnä alueen matkailuvetovoimaan, enkä voi kuin hämmästellä nyt jälkikäteen omia tuotoksiani: melkein sata sivua espanjaksi väkerrettyjä analyysejä ties mistä tilastoista ja taulukoista! Aika hurjaa.
Toisaalta hämmästyttävää ja tavallaan myös aika kurjaa on, että olen käyttänyt valtavasti aikaa ja vaivaa tutkiakseni aluetta nimenomaan matkailunäkökulmasta, mutta blogiin asti en ole saanut kirjoitettua aiheesta yhden yhtä kunnollista artikkelia. Paikallisista käsitöistä, mate buriladoista olen kuitenkin onneksi tehnyt jutun.
Huancayo sijaitsee Perun Andeilla reilun 3200 metrin korkeudessa, ja on Junínin hallinnollisen alueen (departamento) pääkaupunki. Sen ympäristöstä löytyy mieletön kirjo historiallisesti merkittäviä kohteita, ja Huancayoa voikin mainiosti käyttää tukikohtana Junínin alueen tutkimisessa, sillä välimatkat ovat suhteellisen lyhyitä ja eri tasoisia majoituspalveluja löytyy parhaiten juuri sieltä.
Mitään viiden tähden palveluja koko alueelta ei saa, mutta sellaisesta haaveilevalle tämä ei muutenkaan ehkä ole se kaikista ihanteellisin kohde. Espanjaa osaamattomille liikkuminen paikasta toiseen voi olla ajoittain haastavaa, mutta toisaalta paikalliset kyllä auttavat ihan mielellään ja asiat kyllä sitten lopulta selviävät.
Siquillapucara / Tunanmarca
Yksi suosikeistani Huancayon läheisyydestä löytyvistä paikoista on 3800 metrin korkeudessa sijaisteva Siquillapucaran rauniokaupunki, joka tunnetaan nykyisin paremmin nimeltä Tunanmarca. Sen asukkaita olivat huanca/wanka-kulttuurin edustajat, eli huancat. Kaupunki sijaitsee Mantaron laaksossa puolentoista tunnin ajomatkan päässä Huancayosta, läheltä Perun ensimmäistä pääkaupunkia Jaujaa (Xauxa).
Tunanmarca oli huanca-kulttuurin pääkaupunki, ja siellä asui 1200-1400-lukujen välisenä aikana arviolta lähes 15.000 asukasta, ja kuvissa näkyviä pyöreitä taloja ja niiden perustuksia on löydetty alueelta yli 3000. Kaupungin nimi on quechuaa, ja sillä tarkoitetaan vuoren päällä sijaitsevaa kylää.
Huancat elivät maataloudesta sekä karjanhoidosta, ja tyypillisimpiä ruokia olivat marsut, maissi, joen kalat ja peruna. Koko Perussa hyödynnettiin kuitenkin laajasti hyviä kauppasuhteita: kauppaa käytiin niin rannikon kuin viidakon asukkaiden kanssa, ja ruokavalioon saatiin tällä tavalla paljon toivottua monipuolisuutta. Tätä costa-sierra-selva-jaottelua olen avannut jonkin verran myös täällä.
Inkat saapuivat Mantaron laaksoon 1460-luvulla, ja antoivat huancoille kaksi vaihtoehtoa: liittyä heidän imperiumiinsa, tai selvitellä homma aseellisesti. Huancat eivät suostuneet inkojen alamaisiksi, mutta hävisivät kokemattomina sodankävijöinä taistelussa joutuen siten alistumaan osaksi inkavaltakuntaa. Huancojen sotilaat liitettiin osaksi inka-armeijaa, eikä Tunanmarcaa enää tämän jälkeen asutettu tai kunnostettu ollenkaan.
Tästä ei tietenkään erityisemmin pidetty, ja alistettu kansa koki tilaisuutensa tulleen kuullessaan espanjalaisten valloittajien saapumisesta Peruun. Huancat tukivat espanjalaisia joukkoja, ja osallistuivat taisteluihin heidän rinnallaan onnistuen näin saamaan osan itsenäisyydestään takaisin. Huancakulttuurin aktiivinen aikakausi katsotaan kuitenkin päättyneeksi juuri inkojen invaasioon ja Tunanmarcan autioitumiseen, sillä se oli viimeinen inkojen vallan alle alistunut huanca-kaupunki.
Peru on historiallisesti ehdottomasti yksi minua eniten maailmassa kiinnostava maailmankolkka, ja tällaisesta yhtään innostuvalle matkailijalle varmasti yksi ihanimmista kohteista matkustaa. Käsittämättömimmältä minusta on aina tuntunut se, ettei esimerkiksi inkavaltakunnan aikakaudesta niin kauaa ole.
Esimerkiksi Porvoon pitäjästä löytyvät ensimmäiset asiakirjamerkinnät jo 1300-luvulta, kun inkojen aikakausi Perussa käynnistyi vasta sata vuotta myöhemmin.
Käy tykkäämässä La Vida Locan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa seikkailuja myös Twitterissä (@sarrrrba) ja Instagramissa (@vidalocasari)!
Auringosta nauttiva turisti Galapagossaarten Isabelalla.
