Meksikolaisten ehdoton bravuuri ovat päiväretket – kun oman maan sisällä on niin paljon nähtävää ja koettavaa ei välttämättä tule koskaan lähdettyä ulkomaille asti. Meksikolaiset janoavat päästä Eurooppaan mutta hinnat ovat kalliita ja välimatkat pitkiä, siksi on hyvin yleistä että viikonloput tai yksittäiset vapaapäivät vietetään jossain lähistöllä.

Niin mekin teimme eilen…

Aamulla yhdeksältä oli määrä lähteä syömään aamupalaa Chinamecan kylään vajaan 40km päähän Coatzacoalcosista. Koska kyse on meksikolaisista niin lähtö tietysti viivästyi tunnilla mutta minulle se sopi kyllä hyvin. Chinamecaan päästyämme tosin kärsin järkyttävästä matkapahoinvoinnista koska olin asettanut itseni istumaan jättiläismäisen camionetan (mikä on camioneta suomeksi?) takapenkille ja tie Chinamecaan oli paitsi mutkikas myös pomppuinen.

Chinamecan kylä on niin pieni, että netistä löytyy näinkin tarkkaa tietoa: Existen en el municipio 234 hablantes de lengua indígena, 111 hombres y 123 mujeres. La primera lengua indígena es la náhuatl. Eli toisin sanoen Chinamecan kylässä asuu (tai on joskus asunut) reilut pari sataa henkilöä, joista 111 on ollut miehiä ja 123 naisia. Chinamecassa puhutaan alkuperäiskieli náhuatlia. Tieto on vuodelta 2005 mutta määrät varmasti kertovat kaiken tarvittavan Chinamecan koosta vaikka olisivatkin muuttuneet suuntaan tai toiseen.

Chinamecan erikoisuus on carne de chinameca: kirkkaan punainen liha jota voidaan tarjoilla tacona, aamupalana, välipalana, illallisena tai snäkkinä. Oma aamupalani koostui savustetusta chnamecasta sekä chorizon tyyppisestä makkarasta jonka nimeä en valitettavasti enää muista. Suolaista, mutta maukasta!

Chinamecasta ajoimme n. puolen tunnin päähän San Pedro de Soteapan -nimiseen kylään, jossa oli sellainen elokuvista tuttu taulu missä ilmoitetaan kylän tarkka asukasluku – San Pedro se Soteapanissa asui ainakin vielä eilen 4 052 ihmistä. Ei siis mikään metropoli sekään.

Soteapanissa lähes kaikki valmistavat ruokansa avotulella, ja joka puolella leijuikin savua lähes koko ajan. Soteapanin kuuluisin (ja oletan että myös ainut) nähtävyys on valtavan kaunis vesiputous keskellä metsää. Matka sinne on työläs ja kestää melko kauan, mutta se on todellakin sen vaivan arvoista!

Koska vesiputous on niin hyvin piilossa oli siellä vain kolme perhettä meidän lisäksemme – erinomainen paikka joka ei missään nimessä ole mennyt pilalle siksi että siellä kävisi liikaa ihmisiä. Vesiputouksen vesi putoaa yli 20m syvään lampeen (taas hieno ilmaus, jos joku tietää miksi sitä vesialuetta kutsutaan niin saa infota) jossa vesi on hyytävän kylmää ja uskomattoman kirkasta. Vietin hyvän tovin siellä uiden. ♥

Pääsymaksu vesiputouksille on 30 pesoa/henkilö eikä siellä myydä mitään, joten kannattaa ottaa juomavaroja mukaan kylästä. Netistä löytyi tieto että vesiputouksilla vuokrattaisiin kumiveneitä, mutta ainakaan tällä hetkellä niitä ei ole saatavilla koska taannoinen myrsky vei sekä veneet että puisen sillan. Paikalliset tiesivät kertoa että pääsiäisen aikaan vesiputouksen luota voi ostaa myös ruokaa – eilen ko. ”ravinteli” näytti kuitenkin varsin hylätyltä. Mutta nyt ei olekaan pääsiäinen. ;)