Muutama viikko takaperin nappasimme kiipeilyreppumme kainaloon, ja matkasimme viikoksi Mallorcalle. Minulle oli tarkoitus hakea ihan ensimmäinen kosketus kallioon sisäseinillä kiipeilyn jälkeen, ja siksi valitsimme lomakohteeksi sellaisen paikan, josta löytyisi reilusti helppoja, melko lyhyitä reittejä, joihin riittäisivät sekä meikäläisen taidot että mukana ollut 60m pitkä köysi.
Mallorcalta löytyy melkoisen mahtava määrä hyvin erilaista kiipeiltävää, ja muutama sellainen keskittymä, joista löytyy yhdestä paikasta monta helppoa reittiä. Vastaavasti kokeneemmille kiipeilijöille olisi tarjontaa ollut vieläkin enemmän. Apuna meillä oli Rockfaxin topokirja, joka näkyi olevan mukana myös kaikilla muilla kiipeilijöillä, joihin törmäsimme. Samasta kirjasta löytyy osionsa myös Deep water-sooloilulle, jos sellainen kiinnostaa (meitä ainakaan tällä kertaa ei).
Sector Cueva, Cala Magraner. Reitit välillä 7a-8a.
Auton vuokraaminen Mallorcalla
Liikuimme paikasta toiseen vuokra-autolla, joka näytti muutenkin olevan erittäin suosittu liikenneväline minne tahansa suuntasimmekin. Topokirjassa oli muutamassa kohtaa maininta, että kiipeilymestojen läheisyydessä olevilla parkkialueilla käydään usein ryskimässä vuokra-autoista ikkunat sisään, ja samalla mukaan lähtee kaikki vähänkään arvokas mitä autoon on jätetty. Tästä syystä otimme kaiken varalta autoon kattavimmat mahdolliset vakuutukset, ja siten auton vuokraus viikoksi tuli maksamaan hieman päälle 200 euroa sisältäen bensat, eli mistään tähtitieteellisistä summista ei tässä kohtaa puhuta. Netistä etukäteen varaamalla olisi päässyt vielä vähän halvemmalla.
Kattavin vakuutus kannattaa nähdäkseni ottaa siinäkin tapauksessa, ettei suuntaa syrjäisemmille seuduille kiipeilemään, sillä arvon paikallisväestö oli usein jotakuinkin arvaamatonta kansaa liikenteessä. ;) Todennäköisin kolaripaikka Mallorcalla on kiertoliittymä, mutta onneksi tiet ovat kaikkialla paremmassa kunnossa kuin Suomessa koskaan. Välimatkat ovat lyhyitä ja saaren toiselta laidalta toiselle pääsi ajamaan reilussa tunnissa, eli siinäkin mielessä auto on varsin näppärän ketterä liikenneväline, jos Mallorcaa haluaa tutkia yhtään sen tarkemmin. Palmassa on ruuhkaa kuten missä tahansa pääkaupungissa.
Puig St. Marti
Ensimmäiset kiipeilykokemukset haimme Puig St. Martilta, josta oli hienot näkymät Port D’Alcúdiaan. Alcúdia sijaitsee saaren pohjoispäädyssä, ja ajelimme sinne majapaikastamme Portals Nousista tunnin verran. Autolla pääsi hyvin lähelle seinää, vain alle kymmenen minuutin päähän ensimmäisiltä nousupaikoilta, joskin polku on aika ryteikköistä. Reittejä löytyi yhteensä 16 (greidit välillä 4-6b). Aurinko paistoi ja oli kuuma, ja kiipeily sujui ihan hienosti ensikertalaiseltakin.
Cala Magraner
Tämän jälkeen otimme hieman takapakkia, sillä jouduimme molemmat keskirajun ruokamyrkytyksen kouriin, ja vietimme pari seuraavaa päivää ”ihan vaan” oksentaen, kuumeillen ja nukkuen. Uudelle kiipeily-yritykselle pääsimme lähtemään perjantaina, tällä kertaa suuntana Cala Magraner saaren itärannikolla. Paikka oli äärettömän viehättävä, ja suhteellisen pitkältä tuntunut matka autolta mestoille oli lopulta kaiken vaivan arvoinen. Tämä oli yksi niistä paikoista, joiden kohdalta löytyi kirjasta merkintä ”there have been break-ins to cars parked for this crag”.
Cala Magranerista löytyy neljä kiipeilysektoria, ja kiivettävää siten yhteensä 65 reitin verran. Helpoimmat reitit olivat kolmosia, vaikeimmat luokkaa 8a. Meille sopivia reittejä löytyi Sector Piripicotilta.
Kiipeily tuntui mahtavalta, ja jälleen paistoi aurinko. Kiipeämämme reitit olivat sekä tekniikan että kiipeilykunnon puolesta lopulta tosi helppoja, ja suurin vastus löytyi omasta päästä: sisällä kiivetessä putoaminen ei ole koskaan oikeastaan pelottanut, mutta nyt havaitsin itsessäni aivan selkeää pelosta johtuvaa ylivarovaisuutta (siitäkin huolimatta, että kiipesin kaikki reitit yläköydellä). Viimeisellä nousulla pääsin kuitenkin jo jonkin verran pelkotiloistani eroon, ja onnistumisesta seuranneet hyvät fiilikset olivat täysin sen mukaiset.
Vaikka kiipeilyt jäivät ruokamyrkytyksen takia hieman suunniteltua vähemmälle, oli matka kuitenkin kokonaisuutena hyvin onnistunut. Kiipeily tuntuu paremmalta kuin koskaan, ja ulkokiipeily on selkeästi juuri niin mahtavaa, kuin sisäkiipeilyn perusteella oli odotettavissakin. Nyt odotan jo sormet syyhyten kevättä, jotta pääsemme testaamaan Porvoon kupeesta löytyviä kiipeilypaikkoja. Jee!
Käy tykkäämässä La Vida Locan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa seikkailuja myös Twitterissä (@sarrrrba) ja Instagramissa (@vidalocasari)!