Voin virallisesti nyt todeta, että siinä vaiheessa kun seuraava reality show lanseerataan, toivon sen olevan nimeltään ”Suomen surkein pakkaaja” – olisin näet varmasti yhtenä ennakkosuosikeista tavoittelemassa tätä vähintäänkin kyseenalaista titteliä.
Sain kuitenkin pakkauslistan aikaan, ja yritin olla järjestelmällinen: jaottelin tavarat neljään sarakkeeseen, ja sallin joka sarakkeeseen maksimissaan 15 riviä.
Tässä siis kahden ihmisen varusteet kolmen viikon road tripille, jossa on tarkoitus majoittua sekä hotelleissa että leirintäalueilla, ja jossa seikkaillaan paitsi vuorilla vaeltaen myös kaupungissa hienostellen. Paljon ei jää tilaa sen kummemmille shoppailuille, mutta ainakin hygieniatuotteet olen kerännyt kasaan sellaisista purkeista ja putiloista, jotka voi lopuksi hylätä tien päälle, jos tila käy oikein ahtaaksi.
Retkikamat vievät todella ison osan tilasta, mutta toisaalta säästävät niin paljon rahaa majoituskustannuksista, että on se sen arvoista. Erilaisia latureita ja muita elektronikkatarvikkeita tuntuu olevan kauhea määrä, mutta toisaalta ei näissä silti ole yhtään ylimääräistä tai mitään sellaista, jonka voisi jättää pois. Tietysti olisi kiva jos latureita ei tarvitsisi kaikille omaansa.
Makuupusseja on toki olemassa pienempiäkin, mutta vilukissa kantaa suosiolla ja mukisematta mukanaan vähän paksummankin pussin. Makuualustat ovat nykyään niin kompakteja että niitä voisi ottaa vaikka useamman, ja suurimman tilan vie tietysti teltta, vaikka rahallahan varmasti saisi pienempiäkin. Pussiruokaa otamme mukaan maltillisesti, vain sen mikä on jäänyt aiemmilta reissuilta yli, ja muilta osin hyödynnämme paikallisia ruokakauppoja. Pussiruoassakin on se hyvä puoli, että sitä ei kanneta enää matkan jälkeen takaisin!
Suurin murheenkryyni ovat ehdottomasti kengät. Onneksi J:llä ei ole ongelmaa matkustaa vaelluskengät jalassa, koska ne ovat paitsi valtavat, myös painavat. Mitään ns. hienoja kenkiä en tälle matkalle pakkaa mukaan ollenkaan, ja vaikka olenkin varvastossufriikki, niin aion urhoollisesti pärjätä vain yksillä. Omat vaelluskenkäni alkavat olla siinä kuosissa, että oikein tiukan paikan tullen ne saavat jäädä minun puolestani Italiaan, koska uusien hankkiminen on kuitenkin jossain vaiheessa edessä. Mieluiten toisin ne kuitenkin vielä täksi kesäksi takaisinkin…
Kosmetiikkamäärä tuntuu äkkiseltään aika hurjalta, mutta ei tuossakaan läjässä ole mitään, mitä en tarvitsisi. Kävin kuitenkin värjäyttämässä ja vahauttamassa kulmani vielä eilen, niin ei tarvitse sentään ihan kaikesta olla huolissaan. ;)
Kaikista hienoista pakkauslistoista ja perusteluista huolimatta pakkaustaitoni ovat loppujen lopuksi kuitenkin tätä luokkaa:
Huokaus. Mutta kai tämä tästä! ;)