Vietimme tänä vuonna vappua Pariisissa. Minulle kerta Ranskan pääkaupungissa oli ensimmäinen, ja tavallaan lähdin matkaan melko suurin odotuksin: kevät olisi jo pitkällä, olisi lämmin, söisin tuhansittain leivoksia ja Pariisi olisi samalla tavalla klassisen kaunis kaupunki, kuin esimerkiksi Wien.
Suurin osa mielikuvistani meni huolella metsään. Kevät oli kyllä pidemmällä kuin Suomessa, mutta meidän vierailuviikonloppumme sattui olemaan jäätävän kylmä. Kevättakki oli aivan liian kevyt ratkaisu, ja enimmäkseen palelin koko matkan. Leivoksia ei ollutkaan tarjolla jokaisessa kadunkulmassa, eikä ainakaan sellaisia, mitä olin Ranskan maaseudulla nähnyt. Pariisi oli enemmän likainen kuin upea.
Lopputuloksena Pariisi ei hurmannut minua siinä määrin kuin olin toivonut, mutta omalla tavallani rakastuin siihen silti. Käytettävissä olleen ajan lyhyys jäi harmittamaan todella, ja uusin haaveeni onkin vuokrata asunto Montmartren alueelta pariksi viikoksi, ja haistella pariisilaista elämää sieltä käsin. Ehkä joskus.
Pariisiin liittyy silti paljon muutakin, muun muassa toinen toistaan stereotyyppisempiä myyttejä liitten paitsi pariisilaisten asiakaspalveluhalukkuuteen sekä englanninkielentaitoon. Tässä omia kokemuksiani kolmen päivän kokemuksella:
Totta ja tarua Pariisista
Väite 1 – ”Pariisilaiset ovat epäkohteliaita eivätkä suostu puhumaan englantia”
Kyllä ja ei. Jos asiakaspalvelun tasoa vertaa Kaakkois-Aasiaan, vaikuttavat pariisilaiset aivan varmasti epäkohteliailta. Emme silti kohdanneet mitään sen ihmeellisempää tympeyttä kuin muualla Euroopassa. Omalla ylimielisyydellä saa aivan varmasti esiin jos jonkinlaista asenneilmapiiriä, eikä tällä välttämättä ole mitään tekemistä ranskalaisten kanssa. Siksi epäkohteliaisuuden väite saattaa hyvinkin olla mallia itseään toteuttava ennuste – jos odotat jo valmiiksi saavasi surkeaa palvelua, voi olla että saatkin.
Väite ranskalaisten haluttomuudesta puhua englantia puolestaan on ollut meille vahvasti tarua: olemme pärjänneet englannilla varsin mainiosti sekä aiemmin Ranskan maaseudulla, että nyt Pariisissa. Minkäänlaiseen asenteellisuuteen emme ole törmänneet. Pienissä kylissä englantia ei välttämättä ole osattu, mutta tällöinhän kyse ei ole siitä, että kieltä systemaattisesti kieltäydyttäisiin puhumasta.
Jokaisesta maasta, kaupungista, hotellista, ravintolasta ja kioskista löytyvät ne omat mädät omenansa, joihin joskus väkisin törmää ja onnekkaampi ei. Tämä ei ole mikään pariisilaisten etuoikeus.
Väite 2 – ”Pariisi on klassisen kaunis kaupunki”
Pariisi on toki paikoitellen hyvin viehättävä, mutta enimmäkseen se kuitenkin on keskusta-alueiltaan likainen, ränsistynyt ja graffiteilla töhritty (enkä puhu nyt katutaiteesta). Montmartren alue resonoi sielussa eniten, ja vastasi parhaiten niitä mielikuvia, jotka olin mielessäni maalaillut. Kauneus on kuitenkin katsojan silmissä, joten tämä väite on varmasti edelleen monille totta – itselleni tarua.
Väite 3 – ”Pariisi on kallis”
Kyllä ja ei. Majoitus on kallista, sekä tietysti tärkeimpien nähtävyyksien lähellä olevat kahvilat ja ravintolat. Liikkuminen puolestaan on halpaa, samoin lähes kaikkien nähtävyyksien sisäänpääsymaksut. Upeisiin kirkkoihin pääsee ilmaiseksi.
Onnistuimme myös syömään täyden kahden hengen illallisellisen hummeria, ostereita, etanoita ja muita meriherkkuja viineineen päivineen 70 eurolla. Taisi käydä tuuri, mutta tässä kohtaa sanoisin silti, että myth busted. ;-)
Väite 4 – ”Pariisin metrossa on vaarallista”
Näin olin antanut itselleni kertoa, mutta väite osoittautui odotetusti hölynpölyksi. Pariisissa kaikki käyttävät metroa, eikä se ole mikään ”köyhien juttu” – autoilu niissä ruuhkissa vain on aika sairas idea. Liikkuminen metrolla on helppoa ja vaivatonta, epäilyttäviä tyyppejä ei juuri näkynyt, eikä kerjäläisiä ollut. Jokaisessa maailman metrossa on hyvä pitää omaisuudestaan huolta, eikä tämä asia siten eroa mitenkään muista myöskään Pariisin kohdalla.
Väite 5 – ”Varkaita on paljon”
Potentiaalisesti kyllä. Pariisin varkaat tosin ovat enimmäkseen pikkuhuijareita ja taskuvarkaita, joita vastaan on helppo toimia, jos vertaa vaikka aseellisiin ryöstöihin. Uhriksi joutumiseen voi siksi vaikuttaa melko paljon ihan omalla toiminnalla – aivan kuten muuallakin maailmassa. Terveellä järjellä pärjää.
Väite 6 – ”Pariisissa on valtavasti kodittomia”
Tilastollisesti väite pitänee paikkansa, mutta tavalliselle matkailijalle tämä ei näy sen enempää kuin muissakaan suurkaupungeissa. Matkalla lentokentältä keskustaan tosin näkyi pari isohkoa pakolaisleiriä telttoineen, että siinä mielessä väite sekä pitää paikkansa, että ei. Ydinkeskustan ulkopuolelta näitä leirejä varmasti löytyy useampiakin, mutta tarkkoja tietoja pakolaismääristä ei ole, enkä oikeastaan tiedä voiko kodittoman ja pakolaisen väliin edes vetää suoria yhtäläisyysmerkkejä.
Väite 7 – ”Matkailijoita on niin paljon, että ahdistaa”
Totta. Aivan kamala ryysis koko ajan joka puolella. Katselin useampaa kivaa kahvilaa sillä silmin, että olisipa kiva käydä tuolla, mutta tulin toisiin aatoksiin ihmismäärän nähdessäni. Enkä edes harkinnut jonottavani Eiffel-torniin, Sacre Coeurin kupoliin tai Notre Damen kellotorniin, vaikka kaikissa näistä olisi periaatteessa ollut kiva käydä.
Väite 8 – ”Eiffel-torni on pieni ja ruma”
Minusta se oli iso ja kaunis. Oma totuus selviää katsomalla itse.
Väite 9 – ”Tärkeimmät nähtävyydet ehtii katsoa kolmessa päivässä”
Vaikka olin tutkinut karttaa intensiivisesti etukäteen, tuli välimatkojen pituus silti pienenä yllätyksenä. Pariisin must see-nähtävyydet sijaitsevat yksi siellä, toinen täällä, eikä niitä noin vain kävellä päivässä läpi, kuten monessa muussa eurooppalaisessa kaupungissa.
Väite 10 – ”Pariisi on kuin suklaarasia”
Ajan rajallisuus jäi suorastaan kaivelemaan, sillä emme ehtineet näkemään läheskään kaikkea, mitä olin etukäteen suunnitellut. J kuitenkin totesi harmitteluihini osuvasti Pariisin olevan kuin suklaarasia: kaikkea ei kannata syödä kerralla, tai tulee paha olo. Pariisi, kuten suklaarasiakin, lienee siis parasta nauttia vähän kerrassaan. Tämä väite olkoon osaltamme totta, jotta voimme palata Pariisiin uudelleen kokemaan kaikki ne jutut, jotka tällä kertaa jäivät väliin.
Mitä mieltä näistä väittämistä?