Matkustamiseen liittyy paljon asioita, jotka tekevät siitä monelle elämän suurimman rakkauden – niin myös minulle. Matkalla pääsee usein irroittautumaan arjesta, kokee uusia hienoja asioita, syö toinen toistaan herkullisempia ruokia ja tapaa mielenkiintoisia ihmisiä. Tietysti.
Mutta silti, kaikkein arvokkaimpana pidän siinä samalla kehittyvää perspektiiviä. Kyllä sitä väkisinkin katsoo asioita eri tavalla, kun on nähnyt miten elämä rullaa omien ympyröiden ulkopuolella – eikä tähän edes tarvita mitään sen ihmeellisempiä valaistumisia tai pilvipäissään keksittyjä henkisiä kasvupyrähdyksiä, jotka usein tällaisissa yhteyksissä jostain syystä mainitaan.
Tavallaan sitä tulee tajunneeksi, ettei oikeastaan tiedä mistään mitään. Jotkut asiat ovat ihan oikeasti niin erilaisia muualla, ja sitten taas toisaalla. Hyväksymme paljon sellaisia meille normaaleja asioita, jotka ovat muille kauhistus, ja sitten kauhistelemme itse sumeilematta asioita jotka ovat jollekin toiselle arkipäivää.
Kuka on se, joka voi absoluuttisesti määritellä oikean ja väärän? Miten paljon asioita voi laittaa kulttuurin piikkiin, missä menee raja, vai voiko sellaista edes piirtää?
Vähemmästäkin menee pää solmuun.
Turkiksia. Talvella on kylmä, ja talot on rakennettu savesta. Onko ok vai ei?
Tämä tuli oikeastaan mieleen, kun kävin läpi kuviani Uzbekistanin matkalta, ja huomasin vasta kuvista, ettei yhdessä kaupungissa ollut ollenkaan katuvaloja. Aikamoinen aasinsilta, mutta tosiaan se sai minut ajattelemaan, että millaista elämä olisi, jos muuttaisi nyt yhtäkkiä Keski-Aasiaan.
Tällä matkalla seurueessamme oli mukana yksi ehdottoman päädyn vegaani, ja tämä osoittautui mielenkiintoiseksi ongelmaksi sivustaseuraajan näkökulmasta. Yleisesti ottaen monien köyhien maiden ihmisten on vaikea ymmärtää miksi joku ei syö lihaa, jos hänellä on siihen mahdollisuus. Lihasta pidättäytyvää pidetään helposti mielenvikaisena, ja tarjotusta ruoasta kieltäytyvää vähintäänkin arroganttina paskiaisena. Vaihtoehtoksi osattiin tarjota korkeintaan leipää, tomaatteja ja päänpudistelua.
Kun itsellä ei ole mahdollisuutta valita, voi olla vaikea ymmärtää miksi toinen tekee niin kuin tekee. Monelle on korkeintaan valittavana mahdollisuus joko syödä kanaa tai kuolla nälkään. Olen aika varma, että kanan oikeudet elämään ja muut sellaiset jäävät oman nälän edessä toissijaisiksi asioiksi.
Ja sitten tulee joku, joka sanoo ettei syö kanaa eettisistä syistä. Kieltäytyy haineväkeitosta, mutta ei possusta. Syö marsua, mutta ei koiraa. Tai joku, joka pelastaa kadulta kulkukissoja, kun vieressä kuolee ihmisiä nälkään. Onhan se hämmentävää.
Miten matkailijan pitäisi suhtautua tähän kaikkeen? Miten luovia maailman mittakaavassa todella etuoikeutettuna ihmisenä kaiken tämän keskellä, ja tehdä päivänvalon kestäviä valintoja? Delfinaarioita, lapsiseksiturismia ja poseeraamista tiikerinpentujen kanssa on helppo vastustaa, mutta monet asiat ovat hirveän paljon vaikeampia. Kun harva asia on niin mustavalkoinen kuin toivoisi, jää aika paljon jokaiselle ihmiselle itselleen pohdittavaksi.
Niin, ja vielä Uzbekistanista. Meille tietysti näytettiin maasta juuri se puoli, joka meidän haluttiinkin näkevän. Pintaa raaputtamalla löytyy diktatuurista kuitenkin paljon muutakin – asioita, joista meille ei mainittu halaistua sanaa. Nämä ovat niitä asioita, joita jokaisen matkailijan olisi edes jossain määrin syytä miettiä, vaikka opas sanoisi mitä.
Transparency Internationalin mukaan Uzbekistan on maailman kahdeksanneksi korruptoitunein maa, ja se on merkitty maailman sananvapauskarttaan mustalla. Uzbekistanilaiset joutuvat anomaan valtiolta luvan maasta ulos matkustamiseen, ja kaikki tärkeät tiedot, kuten avioliitot ja omistetut kiinteistöt merkitään leimoilla jokaisen passiin. Rangaistukset rikollisuudesta ovat kovia, ja presidentinvaalit ovat olleet äänestyksiä vain nimellisesti.
Mutta olivatko nämä juuri niitä asioita, joista minua lentokentän viisumihässäkkää selvitellessä varoitettiin mainitsemasta, ja miksi? ”Ai sinä olet bloggaaja? Aiotko kirjoittaa Uzbekistanista? Älä mene mihinkään ilman opastasi, äläkä tee mitään mikä ei ole tässä ohjelmassa – just an advice”.
Asiat voivat olla joko sitä miltä ne näyttävät, tai sitten jotain ihan muuta. Tai jotain siltä väliltä, mistä sitä tietää, eikä aina tiedäkään. Mutta ainakin voi yrittää valita edes mahdollisimman usein enemmän oikein kuin väärin, ottaa asioista selvää ja ajatella asioita omilla aivoilla.
Käy tykkäämässä La Vida Locan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi.
Seuraa seikkailuja myös Twitterissä (@sarrrrba) ja Instagramissa (@vidalocasari)!
Voit myös tilata uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi tästä.