Eläinten (sekä surffareiden) katselu ja luonnosta nauttiminen ovat Galapagossaarten ykkösaktiviteetti. Eilen kävin katsomassa kilpikonnia, bongasin noin miljoona merileijonaa (yksi niistä lipui metrin päästä jaloistani kun kahlasin rantavedessä), pelikaaneja, tuhansittain meri-iguaaneja, flamingoja ja ties mitä. Tänään menen etsimään pingviinejä. :D
Jos pitää valita paikka jossa olla jumissa 7h bussiin suljettuna niin 4800m korkeudessa sijaitseva Ticlio ei ole ainakaan maisemiensa puolesta huono valinta.
Sadat autot olivat meidän lisäksemme jumissa koko yön carretera centralilla kun perulaiset eivät yllättäen osanneetkaan ottaa lunta avosylin vastaan ja isot autot jäivät jumiin vuoristotien kaarteisiin. Vihdoinkin valkea joulu! Espanjankielentaitoiset voivat lukea aiheeseen liittyvän uutisen täältä: El Comercio.
Itse sain odotellessa itselleni päälle hienoisen vuoristotaudin ja Lima otti minut odottujen 6 matkustustunnin sijaan 15 tunnin matkustamisen jälkeen vastaan maanjäristyksellä. Tremendous päänsärkyni ole vieläkään ohi (saavuimme kotiin 8 tuntia sitten) mutta voi hyvät hyssykät miten onkaan ihanaa tulla kotiin! Ja miten tavattoman ihanaa on että tullessaan Limaan tuntee tulevansa kotiin!
Koko viikko Huancayossa sujui enemmän tai vähemmän kipeänä ja sateisen sään siivittämänä eikä suunniteltu vaellus Huaytapallanalle päässyt toteutumaan. Muuten matka oli oikein onnistunut ja kuva- sekä videomateriaali riittää useampaan postaukseen. Hiii! :D
