Loppukeväästä tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun aloitin uuden hienon harrastukseni, kiipeilyn. Kerroin silloin, että menin alkeiskurssille lievästi painostettuna: J oli hurahtanut kiipeilyyn, ja halusi minusta kiipeilyparin itselleen. Synttärilahjaksi sain sitten tietysti omat valjaat, ja tämän myötä kiipeily vei hyvin nopeasti myös minut mukanaan. Siitä lähtien olemme kiipeilleet säännöllisen epäsäännöllisesti 1-3 kertaa viikossa.
Kiipeilyn alkeiskurssilla opetellaan yläköysikiipeilyä, jossa kaikenlaiset riskit ovat pieniä ja kiipeilemään pääsee suhteellisen helpolla, eikä omia varusteita tarvitse valjaiden, kenkien ja varmistuslaitteen lisäksi ostaa.
Kun yläköysikiipeily sujuu, voi suorittaa ns. seuraavan vaikeustason kurssin, eli voi opetella kiipeämään liidaten, siis suomeksi alaköydellä. Tämä eroaa yläköysikiipeilystä siten, että köyttä viedään seinälle sitä mukaa, kun kiivetään itse ylöspäin. Tällöin erilaiset putoamis- ja muut loukkaantumisriskit luonnollisesti kasvavat, mutta samalla kiipeilyn mahdollisuudet laajenevat, kun esimerkiksi ulkokiipeilystä tulee yksinkertaisempaa. Itse olen vielä niin täysin noviisi, etten ole ulkokiipeilyä päässyt kokeilemaan ollenkaan, ja siinä suhteessa odotan innolla tulevaa kesää, sillä olen hyvinkin kiinnostunut kokeilemaan, miten ”oikea” kiipeily eroaa rakennetuilla seinillä roikkumisesta.
Helsingissä kiipeilykurssin voi suorittaa ainakin Kiipeilyareenalla Salmisaaressa tai Kiipeilykeskuksessa Tapanilassa. Salmisaaressa on enemmän helppoja reittejä ja valinnanvaraa aloittelijoille, joten itse ehkä suosisin sitä alussa, sieltä saa myös alkeiskurssin jälkeen samaan hintaan käyttää ensimmäisen kuukauden vuokravarusteita. Omia ei tarvitse siten olla suuna päänä ostamassa, ja kiipeilyn mielekkyyttä voi kokeilla rauhassa ilman sen suurempia panostuksia. :)
Muita kiipeilyyn hurahtaneita, anyone?
