Selailin vähän aikaa sitten läpi kuviani viimeisen vuoden ajalta. Olen matkustellut viime heinäkuun jälkeen Meksikossa, Perussa, Brasiliassa ja Ecuadorissa ja kuvia on kertynyt vaikka kuinka paljon. Sitten siirryin selailemaan postauksiani ja huomasin dokumentoineeni suhteellisen hyvin Brasiliassa tapahtuneita asioita, samoin kuin Galapagossaarilta olen syytänyt tänne kuvia vaikka kuinka. Tässä muutamia suosikkikuviani vuoden varrella taittuneilta matkoilta sekä linkkejä kuviin liittyviin postauksiin:
Huatulco, México. Autio hiekkaranta, Tyyni Valtameri, +40C ja aurinkoa. Ei valittamista.
Meksikossa matkalla San Pedro Soteopanin vesiputoukselle.
Sateinen päivä Mexico Cityssä. Ruuhka. Samana päivänä tutustuin Tepoztlániin.
Rannalla Brasilian Santoksessa, jossa vietin 5 päivää Meksikon aikojeni ystävän luona. Kiva pieni kaupunki, kirjoitin sieltä kaksi postausta: Santos & Santoksen elämää.
Kuuma päivä São Paulossa, Brasiliassa. Hiippailin viettämään päivän kuumimmat tunnit Parque do Ibirapueraan jossa join kylmää kokista, luin Paulo Coelhon kirjaa ja kirjoitin ylös heränneitä ajatuksia yksin matkustamisesta ja muusta. São Paulosta olen kirjoittanut seuraavanlaiset postaukset: Valtaisa ja valtaisan kallis sekä São Paulon katutaidetta.
São Paulon lentokentällä odottelemassa lentoa Limaan. Maailman haikeimmat fiilikset ja palava halu jäädä.
Ehkä Rio de Janeiron maailman rumin ja likaisin hostelli lutikoilla, silti ehkä paras majapaikka jossa olen koskaan yöpynyt. Tein varauksen viideksi yöksi mutta jäin lopulta kahdeksi viikoksi. En vaihtaisi tuosta ajasta hetkeäkään pois ja palaisin koska tahansa. Postaus ja kuvia hostellista täällä.
Pakollinen Corcovado-kuva ja Jeesus-patsas. Hirveä väentungos ja ylikallis sisäänpääsymaksu. Mutta eihän tuota nyt oikeastaan voinut jättää väliin. Postaus aiheesta.
Corcovado ja Jeesus alaviistosta.
Yksi tärkeä nähtävyys Rio de Janeirossa on Sokeritoppavuori. Sinne päälle pääsee myös pällistelemään vaikka auringonlaskua.
Selarónin portaat Riossa. Muutama kuva ja tarina klik klik.
Rio de Janeiron asukki.
Lima yöllä keskustassa sijaitsevalta Cerro San Cristóbalin näköalapaikalta. Yksiä lempiotoksiani Limasta. Rakas kotikaupunkini. ♥
Joulua vietimme Miguelin kotiseudulla Huancayossa ja vierailimme läheisissä kylissä jotka ovat hyvin tunnettuja erilaisista käsitöistään. Kuvassa kanssani esiintyvä käsityöläisperhe Veli valmistaa kurpitsoista mate buriladoja, joista olen kirjoittanut postaukset osa 1 sekä osa 2.
Kotimatkalla Huancayosta Limaan jäimme seitsemäksi tunniksi jumiin 4800m korkeuteen lumisateen pysäytettyä liikenteen. Maisemat olivat hienot mutta tunnelma kireä, kun kukaan ei oikein tiennyt kuinka kauan joutuisimme odottamaan ja lähes 5km korkeus nyt ei ole ihan se ideaalein ympäristö tottumattomille. Postaus.
Amazonin sademetsässä viikon opintomatkalla. Postaus ja kuvaoksennus Manun kansallispuistosta.
Ninamarcan rauniot Cuscon kieppeillä autotien varressa. Selasin kuvia ja tajusin että Cuscosta minulla on yksi ainut kuva ja sekin on tärähtänyt. En vissiin oikein tykännyt. :D
Marcahuamachucon rauniokaupunki Huamachucon kylän liepeillä. Tästä en ole kirjoittanut mitään vaikka kuvia on miljoona.
Huaca de la Luna Trujillossa, Pohjois-Perussa. Olen käynyt kaksi kertaa ja tehnyt yhdelle kurssille tutkimuksen tästä. Osa Ruta Mochea, Perun toisiksi tärkeintä turistikohdetta. Tutkimustyö ja opettaja olivat niin kertakaikkisen kurjia että suhtaudun nuivasti koko touhuun. Grrr. Onneksi se on ohi. :D
Jossain päin Ecuadorin Andeja jumissa maanvyörymän takia. Ei pöllömpi paikka jäädä jumiin ainakaan maisemiensa puolesta. Postaus: Kirjaimellisesti kivinen tie Galapagossaarille.
Auringosta nauttiva turisti Galapagossaarten Isabelalla.
Rakastuin hylkeeseen, useita kertoja eli aina kun näin sellaisen.
Elämä Galapagossaarilla sisälsi iguaanien ja jättikilpikonnien tuijottelua.
Trujillon historiallinen keskusta. Trujillossa olen käynyt kaksi kertaa ja jälkimmäisellä kerralla kohdalleni osui saman päivän aikana parit ryöstöyritykset. Ei lukeudu suosikkikohteisiini. :D
Huanchaco, Peru.
Máncora, Perú. Ehkä saastaisin paikka jossa olen ikinä ollut mutta ihan ok paikka viettää pari päivää.
Jaujan katumarkkinat, Peru.
Tunanmarca, Peru.
Lehmiä Huancayon kadulla
Huancayon ja Liman välissä, maisemien puolesta ehkä maailman paras reitti matkustaa bussilla.
Arwaturolla, Valle de Mantaron liepeillä. Parhautta.
El Brujon rauniokaupungissa tutkiskelin moche-kulttuurille tyypillistä taidetta, joka kuvastaa jumalille uhrattavien miesten hedelmällisyyttä.
Chan Chan, maailman suurin savitiilistä rakennettu kaupunki. Löytyy UNESCOn maailmanperintökohteiden luettelosta punaisella merkittynä, ”in danger”. En ole tehnyt Chan Chanista omaa postaustaan ja se on oikeastaan aika sääli, niin mielenkiintoisesta kohteesta tässä on kysymys.
Aavikolla Perussa, muutaman tunnin päässä Limasta
Olen ollut viimeaikoina vähän pahoillani siitä että vaihtarivuoteni on tulossa tiensä päähän enkä ole ehtinyt tutustua vielä läheskään kaikkeen mihin haluaisin täällä Perussa. Tämä on niin järkyttävän monipuolinen ja hieno, kaunis maa että haluaisin nähdä ihan kaiken. Kaikkeen ei aika kuitenkaan valitettavasti riitä ja nyt olen niin kiinni yliopistossa ja kurssien töissä etten mihinkään oikein pääse lähtemään. Käytännössä voisin kyllä viikonloppuina käydä jossain mutta sitten kuitenkin vain huolehtisin ja stressaisin siellä että miksen nyt ole tekemässä sitä ja tätä.
Näitä kuvia katsellessani tajusin kuitenkin että vaihtovuoteni on ollut todella rikas. Olen päässyt matkustelemaan, olen oppinut yliopistolla paljon, olen saanut pelkästään hyviä arvosanoja, olen selättänyt sellaisia haasteita joita en uskonut pystyväni selättämään, olen saanut elää tavallista arkea ja olen tutustunut hienoihin ihmisiin. Ei minulla ole mitään syytä olla pahoillani siitä ettenkö olisi matkustanut tarpeeksi. Enempi olisi ollut käytännössä mahdotonta.
Selvittelen nyt työharjoittelumahdollisuutta jotta voisin olla täällä vielä loppuvuoden. Suomeen tulen joka tapauksessa 18. heinäkuuta, mutta pyrin palaamaan tänne sitten heti elokuun lopussa niin, että tekisin työharjoittelua syys-, loka-, marras-, ja joulukuun. Voi kumpa tämä vaihtoaika ei koskaan tulisi loppuun!
Oikeasti haluaisin jatkaa opiskeluja yliopistolla vielä yhden lukukauden verran. Siellä on niin paljon sellaisia kursseja joista olisi minulle valtavasti hyötyä sitten kun siirryn työelämään, ja Suomessa kurssitarjonta on huomattavasti suppeampaa ja ohjatumpaa. Kolmen lukukauden vaihtoaika ei taida kuitenkaan olla edes mahdollinen….
No, yksi opettaja kyllä lupasi auttaa työharjoittelupaikan saamisessa. Pitää vain selvittää mitä Suomen päässä vaaditaan tuota varten.
Pus pus. ♥