Berliini on kaupunki, josta voi ostaa hetken mielijohteesta kadulta kaasunaamarin tai karvahatun, ja jossa on paljon makkarakojuja siellä ja täällä. Kaupunki, jossa julkisen liikenteen ymmärtäminen vaatii silmien siristelyä, mutta jossa kuitenkin on suhteellisen vaivatonta liikkua ja jossa tärkeimmät nähtävyydet ovat lähellä toisiaan. Kohtuullisen ankeakin se on.
Mutta on myös jotain mitä Berliini ei ole – nimittäin kovinkaan hyvä paikka haahuilijalle ainakaan tähän aikaan vuodesta. Kokemukseni mukaan talvinen Berliini vaatii hieman perehtymistä, enemmän suunitelmallisuutta, intoa jotakin tiettyä asiaa kohtaan. Tai ehkä päämäärätön kuljeskelu sitten ylipäätään sopii enemmän kesään?
Ei Berliini silti pettymys ollut, vaikka haahuilu ei ihan niin toimiva konsepti ollutkaan. Kävimme mm. holokaustimuistomerkillä, jossa piittaamattomat turistit pomppivat paasien päällä ja poseerasivat hassuissa asennoissa. Paikalla ollut vartija paimensi huonoimmin käyttäytyneitä laiskasti ja uppoutui takaisin puhelimensa saloihin.
Minua jäi edelleen kiinnostamaan liittyykö muistomerkkiin mitään sen ihmeellisempää symboliikkaa – toisten lähteiden mielestä kyllä, toisten taas ei. Niin tai näin, omalla tavallaan muistomerkki on toki vaikuttava.
Muistomerkiltä jatkoimme haahuilua Checkpoint Charlielle, jossa olisi voinut ottaa valokuvan ”amerikkalaissotilaista” – kuvauslupa 3 euroa! En maksanut, vaikka tietysti niin älyttömästä pelleilystä olisi ollutkin hauska ottaa muistoksi kuva itselleen. Väitän ettei välttämättä se kaikkein kannattavin bisnes.
Checkpoint Charlielta suuntasimme vielä katsomaan Berliinin muurin säilyneitä palasia, sekä kierrokselle entisen Gestapon ja SS:n päämajan paikalla nykyisin sijaitsevaan Topographie des Terrors -museoon, joka koostuu päämajarakennuksen rippeistä, sekä valokuvanäyttelystä.
Jälkimmäisessä pysäyttävimpiä otoksia olivat tietysti sellaiset, joissa oli tien varteen jokaiseen puuhun hirtetty ihminen, sekä lukuisat muut systemaattiseen hirttämistoimintaan viittaavat taltioinnit. Melko vastaavantyylisessä valokuvanäyttelyssä olen käynyt viimeksi Perussa (”Terrorismia Perussa” 10/04/2012).
Meillä oli käytössämme mainiot Berlin Welcome*-kortit, joka tarkoittaa pientä opaskirjaa sekä kaikenkattavaa julkisen liikenteen matkalippua, jota voi käyttää rajattomasti koko kortin voimassaolon ajan. Kortilla saa myös alennusta mielettömästä määrästä erilaisia nähtävyyksiä, kuten osasta museoita sekä TV-tornin pääsylipuista. Meidän kortteihimme sisältyi lisäksi ilmainen sisäänpääsy kaikkiin museosaarella sijaitseviin musoihin.
Museosaaren museoista päätimme valita vierailukohteeksi yhden, ja kiinnostavin oli ehdottomasti Pergamon. Museorakennus on valmistunut 1930-luvulla, ja siellä tehdään parhaillaan massiivista remonttia, jota museovieras ei kaikeksi yllätykseksi juurikaan huomaa päällepäin. Museon kuuluisin kohde on Pergamonista tuotu Zeuksen alttari, joka kuitenkin tällä hetkellä on restauroitavana, eikä sitä pääse muutamaan vuoteen katsomaan lainkaan.
Minusta on jokseenkin kyseenalaista siirtää kokonaisia rakennuksia niiden alkuperäisiltä sijoiltaan museoihin, mutta Zeuksen alttarin kohdalla sen ymmärtää: alttari purettiin Bysantin aikana ja oli kauan kadoksissa, kunnes saksalaiset arkeologit löysivät sen 1800-luvun loppupuoliskolla, ja siirsivät sitten Berliiniin. Pergamonin museo on rakennettu alkujaan nimenomaisesti tätä alttaria varten, joten siitä tietysti myös museon nimi.
Museo on täynnä kaikenlaisia vaikuttavia esineitä ja rakennelmia, kuten mm. Babylonista Berliiniin tuotu Ištarin portti sekä muinaiskreikkalainen Miletoksen portti. Myös pienempiä kuriositeetteja oli nähtävillä paljon, ja niistä jaksoin ihmetellä eniten näitä savitauluja sekä nuolenpääkirjoitusta.
Museon yläkerrassa sijaitsee islamilaisen taiteen näyttely, joka oli ehkä jopa alakerran mahtavuuksia kiinnostavampi – islamilainen taide on niin merkittävästi erilaista kuin se, mitä yleensä tottuu Eurooppalaisissa museoissa tai taidenäyttelyissä näkemään. Kaikessa värikkyydessään ja koukeroisuudessaan toimii hyvin ja näyttää kivalta silmässä.
No, kyllähän siellä haahuillenkin näkee kaikenlaista, mutta ehkä suurempi suunnitelmallisuus olisi johtanut tehokkaampaan toimintaan. Haahuilimme muuten yhtenä päivistä lounaalle singaporelaiseen ravintolaan, sillä etsimämme meksikolainen olikin jo lähettänyt kokkinsa joululoman viettoon. Singaporelaisesta safkasta ei sen enempää kuin että ”ei jatkoon”, ja onneksi Berliinissä on myös miljoona muuta mahdollista ruokapaikkaa.
* Berlin Welcome-kortit tarjosi Visit Berlin
Käy tykkäämässä La Vida Locan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa seikkailuja myös Twitterissä (@sarrrrba) ja Instagramissa (@vidalocasari)!