Honkgkongia muistellessani nousee päällimmäiseksi mieleen sanapari ”visual overload” – toisaalta myös ihmisten overload, tungoksen overload sekä uuvuttavuuden overload. Hongkong on kaikkineen jotenkin tosi överi paikka.
Eikä millään huonolla tavalla, vaikka täytyykin myöntää, että superystävällisen Balin jälkeen oli aika hirvittävä shokki yrittää luovia tönivien ja tungeksivien hongkongilaisten seassa kadulla, jonne muutama tuhat törppöä on keksinyt tuoda mukanaan myös sateenvarjon (aurinkoisella säällä). Yhtä sateenvarjoa väistäessä oli jo toinen kiinni silmäkulmassa, kun mini-ihmiset painelivat menemään kenestäkään välittämättä.
Ja sitten olivat vielä teinit, jotka haahuilivat eteenpäin kuin lehmät laitumella katseet puhelimien näyttöön liimaantuneena tukkien tien milloin missäkin. Varsinkin kahtena ensimmäisenä päivänä tämä raastoi hermoja, mutta sitten siihen kai tottui.
Pidin Hongkongissa erityisesti siitä, etten koskaan osannut ennalta arvata mitä seuraavaksi tulisi vastaan. Kuten nyt vaikka täydellisen autenttinen Muumikahvila, joka oli siinä määrin suosittu, ettei ilman pöytävarausta ollut mitään asiaa sisälle.
Mutta täytyy myöntää sekin, että tällaisena ”Aasian aloituspakkauksena” neljä päivää oli oikein sopiva aika katsella, kun joku työntää ruokapöydässä kätensä rystysiä myöten suuhunsa kaivaakseen ruokaa hampaiden väleistä, ja röyhtäisee vielä äänekkäästi päälle.
Mutta kuitenkin jaksaisin katsella ikuisuuden ja enemmänkin näitä taloja ja iltaisin niiden valoja. Tällainen näkymä avautui suoraan hotellihuoneemme ikkunasta:
Shoppailijalle Hongkong voisi sopia myös, ainakin jos on liitua millä piirtää: kaikessa oli aika reilusti Hongkongin lisää päällä, ja edullisemmin sitä shoppailee Suomessa – siitäkin huolimatta, että mokomat tuotteet kuitenkin todennäköisesti ovat mallia ”Made in Hong Kong”.
Piraattikamaakin olisi kyllä tarjolla, jos sellaiseen sielu taipuu. Aika överiä tämäkin.
Hongkong kaikessa hektisyydessään kyllä lopulta kääntyi hurmauksen puolelle. En voi sanoa rakastuneeni Hongkongiin, mutta pidin siitä silti tarpeeksi lähteäkseni sinne joskus uudelleen. En nyt ehkä varta vasten, mutta tällaisena välietappina ehdottomasti.
Käy tykkäämässä La Vida Locan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa seikkailuja myös Twitterissä (@sarrrrba), Snapchatissa (@vidalocasari) ja Instagramissa (@vidalocasari)!