Samarkand juhli 2500-vuotispäiviään vuonna 1969, kunnes arkeologit löysivät tekstejä, joiden mukaan kaupunki on vieläkin vanhempi – uudet syntymäpäivät järjestettiin vuonna 2007, ja Samarkand sai puhaltaa kakustaan kokonaiset 2750 kynttilää.
Tämän myötä Samarkand on Keski-Aasian vanhin kaupunki, ja maailman mittakaavassa muutenkin melko ryppyinen mummeli. Varhaisimmat merkit asutuksesta löytyvät ajalta 2000 eaa.
Samarkand on paitsi vanha, myös historiallisesti merkittävä maailmankolkka. Aleksanteri Suuri valloitti alkujaan Persialle kuuluneen kaupungin 300-luvulla, ja siitä tuli silkkitien merkittävä risteyskohta, jossa Kiinan ja Välimeren väliset kauppareitit kohtasivat idästä länteen ja etelään. Muutaman sata vuotta myöhemmin saapuivat arabivalloittajat, ja heidän jälkeensä Tšingis-kaani.
Samarkandin merkittävin kukoistuskausi alkoi kuitenkin ”vasta” 1300-luvulla, kun uzbekistanilaisten suurin sankari (ja samalla kansanmurhaaja n. 17 miljoonalla uhrillaan), turkkilaismongolialainen valloittaja ja hallitsija Timur Lenk eli Tamerlane eli Amir Temur (sekä tusina muita nimiversioita) teki siitä valtakuntansa pääkaupungin.
Jälleen vain paria sataa vuotta myöhemmin Samarkandiin saapui valloittajia, ja tällä kertaa asialla olivat uzbekit. Uzbekkien jälkeen Samarkand on ollut osa Venäjän keisarikuntaa, Neuvostoliittoa, Buharan neuvostotasavaltaa, Uzbekistanin neuvostotasavaltaa sekä nykyisin itsenäistä Uzbekistanin tasavaltaa.
Että värikästä on ollut, sanoi samarkandilainen kun turisteja Gur-e Amirin mausoleumille opasti. En osaa päättää mistä Uzbekistanin kaupungista pidin eniten, mutta tässä kilpailussa Samarkand on kyllä melko vahva voittajaehdokas – siitäkin huolimatta, että historiallisia faktoja lateleva opas oli saada tällaisen keskivertotyypin pään aivan täysin pyörälle. En muista, että koulussa olisi koskaan sen kummemmin puhuttu Keski-Aasian historiasta, joten tämä matka tuli myös opintomatkatarkoituksessa hienoon saumaan.
Samarkandin matkailijat bongaavat hellyyttävän uskollisesti kaikki samat ”must see”-nähtävyydet, mutta siihen on kyllä ihan syynsä – ei näitä oikein voi ohittaakaan. Jotkut onnekkaat ehtivät päänähtävyyksien lisäksi käyskennellä myös basaareissa ja katsella ihmisten elämää oluttuvista käsin.
Meillä aikataulu oli aika paljon tiukempi, mutta ehdimme silti kiertää ne tärkeimmät: Timur Lenkin mausoleumin, Registanin aukion madrasoineen, sekä Bibi Khanumin moskeijan. Näiden lisäksi ehdittiin vielä katsella tanssiesityksiä, maistella paikallisia viinejä ja syödä illallista paikallisen perheen kotona.
Kutsuisin tätä kunnioitettavaksi suoritukseksi ottaen huomioon, että kierrosta edelsi kaksi nukkumatta lennettyä yölentoa, pari tuntia lentokenttähärdelliä, sekä neljän tunnin bussimatka Tashkentista kohteeseen. Illalla hotellissa taisin nukahtaa jo hetkeä ennen pään painamista tyynyyn. Viinillä ei ollut osuutta asiaan.
Illallinen paikallisen perheen kotona oli mielenkiintoinen konsepti. Kuulemma kyseessä on Unescon projekti, jonka tarkoitus on auttaa sosiaalisesti heikossa asemassa olevia perheitä tienaamaan ylimääräistä rahaa kokkaamalla perinneruokia turisteille. Ohjelmaan hyväksynyt perheet saavat Unescolta taloudellista tukea viiden vuoden ajan.
En valitettavasti löytänyt netistä mitään infoa ko. projektista, joten en osaa sanoa mitä tämän viiden vuoden ajanjakson loputtua tapahtuu, tai kuinka paljon perheitä ohjelmassa voi olla yhtä aikaa mukana. Kuulemani mukaan ravintolatoiminta tulee viiden vuoden määräajan täytyttyä lopettaa, mutta tämä tuntuu niin oudolta ajatukselta, että mielellään tarkistaisin tämän faktan vielä tarkemmin. Siis jos joku törmää tähän projektiin atk-laitteessaan tai muuten tietää tästä enemmän, olisin kiitollinen linkeistä ja infosta!
No, kuitenkin söimme illalista paikallisen perheen luona, ja saimme seurata myös tämän ruoan valmistumista. Kyseessä on käytännössä lihapata, jossa on seassa rusinoita, riisiä, valkosipulia, porkkanaa sekä viiriäisen munia. Paikallistarinoiden mukaan viiriäisen munia tulee syödä harkiten, koska niiden syöjä muuttuu vaaralliseksi mieheksi.
Disclaimer: söin useita, mitään ei tapahtunut. Ehkä olin jo valmiiksi tarpeeksi vaarallinen ja täynnä testosteronia…..
Ei Samarkandia ole tarkoitettu nähtäväksi yhdessä päivässä. Lienee parasta suhtautua tähän matkaan kuin aloituspakkaukseen – seuraavalla kerralla enemmän. ♥
Tutustumismatkan Uzbekistaniin tarjosivat Sahro Travels, Traveller-matkatoimisto sekä Turkish Airlines
Käy tykkäämässä La Vida Locan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa seikkailuja myös Twitterissä (@sarrrrba) ja Instagramissa (@vidalocasari)! Voit myös tilata uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi tästä.