Chamonix’n kyljessä sijaitseva Mont Blanc on Euroopan mantereen toiseksi korkein vuori (4810m), joten sen verhoutuminen pilvien taakse oli minulle suuri harmi ja pettymys – jätimme tämän vuoksi väliin myös suunnitellun hissimatkan Aiguille du Midille, sillä emme halunneet maksaa täyttä hintaa (57€/hlö) siitä ettemme näkisi nenäämme pidemmälle.
Jälkeenpäin tosin olen lukenut noin tuhat blogikirjoitusta, joissa todetaan huipulla yleensä kuitenkin olevan oikein hyvä sää, vaikka laaksossa vaikuttaisikin yksinomaan harmaalta. No, turha surra jälkikäteen, ja jäipähän jotain seuraavaankin kertaan – J nimittäin ihastui Chamonix’hin siinä määrin, että haluaa sinne heti ensi kesänä uudestaan!
Hissimatkan sijasta teimme lohdutukseksi lyhyen mutta sitäkin tehokkaamman 2,5 tunnin vaelluksen rinnettä ylös siten, että kipusimme tunnissa maan tasalta (Movescountin mukaan n. 1000mpy) 1500 metriin. Mitään sen ihmeellisempiä maisemia ei noin lyhyellä metsäkävelyllä päässyt Glacier des Bossons-jäätikköä lukuunottamatta näkemään, mutta ei se nyt niin paljoa haitannut. Itse lähinnä keskityin puhisemaan ja katsomaan mihin jalkani iskin – lähdin nimittäin jostain käsittämättömästä syystä matkaan matalavartisilla vaelluslenkkareilla, vaikka korkeavartiset tossut olisivat olleet tuossa maastossa varsinkin nousuosuuksilla paljon paremmat.
Toisaalta kyllä meistä hipsi ihmisiä ohi tavallisilla juoksulenkkareillakin, joten ehkä kyse kuitenkin oli jossain määrin ”ihan vaan” omasta heikosta suorituksesta. ;)
Glacier des Bossons
Reitti. Punasella korkein kohta, vihreällä matalin.
Chamonix’n laaksosta löytyy yli 600 kilometriä* erilaisia vaellus- ja kävelyreittejä. Reitit on merkitty todella kattavasti ja selkeästi, netistäkin voi helposti katsoa reittejä valmiiksi. Kuitenkin kaikkein suositeltavinta on paikan päällä ostaa ihan perinteinen paperinen vaelluskartta (carte de randonnées) jostain Chamonix’n monista kioskeista. Meidän kartta maksoi reilun kympin, ja vaikka tuollaisella miniseikkailulla pärjäisi varmasti oikein hyvin ilmankin, niin kyllä se silti tarpeeseen tuli – reitin varrella oli monia risteyskohtia, emmekä halunneet tietenkään joutua mihinkään väärään paikkaan.
Le torrent du Dard
Dinner
Vaelluksen päätteeksi kävimme vielä syömässä täydellistä juustofondueta, jota tosin emme saaneet juustofriikkiydestämme huolimatta syödyksi kokonaan. Ei silti mitenkään ylenmääräisen ihanaa: tämä oli koko kolmen viikon reissun aikana ainoa ravintola, jossa jätin viinilasillisen kesken, koska se oli niin pahaa. Totesin myös, etten vieläkään tykkää hillosipuleista. Hah!
