Wadi Rum on Jordanian suurin laakso ja vadi, eli vanha kuivunut joenuoma. Se sijaitsee reilun 50 kilometrin päässä Aqabasta, josta sinne hurauttaa autolla alle tunnissa. Tämä oli yksi niistä harvoista asioista, jotka halusin Jordaniassa aivan ehdottomasti nähdä – kaikki muu oli loppujen lopuksi toissijaista. Jopa Jordanian tunnetuin nähtävyys Petra.
Kuulaaksonakin tunnettu Wadi Rum -aavikko on tarkemmin kuvailtuna 720 neliökilometrin suuruinen luonnonsuojelualue, jonka erityispiirteitä ovat mm. pitkät ja kapeat kanjonit ja solat, punainen, täydellisen hieno aavikkohiekka sekä erilaiset hiekkakivi- ja graniittikalliot. Laaksossa on myös kuvattu lukuisten elokuvien avaruus-/Mars-kohtauksia, mutta ei mitään meille tuttua.
Alue on ollut asutettu jo esihistorialliselta ajalta saakka – joidenkin arvioiden mukaan ainakin viimeiset 12 000 vuotta. Kallioista löytyy edelleen erityisesti nabatealaisten aikaisia kirjoituksia ja kaiverruksia. Nykyisin alueella asuvat beduiinit paimentaen kameleita ja vuohia, sekä tarjoten matkailupalveluita. Luonnonsuojelualueen pääsymaksu on 5 dinaaria per henkilö (6€), ja taksikyyti Wadi Rumiin ja takaisin maksaa Aqabasta yhteensä n. 40 dinaaria (50€)
Wadi Rum, Bedouin Directions ja Mehedi
Me löysimme omat opaspalvelumme jälleen kerran TripAdvisorista, josta seuloimme esiin yrityksen nimeltä Bebouin Directions. Yritystä pyörittävä Mehedi oli saanut oikeastaan poikkeuksetta hyvää ja/tai ylistävää palautetta, ja tiedustelimmekin häneltä mahdollisuutta puolen päivän mittaiseen private-jeeppisafariin, joka päättyisi auringonlaskuun. Saimme vastaukset kaikkiin sähköposteihimme todella nopeasti (usein minuuteissa!), ja retki varattiin hyvillä mielin.
Hinnaksi sovittiin 70 dinaaria (87€). Loppujen lopuksi maksoimme turneesta kuitenkin vain 50, sillä jouduimme sovitun taksikuskimme hylkäämiksi – tämä ei ollut millään tavalla Mehediin liittyvä asia, mutta hän kuitenkin koki että saisimme jordanialaisista huonon kuvan jos maksaisimme moisen vääryyden tapahduttua hänelle koko sovitun hinnan.
Tästä väännettiin kättä, sillä toki olisimme halunneet maksaa safarista sen mitä oli sovittu – Mehedi ei kuitenkaan suostunut ottamaan rahojamme vastaan. Tämä kertonee oleellisesti jotakin beduiinien mielenlaadusta. Oppaallemme annoimme 10 dinaarin tipin Mekan matkan säästökassaa varten, mutta tämä ei olisi ollut mitenkään pakollista.
Joka tapauksessa Jordaniassa kaikki retket ovat kalliita, niin myös tämä. Halvemmalla pääsee osallistumalla jollekin isomman porukan turneelle.
Aavikon kevät – vihreitä pusikoita siellä täällä. Vihreys ei kuitenkaa kauaa kestä, sillä pian kesän kuumuus kuihduttaa nämä kaikki.
Saimme Mehediltä myös paljon lisäohjeita liittyen mm. kansallispuistoon saapumiseen, sekä tyypillisiin huijausyrityksiin joita tulisimme kohtaamaan. Tästä oli suuri apu, sillä kaikki tapahtuikin lähes ”käsikirjoituksen mukaan” – yksi portilla väijyvä tyyppi väitti olevansa Mehedi ja tulleensa meitä vastaan, toinen yritti varoittaa: Mehedin puhutaan olevan taitava huijari! Parhaat opaspalvelut olisi saanut tietysti häneltä itseltään. Toimimme Mehedin ohjeiden mukaan ja kaikki sujui hienosti.
Mehedin tarjoamiin palveluihin kuuluu yleensä joko jeeppi- tai kamelisafari aavikolla. Monet myös yöpyvät aavikolla beduiinileirissä, ja tätä kannattaakin ehdottomasti harkita – nukkuminen aavikolla tuhansien tähtien loisteessa, sekä erityisesti illallinen beduiinien tapaan ovat varmasti upeita elämyksiä. Yöt ovat aavikolla kuitenkin kylmiä, ja tästä syystä me jätimme aavikkonukkumisen tällä kertaa väliin, joka on jälkeenpäin ajateltuna oikeastaan aika harmi. Ensi kerralla sitten!
Aavikolla järjestetään myös pitkiä vaellusmatkoja, joihin meillä ei koskaan riittäisi kärsivällisyys.
Kamelien onnellisen elämän varmistaminen on beduiineille tärkeää. Oppaamme mukaan kamelit kulkevat päivät vapaina, ja yöksi ne (suuren älykkyytensä ansiosta!) palaavat omia aikojaan leiriin.
Nomadiperinne elää edelleen
Autiomaahan lähdetään Wadi Rumi -kylästä, josta löytyy joitakin peruspalveluita paikallisille. Kuulemma beduiinit asuvan nykyisin osittain aavikolla, osittain kylässä hieman omasta mukavuudenhalustaan riippuen. Nomadiperinne elää edelleen vahvasti modernin maailman rinnalla, mutta ainakin talvisin taitavat modernimmat olot viedä voiton.
Oppaamme mukaan perheet muuttavat kylään pysyvämmin viimeistään silloin, kun perheen poikien on aika käydä koulua – koulua käyvät ”tietenkin” vain pojat. Heti viisi minuuttia myöhemmin toinen paikallinen kuitenkin vakuuttaa, että kyllä myös tytöt pääsevät kouluun. Tämä olisi kiinnostanut minua enemmänkin, joten ehkä olisi pitänyt kysyä vielä kolmannelta.
Moderni maailma aavikolla
Moderni maailma on ujuttautunut aavikolle mm. siten, että siellä liikutaan nykyisin kamelien sijasta pääasiassa jeepeillä ja puhelin löytää kenttää melkein kaikkialla. Osassa beduiinileirejä on turisteja varten länsimaalaiset vessat sekä sähkögeneraattorit. Kaikesta huolimatta beduiinit elävät hyvin vaatimatonta ja yksinkertaista elämää, ja oppaaksi kannattaakin ehdottomasti palkata paikallinen – näin beduiinien elämästä kuulee eniten.
Oma oppaamme näytti meille mm. miten beduiinit löytävät kivenkoloista hunajaa, sekä mistä hänen oma perheensä hakee yrttejä teehen. Hyvä ”kaupunkilainen” turistiopas osaa varmasti yhtä lailla kertoa mielenkiintoisia asioita Wadi Rumista ja beduiineista, mutta mieluiten sitä kuitenkin tukee paikallisia – elannon hankkiminen aavikolla ei kuitenkaan ole se kaikista helpoin juttu maailmassa.
Tästä salapaikasta kerättiin perheelle timjamia.
Hunajaa kerätään tällaisista koloista kallioiden seiniltä.
Listaisin kyllä Wadi Rumin ehdottomasti yhdeksi Jordanian must see-kohteeksi, ja meillä se nousi kaikesta noilla kulmilla nähdystä suosikkijutuksi. Toisaalta Wadi Rumissa kiehtovat tietysti henkeäsalpaavan upeat maisemat, mutta ehkä vielä tätäkin enemmän minua kiinnostivat beduiinit, jotka ovat pitäneet modernisoituvassa maailmassa kiinni omasta elämäntavastaan ja siihen liittyvästä arvomaailmasta.
5/5. ♥
