Minä olen kuuluisa kaikkialla – olen maailman kuuluisin jordanialainen!
Näin toteaa meille Fadel Al-Baba, maustekauppias. Mahtava myyntipuhe, ajattelen. Samalla olen iloisesti yllättynyt: Jordaniassa ei tunnu olevan hitusenkaan samaa päällekäyvää souk-meininkiä kuin esimerkiksi Marokon Djemaa el-Fnalla Marrakechissa.
Saan nöyränä piilottaa jo valmiiksi esiin kaivamani tympeät ilmeet ja paksun suojakuoren takaisin sinne mistä olivat tulleetkin – täällä kaupankäynti on rentoa, suorastaan mukavaa. Myytäviä tuotteita uskaltaa katsoa ilman pelkoa aggressiivisista myyjistä.
Aqaban souk on pieni ja valikoimaltaan suppea, mutta siellä näkee myös paikallisia päivittäisillä ostoksillaan. Tinkiminen kuuluu kaupankäyntiin, mutta ylimääräisiä teatteriesityksiä tai soidinmenoja ei tarvita. Kauppaa käydään hyvässä hengessä, ja asiakas poistuu ostostensa kanssa ilman huijatuksi tulemisen fiilistä.
Kyllä, Jordania on ehdottomasti yksi lempeimmistä maista joissa olen käynyt. Mutta mihin perustuu Al-Baban väite hänen maailmanlaajuisesta kuuluisuudestaan?
Al-Baba kertoo, ja toden totta: hänestä ja hänen maustekaupastaan on tehty lehtijuttuja monien maiden lehtiin! Lehtileikkeet löytyvät siististi laminoituina pinosta, ja suomalaisista julkaisuista löytyi joukosta ainakin Iltalehti. Kysyn saanko alennusta hibiskuksesta jos julkaisen hänen kuvansa blogissani. Totta kai – ottaisiko neiti teetä?
Ja neitihän ottaa, samalla kun muru kaivaa kuvetta: kaksi pussia beduiiniteetä, yksi hibiskusta, loppurahalla turkkilaista karvakahvia foliopussissa. Mahtava diili, hyvät kaupat, paras hinta vain ja juuri vain sinulle, muista julkaista kuva blogissa!
Ja minähän julkaisen.
