La Vida Loca 2.0 Matkablogi

Tämän kesän matkapäiväkirjan viimeinen osa on täällä! Aiemmat päivitykset matkan varrelta:

Matkapäivät 1-4: Suomen läpi Bugøynesiin
Matkapäivät 5-8: Karigasniemi, Honningsvåg, Nordkapp, Alta, Kilpisjärvi
Matkapäivät 9-15: Lofootit päästä päähän

PÄIVÄ 16: Tromssa (Tromsø)

Kuudennentoista matkapäivän aamuna lähdimme Svolværista kohti Tromssaa. Ajomatka oli hieman normaalia päivärutiinia pidempi, mutta ei silti tuottanut istumalihaksille sen kummempaa puutumista – ehkä siksi, että maisemat tällä reitillä ovat varsin upeat.

Tromssassa majoituimme Clarion Hotel Edgessä, joka oli erittäin hieno ja suosittelemisen arvoinen yömaja Tromssassa matkaileville. Tromssassa huomionarvoista on automatkailijan kannalta se, ettei hotelleilla täällä muista kaupungeista poiketen ole omia parkkialueita asiakkailleen, vaan autolle täytyy löytää paikka joko tien vierestä tai yksityisestä parkkihallista. Pieni ylimääräinen riesa, mutta paikka kuitenkin löytyi lopulta melko vaivatta.

Tromssa on ihana kaupunki, joka hurmasi minut ihan täysin. Jäi oikein harmittamaan, ettei vietetty täällä useampia päiviä. Todella kiva paikka, jossa tosin kärsimystä aiheuttivat jälleen kerran norjalaisten kehitysmaa-aukioloajat: kaikki muut paitsi ruokakaupat menivät viiteen mennessä kiinni, joten mitään matkamuistoja täältä ei hankittu.

Kävimme elostelemassa ”loman kunniaksi” kalaravintolassa, jonka loppulasku aiheutti ahdistusta, muttei kuitenkaan niin paljon, ettenkö menisi toistekin. Kyseessä oli satamassa sijaitseva Fiskekompaniet, jonne kannattaa #muuten tehdä pöytävaraus etukäteen. Ylipäätään käännyimme useamman ravintolan ovelta pois, kun ne olivat tupaten täynnä eikä pöytävarausta ollut.

Fiskekompanietissa kannattaa ottaa alkuruoaksi kahden hengen jaettavaksi erinomainen seafood platter. Todella hyvä ja joka pennin arvoinen. 😍🦐

PÄIVÄ 17: Longyearbyen, Huippuvuoret (Svalbard)

Seuraavana aamuna teimme hieman uudelleenjärjestelyjä matkatavaroissa, ja siirryimme odottamaan Huippuvuorten lentoa Tromssan lentokentälle. Huippuvuorille lennettäessä kannattaa ottaa huomioon, että vaikka Huippuvuoret kuuluu Norjalle, ei lentoa kuitenkaan lasketa maan sisäiseksi lennoksi. Lentoasemalla tehdään siis passintarkastus, ja matka tyssää tähän ellei matkustusdokumentteja ole.

Lento kesti reilun tunnin, ja onnemme oli saada paikat ikkunarivistä. Ennen laskeutumista koneen kapteeni ilmoitti, että laskusta tulee tavanomaista töyssyisempi: kiitorata on rakennettu ikiroudassa olevalle maalle, ja siksi sen pinta on varsin epätasainen.

Longyearbyenin lentokentältä pääsee parin kilometrin päässä sijaitsevaan keskustaan joko lentokenttäbussilla tai taksilla. Lentokenttäbussi kiertää kaikki hotellit, ja maksaa 75 NOK per henkilö. Jos matkustajia on enemmän kuin yksi, on taksi halvempi vaihtoehto.

Majoituimme Longyearbyenissa melko uudessa (valmistunut vuonna 2016) Svalbard Hotel Polfarerenissa, joka on niissä olosuhteissa ns. ”viimeisen päälle”. Hotellin alakerrassa sijaitsee myös yksi saaren harvoista (ellei jopa ainoa?) fine dining -ravintola. Tätäkin majoitusta voi ilomielin suositella, vaikka se aika heikosti ainakin toistaiseksi netin hakukoneista löytyykin. Minua tämä vähän epäilytti etukäteen, mutta aivan suotta.

Longyearbyenissa menivät kaikki kaupat norjalaisittain kiinni klo 17, ja haaveilemani outdoor-vaatteiden hamstrauskierros jäi väliin. Kaupungin kokoon nähden shoppailtavaa on itse asiassa aika paljon, ja erityisesti juuri outdoor-välineistöä sekä urheiluvaatteita löytyy mielettömät valikoimat. Hinnat ovat käytännössä samoja kuin Suomessa, ja osin jopa halvemmat, sillä Huippuvuorten verotus on erilaista kuin Manner-Norjassa. Ruoka sen sijaan on kalliimpaa, sillä se tuodaan Huippuvuorille mantereelta, ja esimerkiksi litra maitoa voi maksaa jopa 3 euroa.

Longyearbyenissä sijaitsee maailman pohjoisin panimo, joten tätä pohjoista olutta täytyi tietysti maistaa. Erinomaista oli!

PÄIVÄ 18: Barentsburg + Pyramiden, Huippuvuoret (Svalbard)

Kahdeksastoista matkapäivä alkoi aikaisin, sillä olimme bookanneet itsemme koko päivän veneretkelle ensin Barentsburgiin, ja sitten hylättyyn kaivoskaupunkiin Pyramideniin. Nämä retket olivat koko reissumme kohokohta, ja niistä onkin siksi syytä kertoa ihan erikseen.

Lyhyesti kerrottuna vene vei meidät ensin tutustumaan Barentsburgiin, jonka jälkeen osa matkalle osallistuneista pudotettiin takaisin Longyearbyeniin, ja uudet matkaajat otettiin tilalle. Me olimme ryhmässä ainoat, jotka urhoollisesti tekivät molemmat retket yhden päivän aikana. Longyearbyenistä jatkoimme matkaa Pyramideniin, joka oli yksi abrsudeimmista paikoista, joissa olen koskaan käynyt.

Siinä missä Barentsburgissa edelleen asuu n. 400 asukasta, on Pyramiden hylätty kokonaan jo useita vuosia sitten. Molemmat kaupungit kuuluvat Venäjälle, ja ovat entisiä kommunistisia utopioita. Näissä kaupungeissa sijaitsevatkin maailman kaksi pohjoisinta Lenin-patsasta.

Barentsburgissa puhelin kytkeytyy Venäjän matkapuhelinverkkoon, mutta Pyramidenilla ei luonnollisesti kuulu puhelin, toimi netti tai näy telkkari. Yhteyttä ulkomaailmaan pidetään kaksi kertaa päivässä soittamalla sateliittipuhelimella Barentsburgiin.

LUE MYÖS ► Pyramiden, hylätty kaivoskaupunki Huippuvuorilla

Pyramidenissa asuu vakituisesti tällä hetkellä kolme ihmistä, kesällä ”sesonkityöntekijöitä” on 7 lisää. Nämä pitävät kaupungin siinä määrin käynnissä, että turistien vierailut onnistuvat. Pyramidenissa voi siis myös yöpyä hotellissa, jossa osa huoneista on ns. ”retrokunnossa”: niitä ei ole kunnostettu, vaan ne ovat sellaisia kuin ne olivat jo Neuvostoliitossa. Varmasti upea kokemus. Moderneja huoneita löytyy myös, mutta niistä kuulemma puuttuu ”sielu”. ;-)

Pyramidenin hotelli on myös jääkarhujen suosiossa: vain pari vuotta sitten jääkarhu murtautui hotelliin, ja tuli käytävällä vastaan kaupungin kuvernööriä, joka on samalla myös bussikuski. Kuvernööri onnistui karkottamaan karhun tiehensä jonkinmoisella paukkuaseella (sorry, termistö hukassa), mutta veikkaan että tilanne on saattanut vähän jännittää. Itsehän en yöpyisi Pyramidenissa ellei olisi pakko, mutta toisaalta tässä hotellissa on viettänyt yhden yön jopa Norjan kuningas…..

Pyramidenissa ei saa tepastella vapaasti, vaan turistit paimennetaan kulkemaan aseistetun oppaan kintereillä ja pysymään yhdessä ryppäässä. Jääkarhut vierailevat kylässä säännöllisesti, jonka lisäksi alueella asuu poroja sekä napakettuja. Valitettavasti näimme vain jälkimmäisenä mainittuja.

Hienointa Pyramidenissa olivat vierailut hylättyihin rakennuksiin. Pyramidenista palasimme illan päätteeksi takaisin Longyearbyeniin.

PÄIVÄ 19: Aamu Longyearbyenissä, illaksi Narvikiin

Meillä oli iltapäivälento takaisin mantereelle, joten aiemmin haaveeksi jäänyt shoppailu ehdittiin toteuttaa yhdeksännentoista päivän aamuna. Olin metsästänyt kaksi kuukautta erästä tiettyä Devold-merkkistä villapaitaa, ja nyt viimein sain sen hankittua syrjäisimmästä mahdollisesti maailmankolkasta, jossa kyseistä norjalaista merkkiä myydään. Hyvä niin!

Uteliaisuuspäissämme kävimme nuuskimassa myös turkiskauppaa. Jääkarhuntalja olisi irronnut matkaan 18 000 eurolla, mutta esimerkiksi hylkeennahkat olivat varsin huokeita: vain 40 euroa!

Jääkarhujen tappaminen muuten on Huippuvuorilla ehdottomasti kiellettyä, ja mukana olevat aseet ovatkin lähinnä pelottelua varten. Jos jääkarhun kuitenkin ampuu, on tiedossa sakkoja ja kurinpitomenettelyjä, eikä saaliiksi jääneen karhun taljaa saa pitää vaikka maksaisi. Siksi Huippuvuorilla myytävät taljatkin on tuotu sinne Kanadasta.

Juttelimme tästä myyjän kanssa, ja totesimme lopuksi, että 18 000 euroa tuntuu vähän kalliilta hinnalta yhdestä taljasta.

Vastaus?

”Well, maybe for you.”

Niinpä. Hinnat ovat kaikille samat, mutta köyhille ne ovat kalliit.

Shoppailukierroksen jälkeen söimme lounaaksi maailman taivaallisimmat katkarapuleivät saaren uusimmassa ravintolassa Stationenissa. Yleisenä vinkkinä muuten mainittakoon, että jostain syystä lounaat olivat Huippuvuorilla paljon illallisia halvempia. Ehkä kannattaa siis panostaa lounastankkaukseen, jos sniiduilu himottaa mutta jotain täytyy kuitenkin syödä.

Katkarapuleivän jälkeen matkasimme lentokentälle taksilla. Taksikuskina meillä oli parikymppinen tyttö, joka oli muuttanut Huippuvuorille jostain päin Pohjois-Norjaa. Kysyimme häneltä, kuinka talvea ja pimeyttä oikein kestää, ja pakko myöntää, että vastaus yllätti: ”talvi täällä on paras aika vuodesta!”. Samaa sanoivat kaikki muutkin, ja totesivat että Huippuvuoret kannattaisi kokea talvella eikä kesällä.

Ehkä siis vielä joskus palaamme tuonnekin, mistäpä sen tietää.

Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä Tromssan ja Tornion välinen pysähdys Kilpisjärvellä, mutta sielläpä olivatkin kaikki majapaikat varattuina, ja päädyimme Narvikiin oikeastaan vain tämän takia. Ilta oli pitkälllä kun saavuimme Narvikiin, joten päädyimme käytännössä suoraan nukkumaan. 💤

PÄIVÄT 20-22: Tornio

Narvikista aloitimme kotimatkan kohti Haaparantaa ja Torniota, jossa vietimme vielä viimeiset kaksi yötä J:n sukulaisten luona. Tämä oli oikeastaan ihanin mahdollinen lopetus lomalle, ja samalla tuli ihastuttua myös Tornioon, jossa saimme ihastella vielä ihanaa luontoa ja keskiyön aurinkoa ennen paluuta öisin jo pimeälle pääkaupunkiseudulle. ♥

Ihana loma, 6/5. ♥