Suomen Kuvalehti julkaisi hiljattain kaksi artikkelia, joista toisessa seitsemän suomalaista kertoi näkemyksiään kotimaanmatkailun ”surkeasta tilasta”, ja toisessa vastaavasti hyvistä puolista.
Jaoin em. artikkeleista toisen sekä blogin Facebook -sivulla, että LinkedInissä – tarkoitukseni oli herättää keskustelua aiheen ympäriltä, sekä kysellä ihmisten mielipiteitä kotimaanmatkailuun liittyen. Luin myös keskusteluja erilaisilla keskustelupalstoilla sekä aiheesta uutisoineiden medioiden kommenttilaatikoista.
Tässä postauksessa näistä heränneitä ajatuksiani.
”Löydä Suomesi – matkaile kotimaassa!”
Suomen Kuvalehden artikkelit ovat olettaakseni saaneet inspiraationsa elinkeinoministeri Mika Lintilän heinäkuisista Aamu-TV:ssä suomalaisille suuntaamista kehotuksista matkustaa kotimaassa enemmän. Lintilän mukaan lähimatkailun suosiminen ulkomaanmatkailun sijaan synnyttäisi Suomeen jopa 7 000 uutta työpaikkaa, ja poikisi matkailualalle 800 miljoonan euron lisäansiot.
Tämä laskelma tosin on esitetty jo tällä tammikuussa julkaistulla #lomahaaste -videolla, ja se on muutenkin keskeinen argumentti Työ- ja Elinkeinoministeriön Suomi100 –matkailukampanjassa. Varsinaista mediahuomiota kampanja sai kuitenkin vasta tuon Aamu-TV:ssä annetun haastattelun myötä.
Ajatus kotimaanmatkailuun kannustamisesta on ehdottomasti kaunis, mutta ministeri Lintilä onnistui samalla sohaisemaan ampiaispesää suosittelemalla suomalaisille matkakohteeksi muun muassa Lapin lasi-igluja, jotka ovat monen mielestä epärealistisen kalliita majoituspaikkoja tavallisille ihmisille. Keskusteluun nousivat hyvin nopeasti mukaan kikyt, lomarahat, kepulikonstein hankitut lautakasat, holhousvaltiotutkimukset sekä tietysti kaiken kruunuksi myös turvapaikanhakijat. Tässä vaiheessa harva jaksoi enää muistaa hyvää ajatusta kotimaanmatkailuun kannustamisen taustalla, ja moni päätyi vain purkamaan omaa katkeruuttaan lehtien kommenttibokseihin.
Lasi-iglujen tapauksessa tosin tehtiin mielestäni kärpäsestä härkänen, sillä Ylen Aamu-TV:n videoklipistä näkee selvästi, että Lintilä nosti iglut esiin vain yhtenä esimerkkinä Suomesta löytyvistä upeista ja erikoisista matkakohteista. Lisää ideoita on listattu mm. 100 syytä lomailla Suomessa -sivustolla, josta vastaavia ideoita löytyy laidasta laitaan – kaikenlaisille kukkaroille.
Monet ovat kuitenkin kokeneet kyseisenkin kampanjan enemmän valtion yhtenä uutena yrityksenä tehdä päätöksiä kansalaisten puolesta. Vaikka koko väite tuntuukin lähinnä absurdilta, on keskustelijoilla toisaalta myös pointtinsa: jos Suomen matkailutoimialaa johdonmukaisesti kehitetään ja parannetaan, tulevat suomalaiset todennäköisesti ajatteeksi kotimaanmatkailua potentiaalisena vaihtoehtona myös ihan itse.
Näin toimii markkinatalous.
Kuitenkin keskusteluissa nostettiin erityisesti esiin muuan muassa sitä, että suhteellisen korkeallakaan hinnalla ei Suomesta vielä saa kovinkaan kummoista palvelua. Tämä pätee ehkä eniten juuri hotellien kohdalla: hyvinkin vaatimattomat, tunteita herättämättömätkin majoitusvaihtoehdot saattavat helposti kustantaa yli sata euroa yöltä. Monissa suomalaisten perinteisesti suosimissa ulkomaan matkakohteissa tuolla summalla saa suhteessa paljon enemmän, ja siksi tällaista vertailua tulee helposti tehtyä (huolimatta siitä, että kyseinen vertailuasetelma on lähtökohtaisesti aika epäreilu).
Pelkkää huutelua eivät keskustelutkaan ole olleet, sillä ratkaisuehdotuksia on sadellut alkaen kannabiksen laillistamista aina ilmaiseen koko maan kattavaan julkiseen liikenteeseen. Ainakin Suomi vaatisi keskustelijoiden mielestä yleistä hintojen halpuuttamista.
Se sama äsken mainittu markkinatalous kuitenkin pitää huolen siitä, ettei yksikään matkailuyrittäjä tee työtä hyväntekeväisyyden vuoksi. Halvat hinnat ovat yleensä todella huono kilpailuetu, ja liiketoimintastrategian lähtökohdista ajateltuna on täysin ymmärrettävää, että matkailupalveluita suunnataan mielellään niille, joilla on varaa niistä maksaa. Suomen kohdalla realiteetti tosin on, että nämä matkailijat tulevat usein Suomen ulkopuolelta. Visit Finland toimii omalta osaltaan tavoitteellisesti houkutellakseen Suomeen juuri näitä turisteja, ja hyvä niin.
Pakko siis myöntää etteivät nuo ehdotukset vielä hirveästi ainakaan itseäni vakuuta, mutta toisaalta vaikea sitä on pistää itsekään paremmaksi. En minäkään tiedä mitä pitäisi tehdä, että suomalaiset haluaisivat matkailla kotimaassa enemmän. En edes tiedä miksen itse tee sitä enempää. Tavallaan kyse on ehkä eksotiikan puutteesta – suomalaiset kulttuurikohteet tuntuvat liian arkisilta, että niistä viitsisi sen kummemmin maksaa. Siellä missä nähtävää olisi, ovat oheispalvelut usein heikkoja – kärjistäen sanottuna Rosso on samanlainen ihan joka paikassa.
Yksi kotimaanmatkailun ensisijaisista eduista on ajankäytön joustavuus, mutta tämä etu häviää äkkiä aukioloajoissa: kahvilat menevät aikaisin kiinni, tai ovat kokonaan kesälomalla kesken parhaan sesongin. Monet sinänsä mielenkiintoiset maakuntamuseot menevät kiinni jo iltapäivällä. Ja tämä selviää vasta kun olet jo paikalla, koska nettisivuja ei ole tai niitä ei ole muistettu päivittää.
Sitten taas ABC:lle syömään bonuspannua ja miettimään että mitäs nyt. Että jos vaikka kotiin.
Asiaa pohdittuani olenkin tullut siihen tulokseen, että Visit Finlandin työ kansainvälisen matkailumarkkinoinnin saralla on tällä hetkellä erinomainen ja ehkä jopa paras tapa tukea suomalaista matkailua. Sen avulla saamme potentiaalisesti matkailuvolyymit nousuun, sekä teemme samalla paikallisista matkailuyrityksistä kannattavia. Kun matkailun volyymi nousee, kasvaa samalla luonnollinen tarve erilaisille palveluille sekä näiden myötä kasvualusta kilpailulle.
Lopputuloksena syntyy uusia palveluja, joita voivat käyttää myös ihan tavalliset suomalaiset. Ainakin teoriassa.
Alueelliset matkailuorganisaatiot voivat puolestaan tehdä oman osuutensa markkinoimalla oman alueensa erikoisuuksia suomalaisille. Erinomaista työtä tekevät tällä hetkellä mielestäni erityisesti Kiss My Turku, Länsi-Uudenmaan matkailu sekä Visit Mikkeli. Kuten tiedätte, minua kiinnostaa ruokamatkailu, ja nämä kaikki kolme edellä mainittua ovat kohdistaneet minulle ruokamatkailuun liittyvää markkinointia. Hyvinkin oikeaoppista.
Hyvät uutiset: Matkailu on jo Suomen nopeimmin kasvava elinkeino
Hyvää tässä kaikessa on se, että matkailu on jo Suomen tämän hetken nopeimmin kasvava elinkeino. Tilastokeskuksen raportin mukaan myös suomalaiset matkustavat kotimaassa itse asiassa melko paljon:
Ulkomaisten matkailijoiden yöpymiset lisääntyivät edelleen Suomen majoitusliikkeissä, 11,7 prosenttia viime vuodesta, ja heille tilastoitiin lähes 417 000 yöpymisvuorokautta toukokuussa 2017. Kotimaisten matkailijoiden yöpymiset lisääntyivät 3,5 prosenttia ja he yöpyivät majoitusliikkeissä hieman yli 1,0 miljoonaa kertaa. Kaikkiaan Suomen majoitusliikkeissä kirjattiin runsas 1,4 miljoonaa yöpymisvuorokautta toukokuussa 2017, mikä oli 5,8 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin.
Suunta on siis oikea. Ei kotimaanmatkailun arvostus niin huonolla tolalla ole, kuin ministeri antoi lausunnossaan ymmärtää.
En tiedä onko sillä oikeastaan väliä millä laskukaavalla tuo Lintilän esittämä 800 miljoonaa euroa ja 7 000 työpaikkaa on laskettu, enkä ole varma onko sillä oikeastaan edes niin suurta merkitystä. Luku on joka tapauksessa teoreettinen, ja se nyt lienee joka tapauksessa selvää, että jokainen Suomessa tehty lomamatka on niin työllisyyden kuin taloudenkin kannalta Suomelle erävoitto – riippumatta siitä, käytetäänkö matkan aikana 5, 50, 500 vai 5 000 euroa.
Mitä olet mieltä? Mikä kotimaanmatkailussa mättää? Mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (23)
Vaikka tuolla naamassa jo kommentoinkin niin tosiaan hintataso ja huonot epävakaat ilmat saavat minut lähtemään muualle. Miksi tarpoa Suomessa sateessa ja palella, kun voit lähteä edes viikoksi nauttimaan auringosta paikkaa, missä lähestulkoon 100 % varmuudella saat nauttia auringosta ja lämmöstä! Kyllähän usein on niin, että pari viikkoa jatkunut vesisade ja kylmä ilma saa ihmiset varailemaan matkoja. Ja sitten ehkäpä me jo ihan viikonloppuna "matkailemme" lähialueilla; käymme syömässä, museoissa yme.
Onhan se näinkin. Toisaalta, onhan Norjassakin "aina" huono ilma, ja silti ihmiset matkustavat sinne todella paljon - myös me suomalaiset. No joo, en voi kyllä tuomita, inhoan itse jopa pilvisyyttä. :-D Mutta Norjasta olen tykännyt, vaikka siellä onkin usein kylmää ja märkää.
Huomasinkin sinun jutut asian tiimoilta jo LinkedInissä. Tämä on mielenkiintoinen asia, jota olen välillä miettiny jo kymmenen vuoden ajan: Olen työskennellyt Irlannissa ja Skotlannin ylämailla syrjäseuduilla hotelleissa, ja siellä asiakkaita oli yli äyräiden - turisteja ja paikallisia sekaisin. Päiväretken kohde on usein jokin kukkula, kylä tai ravintola. Siellä tuntuu, että paikalliset tekevät enemmän pieniä matkoja viikonloppuisin ja lomillaan kuin me täällä Suomessa. Ehkä meillä on arki niin täyteen puristettu työtä, koulua ja harrastuksia, ettei sitten ole aikaa ja jaksamista enää virkistäytyä majataloissa, kaupunkikohteissa tai luonnossa? Ja sitten on tietty se valinnan vähyys: ei niitä ihania maalaismajataloja joka kunnasta löydy, hinta-laatusuhde ei täsmää, välimatkat ovat pitkät jne.
Tuo välimatkojen pituus tuntuu kyllä aika hurjalta, vaikka moneen muuhun paikkaan nähdenhän meidän välimatkat ovat kuitenkin aika kohtuullisia, tai ainakin infra on niin hyvässä kunnossa että paikasta toiseen siirtyminen on helppoa. Sitten kuitenkaan auton ikkunasta ei ole mitään nähtävää, joten tylsäksi se käy väistämättä.
Tv-sarjojen kuvauspaikat olisivat kiinnostavia, mutta esim. Metsoloiden Leppä-ja kaukovaara ovat asuttuja tiloja, eipää sinne voi noin vaan mennä. Olen kyllä käynyt niissä ja menijöitä ois, mut miksi sarjoja ei voida autiotaloissa tai käyttää lavasteita?
Retken kuvauspaikalla järkänny opas sanoi, että oli vaikeeta ja työlästä järkkäily, kun piti soittaa niin moneen paikkaan..
Heh, itse en ole koskaan tullut edes ajatelleeksi, että kävisin tv-sarjan kuvauspaikalla. Joitain leffakohtauksista tuttuja paikkoja on tullut bongattua puolivahingossa.
Sateenmuru puhut totta, ja hinnat aika kallitakin usein, ja vammaisella vaikuttaa esteettömyysasiat ja saako avustajaa.
Miten Suomessa on yleisesti ottaen esteettömyysasiat järjestetty?
Ihan kohtuullisesti, mut parannettavaakin ois paljon. Esim. majoituksen osalta, ketjuhotelleissa yleensä invahuoneita vaan muutama, 1-3. Jos haluaisin yöpyä vaikka vanhassa kartanossa, se ei välttämättä onnistuisi. Pikkuputiikkeihin on liikaa portaita ja korkeita katukynnyksiä liian paljon.
Mielenkiintoinen juttu! Täytyy myöntää, että ihan hirveästi en ole pohtinut Suomen kotimaanmatkailua, sillä asia ei kovinkaan paljoa minua tällä hetkellä kosketa. Monista kiinnostavista kohteista olen viime aikoina lukenut blogeista, mutta tuskinpa niitä tulee kuitenkaan lähdettyä kiertämään, ja suurin syy siihen on majoitusten suolainen hinta. Viime kesänä teimme pienen Suomi-kierroksen, ja kyllähän siinä piti vähän nieleskellä kun kulahtaneesta Sokoksen hotellihuoneesta joutui pulittamaan 170 euroa yöltä. Juu en todellakaan toiste maksaisi.
Tanskassa kuitenkin ollaan tehty kotimaan matkoja useita kertoja, vaikka sielläkin saa majoituksista maksaa usein jopa enemmän kuin Suomessa. Mutta Tanskassa on mielestäni loistava konsepti, joka kannustaa tanskalaisia matkustamaan kotimaassaan: viikonloppuna voi yöksi tai kahdeksi varata "opholdin", eli majoituksen yleensä jossain syrjäisemmässä hotellissa. Majoituspaketti on edullinen, ja siihen kuuluu majoituksen lisäksi muutaman ruokalajin laadukas illallinen ja aamiainen, sekä toisinaan vielä kuohuviinipullo saapuessa. Aivan mahtava tapa rentoutua kivassa hotellissa ja käydä samalla tutustumassa tanskalaiseen maaseutuun! Ja nämä tosiaankin on tarkoitettu pääsääntöisesti tanskalaisille, ei näitä turisteille mainosteta.
Kerran jopa yövyimme kummituslinnassa, ja tällaisista kokemuksista mielellään maksaakin: http://www.vagabondablogi.fi/yo-kummituslinnassa/ Vai onkohan tällaisia Suomessakin, en ainakaan ole kuullut.
170 euroa Sokos hotellista! Karmivaa. Juuri tätä tarkoitin noilla sieluttomilla hotelleilla. Tuo Tanskan konsepti kuulostaa kiinnostavalta, tarjotaankohan sitä kuitenkin turistillekin jos sitä osaa kysyä? Kummituslinna näytti ihanalta, lähtisin oitis valvomaan siellä yöni! ;--D
No, ensinnäkin, julkisesta liikenteestä on tehty maanpäällinen helvetti. Aika pahasti on asiat, kun paikkakuntalaisetkaan eivät tiedä bussivuoroista. Vielä pahempi on, kun niitä ei ole olemassakaan. Herää kysymys, onko julkinen liikenne lainkaan julkista, se on pikemminkin salaista liikennettä.
Minä kammoksun puhelimia. Se on minun vammani. Ålandsfärjan vaatii kuitenkin puhelimella soittelemista, ikään kuin joskus 1970-luvulla. Muutenkin varmasti käytännöt julkisen liikenteen kanssa henkivät enemmän 1950-luvun maailmaa kuin 2010-lukua.
Se, että hotelli on pimeänä ja ovessa on numero, johon pitää soittaa, eikä kukaan edes vastaa, on helvetin paskaa palvelua. Näin on Lapissa. Ei kuule tule menestystä tällä konseptilla.
Museot on huonoja. Pitäisikö kaupungissa olla museo? Hangossa ei ole museota, vaan näyttelytila. Olen yrittänyt saada Hankoon oikeaa museota, mutta se on tilapolitiikasta kiinni. Muualla museot ovat useimmiten kiinni, samoin kirkot. Hangossa on onneksi oppaat. Ylipäätään Hangossa on melko paljon tietoa, kunhan löytää oikean henkilön.
Moni asia toimisi paremmin, jos meillä olisi toimiva julkishallinto, mutta ei oo. Pikemminkin Suomi muistuttaa Venäjää, missä mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. Herää kysymys, pitääkö kaiken olla niin vaikeaa.
Suomi on hieno ja kiinnostava maa, mutta se pitää kaivaa esille. Miksi esimerkiksi Mikkelistä Hirvensalmelle oli kolme eri aikaa bussille ja niistä vain yksi oli oikea.
Meillä matkailun vuosirytmi on kehittynyt siihen suuntaan, että kesäkausi ollaan koti- tai Pohjoismaissa - Etelä-Euroopan helteet eivät innostaneet ja kauas lähdemme mieluiten silloin kun Suomessa on pimeä vuodenaika.
Joten matkailimme paljon täällä, kiersimme kivoja kaupunkeja, majakoita ja Suomen Unesco-kohteita.
Kieltämättä osa hotelleista oli persoonattomia, mutta myös yhdeksi yöksi voi vuokrata kesämökin monesta paikasta.
Ja moneen paikkaan meneminen vaatii täällä kyllä oman auton. Me löysimme kyllä mielestämme Suomestakin tosi paljon kivoja kesäkohteita, mutta ehkä meillä oli sitten jo tähän ikään mennessä ja tällä kiinnostuksella matkailuun aika hyvin hallussa mitä haluamme nähdä ja mitä Suomessa on, mutta monelle muulle ehkä markkinoinnilla olisi vielä aika paljon tekemistä.
Tietysti on sitten se osa suomalaisia, jotka Suomessa ovat mökillä ja kun lomaa ei sitten kuitenkaan useimmilla loputtomasti ole, niin loppu loma on "pakko" käyttää ulkomailla, jos sinne edes joskus haluaa.
Senioreiden näkökulmasta, niin meidän kuin monen ystävämme suulla, Suomen tässäkään kesässä ei säässä ollut juuri mitään vikaa - pieni viileys mieluummin kuin tappohelle.
Allekirjoittaneella reilu vuosi sitten työttömäksi jääneenä henkilönä ei valitettavasti ole enää rahaa (vaikkakin nyt olisi aikaa) lähteä reissuhin siten, että yöpyisi hotellissa, joiden hinnat ovat järkyttävän kovia vaan tänä vuonna tuli kokeiltua matkailua siten, että teimme päiväretkiä max. 200 km päähän, jolloin polttoainekulut olivat vielä kohtuullisia. Näin pääsimme seikkailemaan upeissa Kotkan puistoissa, kävelemään yympyräkaupunki Haminassa vierailemaan Porvoon vanhassakaupungissa, tutustumaan Loviisaan, pääkaupunkiimme Helsinkiin vierailemme myös katsomassa taidetta Taidekeskus Salmelassa sekä Strömforsin ruukissa. Suurimmat menoerät olivat polttoaine kustannukset ja pääsyliput. Kuitenkin näin oli mahdollista matkustaa ja nähdä paljon kohtuullisen edullisesti. Jostain kuitenkin piti säästää ja tällä kertaa se oli oli ruoka, jota ei hankittu kalliisti ravintoloista vaan käytettiin etnisiä ruokapaikkoja, joista yksi parhaista löytyi yllättäen Loviisan kaupungista, jonne oli tullut nepalilainen ravintola.
Todella mielenkiintoista pohdintaa! Minulla ei ole antaa vastauksia, varsinkin kun asun itse kaukana Suomesta. Blogien kautta olen kuitenkin lukenut niin monista kiinnostavista ja vähemmän tunnetuista kohteista, lisäksi ruokamatkailu tuntuu olevan kovasti nousussa. Suomessa on tosiaan paljon muutakin kuin lasi-iglut ja ABCt. Aussipartnerini tosin on puhunut jo vuosikausia, että haluaisi joskus yöpyä siellä iglussa. ;)
Minusta Suomi on täynnä mielenkiintoisia kohteita, ja itse kierränkin niitä niin paljon kuin vain ehdin. Minusta myös tuntuu, että suomalaiset ovat innokkaita tekemään retkiä erityisesti kesäaikaan: ainakin lapsiperheelliset kiertävät aina kaikki Puuhamaat ja Muumimaailmat - osa joka ikinen kesä. Ongelma myös mun mielestä on tuossa persoonattomuudessa: joka kylässä Rosso, ABC ja joku kebab-pizzeria. Kaupunkien keskustat muistuttavat palveluiden osalta täysin toisiaan, ja myös hotellit ovat suuria ketjuja. Niitä yksittäisiä helmiä saa sitten hakemalla hakea. Mutta sitten, kun jonkun helmen löytää, saattaa se olla todella sen kaiken etsimisen ja vaivan arvoinen.