La Vida Loca 2.0 Matkablogi

Vaarini osallistui aikoinaan Oslossa pidettyihin Pohjoimaisiin Akateemisiin Talviurheilukilpailuihin, ja lähetti matkalta kirjeitä kotiin Jyväskylään. Tässä muutama ihana katkelma kirjeestä, joka on päivätty helmikuussa vuonna 1948.

Tämän voisi löyhästi laskea sen ajan blogipostaukseksi. ♥

”Yritän saada joitakin asioita paperille tästä retkestä, joka voittaa kaikki entiset joka suhteessa. Aluksi voin mainita, että tämä matka oli täydellinen hiihtoloma kauneimmassa ja parhaimmassa maastossa, mitä olen koskaan nähnyt.

Turun satamassa nousimme ”Vellamoon”, johon joukkueelle oli varattu hytit, tosin III luokassa, joka vastaa suunnilleen makuuvaunujen III luokkaa. Aamulla heräsimme keskellä merta. Oli kaunis pakkasaamu ja laivaa ympäröi joka puolella niin paksu ahtojää, että tuskin pääsimme eteenpäin. Takerruimme kiinnikin pariksi tunniksi, jonka vuoksi jo paljonkin aikataulustaan jäljessä oleva laivamme saapui Tukholmaan vasta 18. päivän iltana niin, että hätäisesti ehdimme Oslon junaan. Makuupaikat olivat suorastaan loistavat, mutta hämmästytti se, että aamulla kannettiin vuoteeseen aamukahvi ja leivonnaisia.

Ja aamulla junassa huomasimme, että olimme saapuneet mäenlaskijain maahan, sillä hyppyrimäkiä oli radan varressakin kuin kilometripylväitä. Oslon asemalta meidät vietiin autolla kaupunkiin syömään. Iltapäivällä meidät vietiin autolla kilpailupaikan läheisyyteen. Varsinaiselle kilpailupaikalle hiihdimme ja saimmekin nousta koko ajan noin 5 km ennenkuin pääsimme hiihtomajalle, joka sijaitsi todellisessa hiihtäjien paratiisissa.

Tässä loistavassa maastossa vietimme pari päivää ennen kilpailuja hiihdellen ja ottaen arinkoa. Lauantaina 21. päivänä alkoivat kilpailut 17 km hiihdolla. Keli oli hyvä, mutta rata oli merkillisin, mitä olin koskaan hiihtänyt. Tahkokin (professori Pihkala) piti latua pujotteluratana. Tulokset varmaankin tiedätte, mutta manitsen ne vielä: 1. Kluge (Norja) 2. Niskanen (Suomi), sitten norjalainen, kaksi ruotsalaista ja 7. olin minä. 9. oli Saarinen ja 10. Hoppula.

Maanantaina oli 4 x 10 km viesti, jossa meillä ei oikein ollut onni mukana. Minä jouduin aloittamaan ja sainkin ihme kyllä jätettyä sekä ruotsalaisen että norjalaisen noin 1 1/2 minuutilla, vaikka erikoiskilpailussa olin hävinnyt heille. Toisen osuuden hiihti Esa Hoppula, mutta innoissaan lähti heti alussa väärälle ladulle, joka oikaisi jokin verran. Hiihtomme hylättiin tämän vuoksi. Hiihdimme kuitenkin loppuun ja olisimme sijoittuneet Norjan jälkeen toiseksi.

24. päivänä hiihtelimme Holmenkollenin slalomradalla ja voin vakuutta, etten ole ennen nähnyt niin päätä huimaavaa laskua. Illalla oli päättäjäisjuhla Holmenkollenilla. Paluumatkalla vietimme yhden päivän Oslossa ja kaksi Tukholmassa.. Kerron koko matkan tarkemmin sitten kotona. Panen tähän vaatteiden mukaan vähän tuliaisia. Antakaa tupakat Osmolle. Ehkäpä mummikin voi syödä jonkun appelsiinin.

Rakkain terveisin Matti”

Huikeaa. Ehkä vaarin olisi pitänyt ryhtyä kirjailijaksi.

Käy tykkäämässä La Vida Locan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa seikkailuja myös Twitterissä (@sarrrrba), Snapchatissa (@vidalocasari) ja Instagramissa (@vidalocasari)!