Kävin pari viikkoa sitten Perun kansallismuseossa katsomassa valokuvanäyttelyä, joka kertoo Perun terrorismista vuosina 1980-2000. Kuvat ovat aika raakaa katsottavaa, otin kuvia kaikkein vaikuttavimmista. Näyttelyn viimeisessä huoneessa oli terrorismin vuoksi läheisiään menettäneiden sekä muiden näyttelyssä vierailleiden kommentteja seinillä.
Yksi terrorismin jättämistä jäljistä näkyy siinä että monet sen uhreiksi joutuneet tuntevat joutuneensa unohduksiin, ja ettei heidän menetyksiään muisteta tai kunnioiteta. Terrorismin vuoksi kuolleiden muistoksi on tänne Limaan rakennettu muistomerkki ”El Ojo Que Llora”, mutta se on paitsi kiistelty myös hyvin tuntematon.
Kuten olen jo kertonut useampaankin kertaan täällä, perulaiset ovat hanakoita syrjimään toinen toistaan sen perusteella että kuka tulee vuorilta ja kuka rannikolta. Terrorismi kosketti noina vuosina erityisesti juuri Perun keskivuoriston väestöä, Ayacuchossa ja Huancayossa. Ayacuchon nimi on quechuaa ja tarkoittaa ironisesti kuoleman nurkkausta.
Yhtenä suurena huolena terrorismin aikakaudella eläneillä on se, ettei kouluissa historian tunneilla kerrota koko ajanjakson olemassaolosta lainkaan. Tämä siksi ettei joidenkin päättäjien mielestä ole järkeä ”avata vanhoja haavoja”, ja että olisi parempi vain unohtaa. Tämän seurauksena terrorismi on alkanut viime aikoina taas nostamaan päätään, kun monet nuoret eivät tiedä mitään sen historiasta ja lähtevät helposti aivopestyinä mukaan kun tuntuu ettei muuta tulevaisuutta ole.
Terrorismi jätti luonnollisestikin jälkeensä paljon orpoja lapsia. Näyttelyssä on yksi kokonainen huone täynnä kuvia orvoiksi jääneistä lapsista joista huolehtivat etupäässä katoliset nunnat.
Tässä itse pääjehu:
Koko Perun terrorismi on erittäin laaja aihe enkä tunne tuntevani sitä vielä läheskään tarpeeksi voidakseni ryhtyä sitä tänne referoimaan. Kuvat kertokoot puolestani miten rajua väkivaltaa täällä on vain vähän aikaa sitten koettu.
Sanotaan ettei Perun koko historian aikana ole millään aikakaudella kärsinyt niin paljon ihmisiä kuin vuosina 1980-2000, ei edes vaikka laskettaisiin yhteen kaikki käydyt sodat. Huh. Käsi ylös joka tiesi että tällaista on tapahtunut? Minä olen syntynyt juuri sopivasti niin etten ole tuon ajan ollessa käsillä juuri uutisia seurannut saati niistä mitään ymmärtänyt. Onko tästä uutisoitu joskus Suomessa? Terrorismista puhuttaessa tulee yleensä vain mieleen Lähi-Itä.
Kommentit (10)
Kiiros valaisevasta kirjoituksestasi Sarrri. Onpas yllättävää, että terrorismimuseo kuitenkin on , näin pian olemassa. Asia on kovin arkaluontoinen.
Luulen, että suurin syy peittelyyn lienee hallituksen todella likaiset touhut terrosrismin kitkennässä.
Loistava polku- järjestöä vastaan käydyssä taistelussa presidentti Fujimori sääti terrorismin vastaiset lait joiden perusteelle armeija syyllistyi kokonaisten kylien tuhoamiseen ja viattomien joukkomurhiin ihan samalla tavalla kuin Guzmanin johtamat. terroristit. Taisi mennä 50/50
Huumekauppa oli sissien tärkein tulonlähde, jolloin mukaan kytkeytyivät kaikenmaailman mafiat. Niille Perun epävakaus oli elinehto.
Taustalla oli eriarvoisuus ja demokratian vakiintumattomuus. Hyvin pienelle puhtaasti eapanjalaistaustaiselle eliitille kerääntynyt poliittinen ja taloudellinen valta.
Surkeissa oloissa ilman toivoa paremmasta elävien keskuudesta oli helppo rekrytoida sissiliikkeeseen uusia jäseniä. Ja jos se ei muuten onnistunut niin sitten väkisin.
Onneksi Peru niin kuin muutkin Latinalaisen Amerikan entiset sotilasjunttien hallitsemat valtiot ovat nyt vakiintumassa. Ja talouskasvu huimaa. Sen soisi jakaantuvan tasaisemmin, jolloin huume- ja väkivaltarikollisuus toivottavasti vähenisivät. Tasaisempi tulonjako mm verotuksen kautta ja alkuperäisväestön aseman parantaminen eivät kuitenkaan ole autoritäärisissä sotilasdiktatuuriperinteet omaavissa nuorissa demokratioissa niitä kaikkein yksinkertaisimpia asioita.
Onneksi rakastamasi Peru on rikas maa, sillä on kaikki mahdollisuudet. Myös matkailun alalla. Vaikea kuvitella sissilikkeiden saavan kovinkaan suurta kannatusta tämän päivän Perussa,.Liike on typistynyt kokaiinia salakuljettavaksi joukkioksi. Tosin juuri luin uutisen loistavan polun eilen suorittamasta kaappauksesta.
Fujimori tosiaan tappoi terroristit mutta samalla tekniikalla kuin anbiootit tappavat bakteereja - jos 100 ihmisen kylässä oli 1 terroristi, koko kylä sai kuolla. Terrorismi kyllä silloin kutistui mutta keinot olivat aika kyseenalaiset ja koko tuo aikakausi on jättänyt jälkeensä ihan valtavan määrän kipua ja surua. Fujimorin valtakauden päätyttyä on ollut havaittavissa hienoista nousua terrorismipiireissä, joka päivä on nyt uutisia aiheesta. Aika huolestuttavaa, vaikka pääosinhan tuo taitaa tällä hetkellä olla juuri tuota kokaiinikauppaa ja salakuljetusta.
Todella vaikea asia, ja hitaasti muutettavissa tämä Perun todellisuus. Onneksi kuitenkin, kuten mainitsit, Peru on rikas maa jolla on kaikki mahdollisuudet. :)
Huh, aika karua! Enpäs ollut Perun terrorismista kuullut aikaisemmin, mutta taas sen saa huomata kuinka monella maalla on oma salattu menneisyytensä, surullista :(
Joka päivä täällä oppii jotain uutta, eikä aina mitään iloisia asioita :(
http://www.hs.fi/ulkomaat/Perun+maolaississit+sieppasivat+Skanskan+ty%C3%B6ntekij%C3%B6it%C3%A4/a1305559558676
Äitikin lähetti mulle tuon linkin heti kun ilmestyi. Ihan hyvä että uutisoidaan Suomessakin.
Mielenkiintoinen teksti. Surillista se, etta samanlaista valtionterrorismia on suoritettu monissa muissakin lattarimaissa, ilman etta valtavaesto on edes tietoinen etta jossain maaseudulla/viidakossa/vuoristossa suoritetaan valtion taholta laillistettuja joukkomurhia. Vahan sama meininki Guatemalassa, jossa teurastettiin ihan alyton maara Maya intiaaneja 1980-luvulla.
Kirjotappa joskus rasismista ja etnisten vahemmistojen/alkuperaiskansojen huonosta kohtelusta Perussa/lattareissa, jos haluat tai jos oot mitaan sellaista havainnoinu. olis kiva lukea :)
En ollut tietoinen Perun terrorismista minäkään. Monista epäkohdista siellä päin maailmaa olen tiennyt, mutta tämä yllätti kyllä täysin. Kiitos tekstistä!
:/ :)
Kiitos tästä valaisevasta tekstistä.. yllätys, yllätys, enpäs ollut minäkään kuullut koko asiasta yhtään mitään.