Sekä World’s Leading Culinary Destination-, että South America’s Leading Culinary Destination-palkintoa on jaettu vuodesta 2012 lähtien, ja Peru on tähän mennessä hoitanut voiton kotiin molemmissa sarjoissa jokaisella kerralla, siis jo kolme kertaa putkeen. Palkinto jaetaan vuosittaisessa World Travel Awards-tapahtumassa, jota on järjestetty vuodesta 1993 lähtien.
Näiden lisäksi Peru on nimetty vuonna 2006 Amerikan ruokapääkaupungiksi, ja Limaa tituleerataan kaikissa mahdollisissa yhteyksissä (markkinointimateriaaleissa ym.) vähintäänkin Etelä-Amerikan tärkeimmäksi ruokamatkakohteeksi.
Perú – Mucho gusto!
Perulaisista kokeista eniten kansainvälistä mainetta on niittänyt herra nimeltä Gastón Acurio. Gastónin ansiota on mm. se, että Peru on niin vahvasti ottanut ruokakulttuurinsa keskiöön markkinoidessaan itseään maailmalle – kaikki nimittäin lähti liikkeelle hänen visiostaan vuonna 2006. Nykyisin Perun mainosslogan on ”Perú – Mucho Gusto”, joka on vahvasti kaksoismerkityksellinen: se tarkoittaa paitsi ”hauska tavata”, myös ”paljon makua”.
Gastónin käsialaa on myös Etelä-Amerikan suurin ruokafestari Mistura, joka järjestetään Limassa vuosittain lokakuun tienoilla. Paitsi Etelä-Amerikan suurin, on se myös joidenkin lähteiden mukaan yksi kolmesta merkittävimmästä ruokatapahtumasta koko maailmassa.
Costa, Sierra y Selva
Perun ruokakulttuurin voi karkeasti jaotella rannikon (costa), vuoriston (sierra) sekä viidakon (selva) ruoka-alueisiin, joissa jokaisessa luonnollisesti syödään enimmäkseen sitä mitä luontoäiti tarjoaa: rannikolla esimerkiksi syödään paljon erilaisia kalaruokia ja äyriäisiä, kun taas vuoristossa juureksia, maissia, porsaan- ja naudanlihaa, marsuja sekä siipikarjaa. Viidakossa ruokalista näyttää eksoottisimmalta, ja tyypillisiä proteiineja ovatkin mm. tapiirin, vyötiäisen, kilpikonnan, villisian, erilaisten jyrsijöiden ja apinoiden liha, sekä erilaiset hyönteiset.
Omakohtaista kokemusta minulla on enimmäkseen tietysti rannikon ja vuoriston tyypillisimmistä ruokalajeista. Viidakkoruokailuista taas en onnistu löytämään muistojeni sopukoista oikein minkäänlaista mielikuvaa, joten tuskin kuitenkaan saimme lautasillemme tapiiria tai apinaa. Marsua maistoin muutamaan kertaan saamatta siitä mitään erityisiä kiksejä, tosin ikävää marsussa oli sen esillelaittotapa: marsu tarjoillaan perinteisesti päineen, silmineen ja ennen kaikkea hampaineen kaikkineen. Maku ei kuitenkaan ollut sen kummoisempi kuin kanassa, ja kenelle nyt ei kana kelpaisi.
Joka tapauksessa, perulainen ruokakulttuuri todella on juuri niin monimuotoista kuin ulospäin annetaan ymmärtää: perinteisiä annoksia huhutaan olevan ehkä jopa 500. Perun menestys alussa mainituissa kilpailuissa ei siis mielestäni oikeastaan ole mikään varsinainen ihme, ja kehitysmaaksi Peru onkin onnistunut todella hyvin niin brändäysasioissa, kuin mielikuvamarkkinoinnissakin. Toisaalta, sehän jo tiedetään ettei mikään markkinointi pelasta huonoa tuotetta tai palvelua – perulainen gastronomia onkin siksi helppo markkinoitava, että se todella on sitä mitä lupaa: mucho gusto.
Kommentit (38)
Mä linkkasinkin tän mun ystävättärelleni, hän on lähdössä Peruun kesällä ja uskon että kiinnostaa tämä. :) Mä tykkään lukea ruokajutuista tosi paljon eikä Perun ruokakulttuuri ollut mulle millään tavalla tuttu ennestään. Täällä Lontoossa on kuulemma perulainen ravintola, tekisi mieli käydä tsekkaamassa.
Voi ihanaa, toivottavasti hän tykkää! Perun ruokakulttuuri on ihan uskomattoman vivahteikas, ja tästä riittäisi juttua vaikka kuinka. Nam nam. :D
Enpä olisi ihan heti tullut ajatelleeksi, että Peru olisi maailman upein ruokamatkakohde. Omat mielikuvani perulaisesta ruoasta ei nimittäin ole mitenkään erityisen hohdokkaat, mutta toisaalta - en mikään ruokahifistelijä olekaan ja tykkään peruskotiruoasta. Mieleeni on jäänyt Perun oppaamme kertoma siitä kuinka marsu on alunperin ollut vuoristossa köyhien ruokaa (oli syötävä mitä kiinni sai ja mitä luonnossa liikkui...), mutta äskettäin siitä on tullut fine diningia. Ja samaa mieltä, marsun tarjoilu ei todellakaan mieltä ylennä. Marsut lemmikkeinä kiitos :D
Mun mielestä Peru on aivan täysin ansainnut tuon tittelin, mutta en tiedä olenko vähän ehkä puolueellinen... :D Ja juu, marsu on alun perin tosiaan ollut köyhien ruokalistalla, mutta sitten vakiintunut ns. tavalliseksi ruoaksi muiden joukossa. :)
Ihanan herkullisia ruokakuvia! Olen jo kauan halunnut matkustaa Etelä-Amerikkaan, mutta jostain syystä olen joka kerta päätynyt valitsemaan jonkin muun matkakohteen. Ehkäpä aloitan Etelä-Amerikkaan tutustumisen Perusta ja sen eksoottisista mauista.
Peru on tosi hyvä paikka aloittaa Etelä-Amerikkaan tutustuminen!
Mielenkiintoinen postaus, en tiedä Perusta juuri mitään. Mahtavaa olisi päästä käymään!
Kannattaa mennä! Niin paljon jännää nähtävää (ja syötävää!). :)
Kiva tietää, että myös kalaruokia löytyy, sillä itse en syö punaista lihaa.
:P Löytyy, ja hyviä löytyykin!
Slurps miten mehevän näköisiä kuvia! Etenkin nuo ensimmäiset - merenelävät kuuluu mun ykkösherkkuihin :) Tuo viidakon alueella tarjoitava "menu" sen sijaan kuulostaa todella eksoottiselta. Jään pohtimaan jäisikö syömättä. Ehkä? Toisaalta, kun on nälkä niin...
Vyötiäinen ainakin on todella hyvää ja maistuu enimmäkseen jänikseltä. Sitä olen tosin syönyt vain Meksikossa, en tiedä miten perulaiset sen valmistavat. :D Hyönteisetkin maistuu fritaarettuna lähinnä sipseiltä, jos laittaa silmät kiinni. ;) Matoja en kyllä ehkä pystyisi syömään, hrrr...
Yllättävä tieto, mutta sen perusteella mitä itse olen maistanut perulaista ruokaa niin en ihmettele :). Täällä Barcelonassa on muutama perulainen ravintola ja niistä olen kokeillut Tantaa. Oli hyväääää... Itse asiassa alkoi tehdä mieli nyt mennä uudestaan!
Helsingissä on ainakin yksi perulainen ravintola, mutten ole siellä vielä "ehtinyt" käymään. Oikea syy ei tosin ole ehtiminen, vaan se etten ole uskaltanut mennä sinne jos se ruoka olisikin ihan kamalaa ja pettyisin siihen, tai sitten toisaalta pelkään myös että ikävä leimahtaisi liian kovaksi. Nyt otan sen kyllä agendalle kaikista riskeistä huolimatta! :D
Naam! Lähimmäs perulaista ruokakulttuuria oon päässyt täällä Helsingissä sijaitsevassa Pastor-ravintolassa. Luulen että paikan päällä Perussa ollaan kuitenkin vähän eri tasolla ruoan kanssa. ;)
Mä en ole käynyt siellä, tosin muutama tuttu on ja kaikki ovat tykänneet. Ehkä pitäisi siis mennä piipahtamaan.... :)
Muistankin kun joskus kauan sitten luin juttujasi perulaisista ruoista. Erityisesti silloin kiinnosti tuo marsujen syönti, mutta perulainen ruokakulttuuri on siis paljon muutakin. Sain tästä kiinnostavaa tietoa jonnekin muistin perukoille!
Muistan kuinka ennen Peruun lähtöä katselin Madventuresia, ja siellä olivat Perussa ja söivät marsua. Päätin silloin että tuota on ihan pakko maistaa. :D Mulla oli siitä videokin kun maistoin sitä, mutta olen sen poistanut ilmeisesti koska se oli liian nolo tai jotain ;D
Mä en tiennyt perulaisesta ruoasta muuta kuin tuon marsun. Peru on muutenkin kaukainen kohde, josta ei hirveästi tiedä. Olisipa kyllä kiva päästä herkuttelemaan sinne joskus.
Joo tuo marsu on yleensä se ainoa juttu joka perulaisesta ruoasta tiedetään, jos edes sitä. :)