Kun asettaa Spotifyn satunnaistoistolle, saattaa musiikki yhtäkkisesti viedä kuulijansa vaikka toiselle puolelle maapalloa. Näin kävi, kun Spotify arpoi minulle kuunneltavaksi São Paulolaisen Exaltasamban É Você-kappaleen, jonka olen lisännyt listoilleni vuonna 2012.
Rakkauslurituksia brassiportugaliksi, kukapa siinä ei lennähtäisi ajatuksineen Rio de Janeiroon?
Olha nos meus olhos, sem você não sei viver
Jamais pensei amar assim
Não tenho mais palavras pra dizer, meu bem
Você nasceu pra mim!
Se tosin on kamalaakin kamalampaa, että kohta tulee kuluneeksi jo neljä vuotta siitä, kun nappasin reppuni ja painelin viettämään tammikuuta Brasiliaan. Pidin tuolloin majaa Perun Limassa, ja satuin saamaan LANilta halvat lennot uudenvuoden yöksi. Seuraava halpa paluu sijoittui kuukauden päähän, ja se sopi minulle paremmin kuin hyvin.
Vietin São Paulossa muutaman päivän, ja jatkoin siitä matkaani kaupungin eteläpuolella sijaitsevaan pieneen satamakaupunkiin, Santokseen. Majailin vajaan viikon vaihtariaikaisen kaverini luona, ja porhalsin loppuajaksi Rioon, tosin tuolloin vielä tarkoituksenani jatkaa sieltä matkaa vielä vähän pohjoisemmaksi. Viihdyin kuitenkin Riossa niin hyvin, etten hievahtanut sieltä senttiäkään ja itkin lähdön hetkellä silmät päästäni.
Santos
Ipanema
Brasilia on huikea maa, jonne jokaisen tulisi vähintään kerran elämässään matkustaa. Paikallinen kulttuuri on hyvin vivahteikas, ja nähtävää on todella paljon alkaen maailman suurimmista sademetsistä ja vilkkaista suurkaupungeista aina mahtaviin vesiputouksiin ja ikonisiin rantoihin, kuten Copacabanaan ja Ipanemaan. Brasilia on monipuolinen maa, jossa ihmiset ovat ihania, musiikki mieletöntä ja ruokakin aikamoisen taivaallista.
Brasilian BKT on koko Etelä-Amerikan suurin, ja se on naapureihinsa nähden melko kehittynyt maa, jos ns. ”kehitysmaaolosuhteet” jotakuta kammostuttavat. Toisaalta, eihän se mikään salaisuus ole, että maassa on suuret varallisuuserot todella rikkaiden ja äärettömän köyhien välillä, ja faveloissa riittää asukkaita järkyttävissä määrin.
Tämän myötä Brasiliassa esiintyy tietysti myös rikollisuutta. Kannattaa siis pitää silmät auki, ja jättää kultakellot suosiolla kotiin. Samat maalaisjärkisäännöt siellä kuitenkin pätevät kuin muuallakin maailmassa, eli ei kuitenkaan kannata jättää menemättä Brasiliaan vain siksi, että siellä on keskimäärin vaarallisempaa kuin nyt vaikka Suomessa. Suomessakin voi saada luodin päähänsä ja suurin osa kuolee edelleen kotiinsa.
Pala Beco do Batmania, São Paulon tunnetuinta graffitikaupunginosaa
São Paulo
São Paulo on Etelä-Amerikan suurin kaupunki, ja sen metropolialueella asuu n. 20 miljoonaa ihmistä. São Paulo tuntuu ajoittain hallitsemattoman valtavalta kaupungilta, mutta on kuitenkin kaikessa moderniudessaan todella helppo paikka liikkua ja katsella ympärilleen. Metrolla pääsee todella kattavasti suuntaan jos toiseen, ja myös busseilla liikkuminen on harvinaisen helppoa. Takseissakin oli oikein taksimittarit, joka oli minulle varsinainen kulttuurishokki, sillä olin tottunut vähän toisenlaiseen meininkiin Limassa.
São Pauloon on vaeltanut 1900-luvun aikana mittavia siirtolaisaaltoja Italiasta, Portugalista, Japanista, Saksasta, Kreikasta ja Lähi-Idästä. Tämä näkyy katukuvassa ja erityisesti ravintolatarjonnassa, ja olenkin syönyt São Paulossa yhden elämäni parhaista pizzoista, ja kuulemma kaupungista saa myös koko Etelä-Amerikan parhaat sushit. Aivan keskustan tuntumassa sijaitsi myös kokonainen arabikortteli, jossa kävin syömässä elämäni ensimmäiset Lähi-Itäpöperöt. Niistä olen kirjoittanut päiväkirjaani että ”ihan ok”. ;)
São Paulo oli mielenkiintoinen kokemus, mutten kuitenkaan saanut siitä ihan niin hirveästi irti kuin olisin toivonut – kävin kyllä hienoissa paikoissa ja näin mahtavia juttuja, mutta ehkei se pukumiesten ja pilvenpiirtäjien luvattu kaupunki lopulta ollut minulle sitä kaikkein ominta juttua. Olin ihan tyytyväinen, kun pääsin jatkamaan matkaa kohti Santosta.
Santos
Santos
Minulla oli kaksi syytä valita Santos kohdekartalleni: merimies-isäni oli aikoinaan käynyt siellä laivallaan, jonka lisäksi siellä asui kanssani samaan aikaan Meksikossa vaihto-oppilaana ollut tyttö, jonka luokse pääsin muutamaksi päiväksi asumaan. Kaverini tosin oli päivät töissä, mutta kiertelin kaupunkia tämän äidin kanssa! Yksi viikonloppu vietettiin kaupungin ulkopuolella kaverini poikaystävän perheen rantahuvilalla. Aikamoista.
Port of Santos on yksi koko Latinalaisen Amerikan suurimmista ja merkittävimmistä satamista, ja samalla koko maailman suurin kahvin vientisatama. Noin puolet koko Brasilian ulkomaankaupasta kulkee sen kautta, ja satama onkin luonnollisesti kaupungin merkittävin työllistäjä, ja myös kaverini oli töissä huolintaliikkeessä. Matkailijoita kaupungissa käy melko vähän.
Ihastuin Santokseen aivan päätä pahkaa, ja tykkäsin todella paljon mahdollisuudesta kulkea paikasta toiseen kävellen. Kaupungin läpi kulkevien kanaalien avulla oli helppo suunnistaa myös ilman karttaa.
Rio de Janeiro
En odottanut Rio de Janeirolta kovinkaan paljoa – oletin sen olevan turistirysä, jonka merkittävimmät nähtävyydet löytyisivät rannalta. Olin kamalan väärässä! Corcovado ja kristuspatsas toki edustivat juuri tätä, mutta muilta osin Riossa oli lähinnä väljää, ja kaikenlaista nähtävää oli aivan mielettömästi.
Majoitin itseni maailman rupuisimpaan hostelliin Ipaneman ja Copacabanan risteyskohtaan, ja pörräsin ympäri kaupunkia tehokkaat kaksi viikkoa. Tutustuin hostellilla mahtaviin tyyppeihin, joiden kanssa kävin favela funk partyissa, sekä Ipaneman ja Lapan iltamenoissa. Ehkä minusta ei enää olisi vetämään samaa settiä uudelleen, mutta tuohon aikakauteen elämässä tuo saattoi olla täydellisin mahdollinen tapa viettää kesälomaa.
Tuolloin oli käynnissä myös presidentinvaalit, ja kävin Suomen kunniakonsulaatissa äänestämässä.
Rio de Janeiro on muuten maailman ainut kaupunki, jossa olen taputtanut auringonlaskulle. Myönnettäköön, että pidin sitä silloin aika hassuna, mutta jälkeenpäin ajateltuna totean että kyllä siinä vain oli pirun paljon järkeä. Ihana aurinko, kyllähän tuo nyt oli vähintäänkin aplodien arvoinen suoritus! ♥
Juu, pientä matkakuumetta ilmassa.
Kommentit (58)
Tuolle auringonlaskulle minäkin taputtaisin (ehkä). Tällaiset postaukset niin herättävät halun (jopa minussa) heittää reppu selkään ja lähteä Etelä-Amerikkaan, joka minua puhuttelee ihan hulluna, mutta josta kokemukseni rajoittuvat nimenomaan Rioon. Entisenä sambatyttönä halusin karnevaalit nähdä ja näinkin, mutta erinäisten tapahtumien vuoksi oikeastaan pelkäsin viikon. Jäi niin pahat traumat kaupungista, etten taida ainakaan sinne enää takaisin haluta. P.s. Aivan mieletön uima-allas! ;D
Kaikkein onnellisimmillani olen elämässäni ollut juuri näillä Etelä-Amerikan reppureissuilla. Huokaus.
Uima-allas oli kyllä yksi iso vitsi. Hah. :--D
Minä aikoinaan mietin, lähteäkö Brasseihin vaiko Peruun ja tietysti Peru voitti. Brassit näyttää minun ihmisoikeuskartallani sysimustalta ja siellä ammutaan summittaisesti ihmisiä kaduille. Se on samanlaista kuin menisi jonnekin Syyriaan, joka kylläkin on mielenkiintoinen, mutta jossa henki on löysässä. Brassit ovat ei-niin-kaukaisessa menneisyydessä harrastaneet myös oman intiaaniväestönsäkin kansanmurhaamista, elleivät vieläkin tee sitä.
Turhaan ei kuitenkaan legendaarinen teos "Tuntematon sukupolvi" lanseerannut termiä "brasilifikaatio", eli keskiluokan näivettyminen. Brasiliassa voi elellä yläluokan pilvessä tai sitten tulla ammutuksi sinne kadulle. Minun on vaikea ymmärtää sellaista skitsofreniaa, miten kukaan voi kuvitella olevansa sellaisessa ympäristössä turvassa. Toisaalta, minua kiinnostaisi kuitenkin ne köyhimmät ihmiset, sillä köyhät ovat kaikkialla maailmassa erilaisia, kun taas rikkaat tuppaavat olemaan kaikki samanlaisia.
Kummallinen ajatus, että koskaan maassa käymättä voisi olla pätevä antamaan lausuntoja tyyliin "siellä ammutaan ihmisiä summittaisesti kaduille" tai ettei siellä voisi olla turvassa. Vietin kuukauden Brasiliassa, enkä nähnyt yhden yhtä vaaratilannetta tai kadulle ammuttua ihmistä, enkä tosiaankaan pysytellyt millään hienostoalueilla ja kävin myös paikoissa, joista kertominen aiheuttaisi äidille sydänkohtauksen. Liikuin yksin yöllä pahamaineisella Copacabanalla ja kuljin yöbusseilla kaupungista toiseen. Ei koskaan mitään ongelmia. São Paulossa kaverit naureskelivat minulle, kun yritin vähän hermoilla ja kysellä turvallisuusvinkkejä, kuulemma ihan turhaan.
Yhtä lailla siellä elävät tavalliset ihmiset normaalia arkea kuin muuallakin, mutta lieveilmiöitähän nyt on aina ihan joka maassa. Monessa paikassa on ollut turvattomampi fiilis kuin Brasiliassa.
Ei satunnaisella väkivallalla ja ihmisoikeuksilla ole mitään tekemistä keskenään. Pohjois-Koreassa ei ammuta ihmisiä kadulle eikä ammuttu DDR:ssäkään ja jokainen lienee samaa mieltä noiden maiden ihmisoikeuksista.
Ihanan näköistä! Laitoin tuossa juuri Cimon harjoittelupaperit menemään, joten katsotaan jos vaikka sattuisin viettämään kevätkesän Brasiliassa. :) Portugalintuntien hyvällä tavalla kreisi brassiopettajani ainakin edustaa yhtä niistä ihanista brasilialaisista, joita olisi ihana tavata lisää. Lissabonissa asuessani taas kohtasin ehkä sitä toista puolta, sillä brassinaapurini kuuluivat tappelevan aika aggressiivisesti keskenään. No, löytyyhän noitakin ihan mistä kansallisuudesta vaan ja kunhan eivät muiden kimppuun käyneet niin se riitti mulle, vaikka pidinkin ulko-ovelle samaan aikaan sattuessani vähän välimatkaa. Ja ihan mieletöntä musiikkia tuosta maasta ainakin tulee, caipirinhoja unohtamatta!
Voi ihanuus, toivotaan että kaikki menee nappiin ja pääset caipirinhojen luvattuun maahan!
Oi vitsit noita auringonlaskukuvia, aplodit ovat varmasti ansaitut! Mä olen käynyt maassa kerran, matkatoimiston pakettimatkalla Natalissa. Tykättiin miehen kanssa molemmat ja paljon. Puhuttiin, että maahan vielä palataan, mutta toistaiseksi se on jäänyt kun ollut muita reissuja. Mutta joskus vielä todellakin takaisin!
Natal kiinnostaisi minuakin, tosin minua nyt kiinnostaa ihan kaikki Brasiliassa :D Vitoriaan asti piti tuolla keikalla mennä, mutten sitten enää raaskinut lähteä Riosta mihinkään
Tosi mielenkiintoinen postaus upein kuvin höystettynä! Pääsisinpä minäkin joskus Etelä-Amerikkaan ja Brasiliaan, erillaisuus kiehtoo. Jotenkin tosi hyvin tulee näiden kuvien kautta läpi tuo tunnelma. Eräs tuttavani oli vuoden vaihdossa tuolla ja seurasin myös hänen kuviaan ihastuksella. Turvallisuusasiat tottakai mietityttää köyhempiin maihin matkatessa, ja kyllähän siellä varmasti hyvä on olla tarkkaavainen ja käyttää sitä maalaisjärkeä. Toisaalta kuitrenkin ajattelen niin että kun maailmassa miljoonat ihmiset asuu noissa meitä köyhemmissä maissa, niin miksi nostaisi itseään sen yläpuolelle, kun pystyy matkallaan myös omien kulutusvalintojen kautta tukemaan paikallisia ja maata. Meillä on kuitenkin mahdollisuus matkustaa ja myös auttaa omalta osaltamme. Jotenkin se avaa silmiä kun matkustaa ja näkee niitä ihmisiä joilla on vain murto-osa siitä mitä meillä on, mutta silti siellä voi olla moni asia paremmin kuin meillä. Osaa laittaa omat jutut perspektiiviin kun käy välillä ehkä mukavuusalueensa ulkopuolella, ja löytääkin jotain sellaista mitä ei tiennyt olevankaan. Varmasti ihana matka ollut sinulla ja kiva kun jaoit tämän jutun! :)
Toi on musta just se juttu, että kun ne ihan tavalliset ihmiset siellä elää ja asuu ihan normaalisti, niin kyllä siellä järjenkäytöllä selviää. Ja jos ei, niin sitten ei. Mieluummin niin, kuin että katuu vanhana asioita jotka jätti tekemättä. :)
Todella huojentavaa lukea tällaisia postauksia, joissa länkkärinainen matkustaa yksin Lattareissa! Ja missä paikoissa! Mua säväytti keväällä kun olin niin lähellä päästä Markun mukaan Peruun koko kesäksi ja suunnittelin jo matkoja valmiiksi joka paikkaan. Kyllä se ahdisti kun en sitten omien töiden alkamisten takia päässytkään matkaan. Kipinä siitä jäi, mutta Markkua tuonne ei ainakaan vähään aikaan saa uudelleen :D Brassit ja Rio olis kyllä sitä ihan erilaista elämää, mitä pitäis vielä nähä!
Kaikkien pitäisi saada asua ja matkustaa ainakin joku periodi elämästään Lattarimaassa, maailma olisi heti paljon parempi paikka kun ihmiset ottaisivat vähän rennommin.
Voi vitsit. Meillä olisi ollut KLM:N liput Rion humuun ja kaikenlaista oli järkätty jo sinne. Mutta sitten tuli tämä miehen sairastuminen, ja ne piti peruuttaa. Mutta kyllä se ajatus kytemään silti jäi, eli heti lähdetään, kun vaan saadaan uudet edulliset tiketit!
No, onneksi sinne pääsette vielä :) Vinkkaa mullekin kun niitä halpoja tikettejä myydään taas! ;D
Oih, tuo auringonlaskukuva kirvoittaa melkeinpä aplodit täällä ruudun takanakin :D
Kaverin Brasilian reissukuvia katsellessa Brasilia-kuume nosti ensi kertaa päätään ja tämän postauksen myötä kuume muistutteli olemassa olostaan jälleen. Josko vielä jonain päivänä... :D
Brasiliankuume on vakava tauti eikä parane jos ei pian pääse Brasiliaan! :D Minulla on sama tauti.....
Todella upeita kuvia!!! Olen itse ollut Riossa kerran ja siitä on ehkä 25 vuotta aikaa. Silloin meidät ryöstettiin ja yritettiin ryöstää useita kertoja, mutta siltikin olisin tältä istuimelta valmis lähtemään takaisin, sen verran paljon siitä pidin. Ehkäpä me vielä lähdetäänkin? Ja samaa mieltä sun kanssa, elämää ja reissaamista ei pidä pelätä :)
Ai kamala. Hyvä ettet kuitenkaan traumatisoitunut ja lähtisit vielä uudelleenkin! Ihana paikka. :)
Mun ensimmäinen reissu ulkomaille ilman vanhempia oli Brasiliaan heti ylioppilaslakin saatuani. Loma oli ihana ja Brasilia jätti pitkäksi aikaa kaipuun takaisin... Sittemmin se kaipuu on haalistunut, mutta kyllä minä sinne vielä uudestaan joskus menen :)
Mä toivon ettei mun kaipuu haalistu, ja pääsen takaisin mahdollisimman pian