Taannoin kirjoitin pitkän kommentin Mungolifen kommenttiboksiin aiheesta ”kuka on oikeanlainen reppumatkailija?”. Annan postaus aiheesta aiheutti suuren määrän keskustelua ja minullakin oli siihen sanani sanottavana.
Tiivistettynä Anna totesi postauksessaan matkustavansa juuri sellaisena kuin itse haluaa ja kantavansa juuri sen painoista rinkkaa kuin mieli tekee ja selkä kestää. Minusta se on ihan oikein. Jokainen saa matkustaa juuri niin kuin itse haluaa, kuitenkin sillä varauksella ettei tee sitä muiden kustannuksella.
Ja keneltäs se on pois jos Annan kantaa mukanaan vaikka sataa kiloa vaatteita tai jos minä en lähde yhtään mihinkään ilman läppäriäni? Niin kauan kuin kannan itse reppuni ei ole kenelläkään siihen yhtään mitään sanottavaa.
Netin keskustelupalstoillahan ollaan usein yleisesti sitä mieltä että mitä vähemmän tavaraa ja mitä rumempi ja halvempi hostelli niin sitä ”aidompi” matkailija on. Plussaa saa mm. rastoista, erivärisistä rannenauhoista ja Lonely Planet-kirjoista, mutta kaikkein eniten kuitenkin ylimielisestä asenteesta muita matkailijoita kohtaan.
Asiaan kuuluu myös halveksunta niitä kohtaan jotka tykkäävät niistä paikoista joista miljoonat muutkin turistit (Cancún, Acapulco, Turku, Rio de Janeiro, Bali, Teneriffa, you name it).
Ainoa oikea matkakohdehan on sellainen tulvan runtelema kylä perämetsän takana seitsemän vuoren takana jonne kenelläkään muulla ei tule edes mieleen mennä koska kylää asuttaa ainoastaan keuhkotautinen kissa. Tietysti. Asiaan kuuluu että sinne pääseminen kestää kauan ja on vaivalloista.
Plussaa saa jos on matkan aikana vaikeaa ja vaivana vähintäänkin malarian, dengue-kuumeen sekä ameeban lisäksi turistiripuli koska ”no en tosiaankaan syönyt missään länkkäriraflassa!! Daa!” Merkillistä!
Kuvailemani kylä voi olla maailman hienoin paikka mutta minusta on ihan hirmuisen väärin arvostella toisten matkakohdevalintoja sen perusteella mitä paikalliset matkailijatilastot näyttävät. Mitä väliä jos siellä on muitakin turisteja? Jostain syystähän siitä paikasta on tullut suosittu, johtuisikohan siitä että siellä on jotain hienoa? No ei varmaan.
Tämä asia tuli mieleeni oikeastaan siksi että monet sanoivat meille etukäteen ettei Galapagossaarille ole mitään järkeä mennä jos ei aio mennä siellä kaikilla saarilla kiertävälle risteilylle. Minä jopa tunsin vähän syyllisyyttä kun teimme päätöksen pysyä Isabela-saarella koko viikon. Sama kuin monet tuntevat syyllisyyttä Pariisissa jos eivät käy katsomassa Mona Lisaa tai jos vierailevat Perussa näkemättä Machu Picchua.
Kaikilla kohteella tuntuu olevan ne ”must do”-jutut joita ei saa missään nimessä ohittaa. Me ohitimme Galapagossaarten hinnalla pilatut risteilyt ja päätimme nauttia täysin siemauksin Isabelan rauhallisesta tunnelmasta.
En ole katunut hetkeäkään!
Minä näin Isabelalla kaikki ne eläimet jotka olin etukäteen toivonut näkeväni, sain vaeltaa täysin autiolla korallihiekkaisella rannalla turkoosin veden kastellessa jalkani, bongata metrin päässä jalastani hain, snorklata jättikilpikonnien kanssa, katsella pingviinien kalastusta, ihastella merileijonien söpöilyjä, ottaa miljoonittain kuvia iguaaneista ja uida lämpimässä meressä.
Tutustuin myös paikallisiin, näin miten Isabelalla elellään, sain 8 rakkulaa jalkoihini tulivuorelle kiipeämisen seurauksena, söin paikallista ruokaa, sain pari uutta hyvää ystävää enkä mm. maksanut koko viikon majoituksesta senttiäkään. Ja olin alle 2min kävelymatkan päässä rannasta.
Opastarjokkaita sateli ovista, ikkunoista sekä liesituulettimista ja pääsimme mukaan snorkailureissuille ja veneretkille ilmaiseksi paikallisten kontaktiemme takia.
Aiheeseen liittymätön kommentti alempaan kuvaan: MITÄ MEILLE KAIKILLE ON TAPAHTUNUT TÄSSÄ KUVASSA?? Saako kuolla nauruun?
Olimme erityisen tyytyväisiä valintaamme aina kun näimme hellehattuisen risteilyryhmän juoksevan pää kolmantena jalkana pitkin saarta yrittäen nähdä lyhyessä ajassa mahdollisimman paljon. Ei meistä olisi ollut siihen.
Hellehattu olisi kuitenkin ollut meillekin ihan ehdoton varuste, aurinko kun on päiväntasaajalla ihan mahdottoman voimakas. ;)
Minulta kysyttiin taannoin haaveilupostaukseni yhteydessä miksen ottaisi unelmieni maailmanympärimatkan yhdeksi kohteeksi esimerkiksi Venäjää tai Kanadaa. Myös se oli jonkun mielestä väärin että olin merkinnyt karttaani kohteeksi Rio de Janeiron. No, Kanada ei minua oikeastaan kiinnosta, Venäjälle haluaisin tehdä ihan oman matkansa enkä ottaa sitä mukaan osaksi maailmanympärimatkaa ja Rio de Janeiro nyt vain sattuu olemaan mielestäni maailman kaunein kaupunki. Mikä siinä on väärää?
Pointti tässä nyt oli kuitenkin se että mielestäni että jokainen saa matkustaa juuri sellaisena kuin on, juuri niihin paikkoihin joihin itse haluaa ja kantaa mukanaan vaikka kaksion kokoista matkalaukkua jos se hyvältä tuntuu.
Ei ole oikeaa ja väärää tapaa matkustaa, on vain miljoonittain erilaisia!
Ei ole mikään pakko käydä tulivuorella jos ei pidä tulivuorista. Ei ole mikään pakko käydä katsomassa Eiffeltornia jos se ei kiinnosta.
Matkustamisen rikkaus on juuri siinä että sen voi tehdä miljoonalla eri tavalla. Jokainen kyllä löytää sen oman tapansa ja se on juuri sille ihmiselle se juuri oikea tapa.
Eihän enää tuomita muiden valintoja vain siksi että ne ovat erilaisia kuin omat, jooko? Keskustellahan saa aina mutta ylimielisyys ja ”vain minä olen oikeassa”-asenne ovat kyllä jotain ihan uskomatonta.
Matkustaminen kaikissa muodoissaan kuuluu kaikille jotka haluavat osaksi sitä! Pussss.♥
Mikä on juuri sinun tapasi matkustaa?
Kommentit (40)
"Ainoa oikea matkakohdehan on sellainen tulvan runtelema kylä perämetsän takana seitsemän vuoren takana jonne kenelläkään muulla ei tule edes mieleen mennä koska kylää asuttaa ainoastaan keuhkotautinen kissa."
Näin juuri.
Onks se sit kivaa olla yksin jossain pöheikön keskellä, kylässä missä ei sun lisäksi ole kuin joku hampaaton mummeli ja kanoja, ei mitään ravintolaa, baaria, mitään mistä saisi ruokaa, joudut syömään jotain homeista rottaa? Sekö on sitä elämää? Kaikkea kannattaa tietysti kokeilla mutta eikö lomailusta ja matkailusta tulisi kuitenkin edes vähän nauttia?
Mua huvittaa ihmiset, joilla on joku sairaalloinen tarve todistaa muille että kuinka aitoja matkaajia he ovat kun matkustavat johonkin maailman perseenreikämestoihin mihin edes paikalliset eivät halua mennä. Ja tuskin haluavat että joku Khaosan roadilla rastat päähänsä laittanut "oravanpyörästä" peräti 3 viikoksi irrottautunut truu trävellääjä tulee sinne levittelemään lompakkoaan. Jokainen tietysti matkustaa omalla tyylillään, mutta tämä tietty ihmistyyppi tuntuu vain niin kovasti arvostelevan sitä, että jos olenkin kerrankin ottanut suorat lennot niin olen niin huono ihminen ja matkaaja erityisesti, tosi trävellääjähän matkustaa HKI-BKK välin 68,4 tunnissa ja 10 välilaskulla koska ei voi maksaa sitä 100 euroa enempää (koska se on noloa, turistia), että saisi suoran lennon. Henkilö A voi matkustaa tietysti sen 70h paikasta toiseen, mutta sen voi pitää omana tietonaan ja lopettaa sen vertailun henkilö B:n valitsemaan 50h lyhyempään reittiin.
Itse matkustaessa valitsen halvemman majapaikan, syön tai ainakin yritän syödä paikallista ruokaa melko paljon (mutta kyllä pasta ja pizzakin välillä maistuu) ja yritän lähteä matkaan mahdollisimman pienellä varustuksella (en yksinkertaisesti jaksa tai halua raahata montaa kuukautta jo valmiiksi täpötäyttä rinkkaa, ja tuliaisillekkin pitää jättää tilaa) mutta en koe mitenkään tarpeelliseksi toilottaa muille kuinka paljon parempi olen, kun rinkka lähtiessä painaa sen ja sen verran tai koska majoituin jossain kämäsessä risukasassa, jossa vessan virkaa toimitti sanko. Mielelläni tietysti annan vinkkejä blogissani tai matkailusta jutellessa, että miten pääsee halvemmalla ja mistä kannattaa ja mistä ei kannata säästää, mitä ruokia kannattaa syödä/mitä välttää jne.
Tää aihe on itseasiassa pyörinyt mulla pitkään mielessä ja tästä voisi kirjoittaa loputtomiin. Ihmisiä ja matkustustapoja kun on niin monia erilaisia. Eikä ole oikeaa eikä väärää. Jokaisella on omat mieltymyksensä mutta todistelu omasta paremmuudestaan ei johda mihinkään. Toimii suuntaan ja toiseen.
Minä olen joskus matkustanut 5kg rinkalla ja joskus taas 20kg rinkalla, Brasiliaan kun lähdin niin rinkkani painoi 8kg. Ei kuitenkaan ollut mikään tietoinen juttu että "nyt pitää ottaa mahdollisimman vähän tavaraa että olisin truu trävlleri" vaan halusin ennen kaikkea hyödyntää Sao Paulon ja Rio de Janeiron shoppailumahdollisuudet. :D Palatessa rinkka painoikin sitten yli tuplasti enemmän ja matkalaukkuja oli yksi enemmän kuin menomatkalla. ;)
Samoin kuin Riossa olin maailman rumimmassa hostellissa onnellisempi kuin koskaan, täällä Guayaquilissa vietin yhden yön Hiltonissa ja olin sielläkin tosi tyytyväinen. :D Molempia ääripäitä hyödyntäen!
Kalastivatko pingviinit vai kalastettiinko pingviinejä? Ei mulla muuta :DD
Se ois linnustusta jos niitä pingviinejä yritettäis pyydystää :D :D :D Eli pingviinit kalastivat! :D
Ainii, tosiaa ne ei oo kaloja :DDDDD
Hyvä postaus! Olen samaa mieltä kanssasi! Samoin usein halveksutaan noita ryhmäreissuja, mutta mikä niissäkin sitten on niin vikana? Varsinkin jos on vielä vaikka vähän epävarmempi lähtemään yksin reissuun niin ensimmäiset matkat voi olla ihan kiva mennä porukan kanssa. :)
Ryhmäreissut on just siitä hyviä et jos jollain ei vaikka ole yhtään kokemusta matkustamisesta eikä rohkene oikein lähteä yksikseen kokeilemaan niin eivät jää matkustushaaveet toteuttamatta siksi ettei ns. helppoa vaihtoehtoa olisi :)
Musta tuntuu, että monille "oikeille" matkustajille se matkustus on todellisuudessa egon boostausta ja jonkun arvon tavoittelua. Sitten ollaan niin epävarmoja oikeasti itsensä kanssa, että ollaan ilkeitä ja koppavia muita kohtaan. Tiedän eräänkin herran, joka matkustaa enemmän varmaan imagosyistä, kuin oikeasti kiinnostuksesta tutustua siihen matkakohteeseen. Mutta tapa matkustaa sekin, kyllä hän varmaan jonkin nautinnon siitä saa! Mä olen myös tavannut ja tunnen ihmisiä, jotka ihan oikeasti nauttivat matkustamisesta, ovat kiertäneet ties missä viidakoissa, mutta saattavat myös lähteä turistilomalle, ihan vain rentoutumaan.
En tiedä oonko ennen kommentoinut edes sun blogias? Tää on ihana :) Ja ai että nää kuvat piristää! :P
Voi kyllä olla, mullakin on jokunen näitä tuttuja. Yksikin syvästi halveksuu yhtä toista kaveria joka avoimesti rakastaa matkustusta vaikka ei olekaan matkustanut "kuin" muutamassa maassa - eihän tuollainen matkustamisesta mitään tietämätön voi matkailua rakastaa! Huoh. :(
Kiitos <3
Tosi hyvä postaus, asiaa joka sana!
Ja aika sopiva minullekin, nimittäin etsin juuri nyt kämppistä Gran Canarialle Las Palmasiin, jonne olisin lähdössä ainakin pariksi kuukaudeksi loppukesästä. Etsin kämppistä, koska kaikilla kavereillani on aivan toisenlaisia suunnitelmia. Ja tietysti tulis asuminenkin halvemmaksi.
No, tietysti sain kuulla aika paljon kommenttia, että "ei suunnitelmassasi ole mitään järkeä" ja "kuka lähtee jonnekin Las Palmasiin?? eihän siellä oo mitään näkemistä ja hirvee turistirysä koko paikka!". No, itse vaan tykästyin siihen paikkaan ja haluan mennä sinne takaisin, asumaan vähän pitemmäksi aikaa. Ja kyllä, olen tietonen että turisteja sieltä löytyy ja paikka ei oo mikään erilaisuudenmultihuipentuma, mutta ei se mua haittaa! :) Nähtävää sieltä löytyy mulle ihan tarpeeksi.
Itsekin siinä sitten aloin tosiaan miettimään, että eikö sitä saa jokainen matkustaa sinne minne haluaa? Kyllä mä sen ymmärrän, että joku hakee lomaltaan erilaisuutta sanan oikeassa merkityksessä, mutta se, että pitää alkaa vinettämään jos joku toinen haluaa just sinne "turistirysään jossa ei oo mitään näkemistä, eikä muutenkaan yhtään mitään."
En ala sen enempää toistelemaan noita sun lauseita tässä postauksessa, mutta sen sanon, että olen täysin samaa mieltä kanssasi!
Joo mietis miten kamalaa se oli kun kerroin täällä blogissa reilu vuosi sitten että olin lähdössä pariksi viikoksi Teneriffalle auttelemaan isääni joka meni sinne muutamaksi kuukaudeksi talvehtimaan. Kauhea haloo täällä kommenteissa että miten voit edes olla mikään matkabloggari jos valitset tuollaisia kohteita?! En sitten loppujen lopuksi edes viitsinyt kirjoittaa koko reissusta oikein mitään. Huoh. :(
Ihanat eläinkuvat! Etenkin iguaanit ovat hurmaavia :) Hyvä postaus Sari :)
Minulle matkustaminen on se,että nautin siitä, ja myös opin siitä jotain. Eli tutustuminen paikalliseen elämään jos vain voi,paikallisiin asukkaisiin, jne. Ja piut paut sille,onko se "oikea paikka" vai ei...
Ne oli kyllä ihania :D Ja niitä oli kaikkialla!
Olipas hyvä postaus :) Matkailua-alalla opiskelevat tietävät ainakin kuinka erilaisia matkaajia maailmaan mahtuu, hyvä niin :) Ärsyttävää lähteä edes kinaamaan mikä olisi muka se oikea tapa. Pöh! :) Ihanaa matkaa!
Niimpä! Kiitos :)
Word! Oon tismalleen samaa mieltä ja samat jutut mietityttää itseänikin.
Minä haluan ainakin matkustaa sellaisissa paikoissa, jotka jollakin hetkellä sattuvat syystä tai toisesta kiinnostamaan minua. En ole käynyt vielä Laosin maaseudulla enkä Kanariansaarilla, niinpä en tuomitse tai ihastele kumpaakaan sen enempää ennen kuin näen, millaista siellä minun mielestäni on. Senkään jälkeen mulla ei ole tarve tuomita toisten mielipiteitä ja kiinnostuksenkohteita. Se nyt vaan on fakta, että kaikki ei tykkää samoista jutuista. Toiset ei edes tykkää matkustaa, vaan viihtyy kotona, samassa kylässä tai kaupungissa koko ikänsä. Ja se on ihan fine.
Laukussa mulla on reissusta riippuen joko 5 kg tai 25 kg tavaraa. Joka tapauksessa olen aina raahannut sen itse. Tosi-travelerit minut kirotkoon, kun omistan vain kolme erikokoista lentolaukkua enkä rinkkaa ollenkaan. :D Tosin kohta on kaapissa, kun olen juuri tänään menossa katselemaan eri vaihtoehtoja. Aiemmin en ole vaan osannut kaivata rinkkaa, lentolaukku on palvellut varsin hyvin tähänastisilla reissuilla. :)
Miullapas ei ole lentolaukkua ollenkaan vaan vain kaksi erikokoista rinkkaa :D
Hyvä postaus, menen lukemaan alkuperäisenkin :). Olen matkustanut "aika paljon" läpi elämän (käynyt yli 30 maassa) mutta en silti ole koskaan harrastanut "ilman rahaa rinkka selässä Aasiassa" -menoa mikä tuntuu olevan joillekin se ainoa oikea tapa matkustaa.
Joillekin matkustaminen on elämäntapaa, suunnilleen syy elää, mikä on ihan ok, minulle se on hyvin rakas harrastus (muiden joukossa) jonka eteen olen ollut valmis tekemään tietyn määrän uhrauksia (säästäväinen rahankäyttö) mutta en antamaan kamalasti (luopumaan asunnosta että voisi vaan lähteä). Toisaalta taas olen aina tehnyt aika paljon töitä ja siksi aikaakaan millekään "hummausmatkoille" ei ole ollut, siis en ole järjestänyt :). Matkat kestävätkin yleensä 1-2 viikkoa, joten "kohteen" nopea saavutettavuus on jo arvo sinänsä. Haluan nähdä matkalla uutta, olisin valmis majoittumaan suht rupuisestikin mutta mies taas ei, ja kun tuosta työn teosta johtuen joka euroa ei tarvitse laskea niin majapaikat ovat yleensä ihan mukavia. Nähtävyyksiä käydään katsomassa, ei tosin mitenkään pakonomaisesti aina kaikkea, syömässä käydään hyvin ja paikan taustoja selvitellään jo etukäteen. Pelkää rantaloikoilua en oikein jaksa, ja nyt jouduin antamaan periksi aiemmin lievästi halveksimalleni (sori...) Lanzarotelle kun sieltä näytti löytyvän Euroopan paras surffikoulu. Niin se maailma vaan yllättää :).
Matkustaessa toivoisikin kaikkien kukkien voivan kukkia. Toivoisin kuitenkin, että ihmiset ajattelisivat vähän myös hiilijalanjälkeä yms, ja siinä mielessä vähän vieroksun pikaisia kaupunkipyrähdyksiä jatkuvasti Eurooppaan.
Minä olen enimmäkseen sellainen kohteessa hengailija ja vaeltelija. En oikein ikinä käy museoissa tai etsi pakolla jotain nähtävyyksiä. :) En kyllästy rannalla loikoiluun ikinä ja pikapyrähdysmatkat eivät sovi minulle ollenkaan kun pitää niin kamalalla kiirellä tehdä kaikki asiat joita haluaa tehdä, eli pitkäkestoisia matkoja minulle kiitos! Esim. kuukausi Brasiliassa oli just sopiva, ehkä vähän liian lyhyt silti. :)
Hyvä kirjoitus ja olen kyllä ihan samaa mieltä kaikesta! Jokainen tehköön asiat omalla tavallaan, tuskin se on sulta pois jos joku haluaa mennä Kanarian saarille tai asua vaan hienoissa hotelleissa. Mun mielestä tämä sama ilmiö näkyy todella monessa muussa asiassa, esim. kuinka lapset pitäisi kasvattaa, kuinka koiria pitäisi kouluttaa tai kuinka pitäisi elää jossain tietyssä vaiheessa elämää eikä rajoitu vaan matkailuun.
Mä olen aika vapaamielinen siitä miten matkailen. Tärkeintä on tehdä mikä itsestä tuntuu hyvältä ja mistä tykkää. Esim. mä en ole museoiden (varsinkaan taide) suurin ystävä joten en koe huonoa omatuntoa jos en niissä kaikissa käy lomalla ollessani.
Ainut mitä en enää suostu kokeilemaan on asua paikassa jossa on luteita. Viime Pariisin reissusta jäi päällimmäisenä mieleen hirveät allergiset reaktiot luteista. Mielummin vietän lomani rakkuloista ja sietämättömästä kutinasta vapaana :D
Hahahah mä sain lopulta selville että siellä Rion hostellissa oli ihan valtavat määrät niitä luteita :D Onneksi ne eivät päässeet mukana Peruun!
Menisin tosin sinne Rion hostelliin takaisin ihan anytime, luteista huolimatta. :) Minähän en tosiaan saanut niistä mitään oireita. :D