Vietimme tänä vuonna vappua Pariisissa. Minulle kerta Ranskan pääkaupungissa oli ensimmäinen, ja tavallaan lähdin matkaan melko suurin odotuksin: kevät olisi jo pitkällä, olisi lämmin, söisin tuhansittain leivoksia ja Pariisi olisi samalla tavalla klassisen kaunis kaupunki, kuin esimerkiksi Wien.
Suurin osa mielikuvistani meni huolella metsään. Kevät oli kyllä pidemmällä kuin Suomessa, mutta meidän vierailuviikonloppumme sattui olemaan jäätävän kylmä. Kevättakki oli aivan liian kevyt ratkaisu, ja enimmäkseen palelin koko matkan. Leivoksia ei ollutkaan tarjolla jokaisessa kadunkulmassa, eikä ainakaan sellaisia, mitä olin Ranskan maaseudulla nähnyt. Pariisi oli enemmän likainen kuin upea.
Lopputuloksena Pariisi ei hurmannut minua siinä määrin kuin olin toivonut, mutta omalla tavallani rakastuin siihen silti. Käytettävissä olleen ajan lyhyys jäi harmittamaan todella, ja uusin haaveeni onkin vuokrata asunto Montmartren alueelta pariksi viikoksi, ja haistella pariisilaista elämää sieltä käsin. Ehkä joskus.
Pariisiin liittyy silti paljon muutakin, muun muassa toinen toistaan stereotyyppisempiä myyttejä liitten paitsi pariisilaisten asiakaspalveluhalukkuuteen sekä englanninkielentaitoon. Tässä omia kokemuksiani kolmen päivän kokemuksella:
Totta ja tarua Pariisista
Väite 1 – ”Pariisilaiset ovat epäkohteliaita eivätkä suostu puhumaan englantia”
Kyllä ja ei. Jos asiakaspalvelun tasoa vertaa Kaakkois-Aasiaan, vaikuttavat pariisilaiset aivan varmasti epäkohteliailta. Emme silti kohdanneet mitään sen ihmeellisempää tympeyttä kuin muualla Euroopassa. Omalla ylimielisyydellä saa aivan varmasti esiin jos jonkinlaista asenneilmapiiriä, eikä tällä välttämättä ole mitään tekemistä ranskalaisten kanssa. Siksi epäkohteliaisuuden väite saattaa hyvinkin olla mallia itseään toteuttava ennuste – jos odotat jo valmiiksi saavasi surkeaa palvelua, voi olla että saatkin.
Väite ranskalaisten haluttomuudesta puhua englantia puolestaan on ollut meille vahvasti tarua: olemme pärjänneet englannilla varsin mainiosti sekä aiemmin Ranskan maaseudulla, että nyt Pariisissa. Minkäänlaiseen asenteellisuuteen emme ole törmänneet. Pienissä kylissä englantia ei välttämättä ole osattu, mutta tällöinhän kyse ei ole siitä, että kieltä systemaattisesti kieltäydyttäisiin puhumasta.
Jokaisesta maasta, kaupungista, hotellista, ravintolasta ja kioskista löytyvät ne omat mädät omenansa, joihin joskus väkisin törmää ja onnekkaampi ei. Tämä ei ole mikään pariisilaisten etuoikeus.
Väite 2 – ”Pariisi on klassisen kaunis kaupunki”
Pariisi on toki paikoitellen hyvin viehättävä, mutta enimmäkseen se kuitenkin on keskusta-alueiltaan likainen, ränsistynyt ja graffiteilla töhritty (enkä puhu nyt katutaiteesta). Montmartren alue resonoi sielussa eniten, ja vastasi parhaiten niitä mielikuvia, jotka olin mielessäni maalaillut. Kauneus on kuitenkin katsojan silmissä, joten tämä väite on varmasti edelleen monille totta – itselleni tarua.
Väite 3 – ”Pariisi on kallis”
Kyllä ja ei. Majoitus on kallista, sekä tietysti tärkeimpien nähtävyyksien lähellä olevat kahvilat ja ravintolat. Liikkuminen puolestaan on halpaa, samoin lähes kaikkien nähtävyyksien sisäänpääsymaksut. Upeisiin kirkkoihin pääsee ilmaiseksi.
Onnistuimme myös syömään täyden kahden hengen illallisellisen hummeria, ostereita, etanoita ja muita meriherkkuja viineineen päivineen 70 eurolla. Taisi käydä tuuri, mutta tässä kohtaa sanoisin silti, että myth busted. ;-)
Väite 4 – ”Pariisin metrossa on vaarallista”
Näin olin antanut itselleni kertoa, mutta väite osoittautui odotetusti hölynpölyksi. Pariisissa kaikki käyttävät metroa, eikä se ole mikään ”köyhien juttu” – autoilu niissä ruuhkissa vain on aika sairas idea. Liikkuminen metrolla on helppoa ja vaivatonta, epäilyttäviä tyyppejä ei juuri näkynyt, eikä kerjäläisiä ollut. Jokaisessa maailman metrossa on hyvä pitää omaisuudestaan huolta, eikä tämä asia siten eroa mitenkään muista myöskään Pariisin kohdalla.
Väite 5 – ”Varkaita on paljon”
Potentiaalisesti kyllä. Pariisin varkaat tosin ovat enimmäkseen pikkuhuijareita ja taskuvarkaita, joita vastaan on helppo toimia, jos vertaa vaikka aseellisiin ryöstöihin. Uhriksi joutumiseen voi siksi vaikuttaa melko paljon ihan omalla toiminnalla – aivan kuten muuallakin maailmassa. Terveellä järjellä pärjää.
Väite 6 – ”Pariisissa on valtavasti kodittomia”
Tilastollisesti väite pitänee paikkansa, mutta tavalliselle matkailijalle tämä ei näy sen enempää kuin muissakaan suurkaupungeissa. Matkalla lentokentältä keskustaan tosin näkyi pari isohkoa pakolaisleiriä telttoineen, että siinä mielessä väite sekä pitää paikkansa, että ei. Ydinkeskustan ulkopuolelta näitä leirejä varmasti löytyy useampiakin, mutta tarkkoja tietoja pakolaismääristä ei ole, enkä oikeastaan tiedä voiko kodittoman ja pakolaisen väliin edes vetää suoria yhtäläisyysmerkkejä.
Väite 7 – ”Matkailijoita on niin paljon, että ahdistaa”
Totta. Aivan kamala ryysis koko ajan joka puolella. Katselin useampaa kivaa kahvilaa sillä silmin, että olisipa kiva käydä tuolla, mutta tulin toisiin aatoksiin ihmismäärän nähdessäni. Enkä edes harkinnut jonottavani Eiffel-torniin, Sacre Coeurin kupoliin tai Notre Damen kellotorniin, vaikka kaikissa näistä olisi periaatteessa ollut kiva käydä.
Väite 8 – ”Eiffel-torni on pieni ja ruma”
Minusta se oli iso ja kaunis. Oma totuus selviää katsomalla itse.
Väite 9 – ”Tärkeimmät nähtävyydet ehtii katsoa kolmessa päivässä”
Vaikka olin tutkinut karttaa intensiivisesti etukäteen, tuli välimatkojen pituus silti pienenä yllätyksenä. Pariisin must see-nähtävyydet sijaitsevat yksi siellä, toinen täällä, eikä niitä noin vain kävellä päivässä läpi, kuten monessa muussa eurooppalaisessa kaupungissa.
Väite 10 – ”Pariisi on kuin suklaarasia”
Ajan rajallisuus jäi suorastaan kaivelemaan, sillä emme ehtineet näkemään läheskään kaikkea, mitä olin etukäteen suunnitellut. J kuitenkin totesi harmitteluihini osuvasti Pariisin olevan kuin suklaarasia: kaikkea ei kannata syödä kerralla, tai tulee paha olo. Pariisi, kuten suklaarasiakin, lienee siis parasta nauttia vähän kerrassaan. Tämä väite olkoon osaltamme totta, jotta voimme palata Pariisiin uudelleen kokemaan kaikki ne jutut, jotka tällä kertaa jäivät väliin.
Mitä mieltä näistä väittämistä?
Kommentit (15)
Sanoisin, että Eiffel-torni on iso ja kauneus riippuu siitä, mistä päin sitä katsoo ja missä valossa. Harmaana päivänä kaikki on rumaa ja harmaata. Minusta pariisilaisten epäkohteliaisuus ja englannin ymmärtämättömyys ovat myyttejä. Olen ollut monessa maassa, missä ei todellakaan onnistu englannilla, eikä Ranska kuulu niihin. Toisaalta, minä osaan myös auttavasti Ranskaa. Monen mielestä ranskalaiset ovat ystävällisiä eurooppalaisia kohtaan, mutta ei amerikkalaisia ja ne amerikkalaiset ovat luoneet mielikuvan töykeistä pariisilaisista.
Mitä tulee kolmeen päivään, niin se on ehkä elämäsi intensiivisimmät kolme päivää ja ellei omaa maratoonarin kestävyyttä, kannattaa harkita paljon pitempää aikaa.
Haha, tuo on kyllä totta, harmaalla ja kurjalla ilmalla kaikki kauniskin näyttää vähän kurjemmalta - jopa Eiffel-torni.
Pariisi on Pariisi. Kaunis, oikutteleva, ruma, ja välillä todella ystävälisesti yllättävä. Se on vaikea kaupunki lähestyä ja herättää minussakin hieman sellaisen olon, että mielummin olisin Ranskan maaseudulla, kuin tuolla. Kuitenkin kulttuuritarjonta on niin käsittämättömän mahtava, että jo sen takia lähtisin koska tahansa Pariisiin jälleen!
Kulttuuri- ja OSTERItarjonta houkuttavat minutkin varmasti takaisin vielä monta kertaa! :D
Samoilla linjoilla aika lailla kaikista kohdista! Turistien määrän ja etäisyyksien takia meillä jäi paljon näkemättä, kun haluttiin myös vaan olla ja nauttia fiiliksestä. Ja silti tuntuu, että meni turhan paljon säntäilyksi. Paras olisi ehdottomasti, jos voisi viettää siellä pari viikkoa ja tutustua nähtävyyksiin pienissä annoksissa :) Kodittomien määrää en huomannut, enkä ollut kuullutkaan metron vaarallisuudesta. Hyvä niin niin ei tullut sitä turhaan murehdittua. Pariisi kyllä jäi omaan mieleen tosi kauniina kaupunkina, ja parasta siellä oli se tunnelma!
Mä taisin odottaa kauneuden suhteen liikoja, vertasin paljon Wieniin (vaikka ei saisi!), ja sen rinnalla Pariisi tuntui kovin rähjäiseltä. Kyllä silti haluan sinne uudelleen, ja just fiilistelemään.
Tuosta miten Ranskassa pärjää englannilla olikin juuri puhetta #matkachatissa Twitterissä. Isoissa kaupungeissa ja hotelleissa/ravintoloissa varmaan jo pärjääkin, mutta pienemmillä paikoilla voi tehdä tiukkaa. Äskettäin St Pierre & Miquelonilla, pala ranskaa Kanadan kupeessa, jossa nyt ainakin kuvittelisi englannin olevan hyvin osattu kieli, niin yksinkertaisiin kysymyksiin misssä on kauppa ei englanniksi löytänyt oikein löytynyt ymmärrystä, mutta huonollakin ranskalla löytyi.
Varkaista en ihan absoluuttisia tilastoja tietenkään tiedä, mutta Pariisi on yksi niitä melko harvoja paikkoja maailmassa, jossa käsilaukkuani yritettiin käpälöidä, mutta sillä kertaa ei lompakko löytynyt riittävän nopeasti, eli ei tainnut oikein ammattilainen olla asialla.
Meidän kokemuksen mukaan osaaminen voi kyllä olla monessakin paikassa aika heikkoa, mutta minkäänlaiseen huonoon asenteeseen emme ole tuon suhteen törmänneet. Onneksi! Ranska on niin ihana maa, että olisi sääli, jos siellä saisi ikävää kohtelua kielipuolisuuden takia. :-)
Suurkaupungista kun on kyse, löytyy sieltä menijää jos jonkinmoista.
Itse en kokenut pariisilaisia millään lailla töykeiksi, vaikka emme ranskaa puhukaan, vaikka usea kaveri oli näin väittänyt.
Monesti hymyily auttaa asiaan ja paljon. :) Välimatkat Pariisissa ovat aikamoiset, ja nähtävyyksiä löytyy ympäri Pariisia. Jää varmasti jotakin katsottavaa aina seuraavaan kertaankin.
Just näin! Toivottavasti seuraavaa kertaa ei tarvitse odottaa kauaa. :-)
Mainio ja herättelevä postaus! Pariisi on minulta vielä näkemättä, vaikka Ranskassa olen muuten käynyt turhautumassa - juuri kielimuurin takia. Ranskan alkeista alkaa olla aikaa... Tosin huomasin, että moni ranskalainen kyllä osasi auttavasti englantia silloin, kun paljastin oman vajavaisuuteni ja tiedustelin asiaa omalla tankeroranskallani enkä suoraan englanniksi.
Amélien hoodit siellä Montmartrella ovat joka tapauksessa vielä bucket listillä, joten kaipa tuonne on vielä lähdettävä. :)
Olin niin pettynyt kun siellä Sacre Coeurin juurella ei ollutkaan niitä puhelinkoppeja... ;-) Onneksi ei törmätty Amelien kahvilaan, katsoin sitä Instagramista ja sekin olisi varmasti ollut "liian erilainen" elokuvaan verrattuna. :-)
Monta tällaista käsitystä oli itselläkin, mutta ne romuttuivat nyt viime matkalla. Toisaalta niille oli muutakin pohja kuin muiden kertomukset, koska viime kerralla metro oli ahdistava paikka, huijareita oli kaikkialla ja monetkaan eivät osanneet englantia... mutta siitä reissusta oli jo tyyliin kymmenen vuotta, joten asiat olivat muuttuneet selvästi paremmiksi sinä aikana :).
Hahaa, se se vasta olisikin kamalaa jos asiat eivät menisi kymmenessä vuodessa yhtään eteenpäin! :---D
Totta, mutta joskus ne ottavat tietyissä asioissa myös pahasti takapakkia (esimerkiksi jotkin uudet turistikohteet voivat muuttua aika kamaliksi), joten onneksi näissä on menty tosiaankin eteenpäin :D.