La Vida Loca 2.0 Matkablogi

Olipa kerran Ville Vallgren, joka syntyi Porvoossa vuonna 1855. Ville Vallgren oli tunnettu kuvanveistäjä, ja hänen tunnetuin työnsä lienee Havis Amanda Helsingin kauppatorilla. Ville vietti pitkiä aikoja Pariisissa, ja sai siksi lisänimen Pariisin Ville.

Pariisin aikojen jälkeen Ville muutti Leppävaaraan, ja yksi tämän läheisistä ystävistä oli samassa naapurustossa asunut Akseli Gallen-Kallela. Ville Vallgren rakasti porsaita, ja hänellä olikin rakkaista rakkain lemmikkipossu nimeltä Sikapelle.

Myös Akseli oli kovin eläinrakas: hänellä oli kaksi lemmikkisusikoiraa, joiden nimet olivat Kova ja Kiivas. Ystävyys joutui koetukselle, kun eräänä kauniina päivänä Kova ja Kiivas pistelivät Villen rakkaan Sikapellen poskeensa.

SicaPelle Wining & Dining

Ville oli tunnettu kuvanveistämisen ohella ennen kaikkea hedonismistaan, sekä suuresta rakkaudesta ruokaa, viiniä ja ilonpitoa kohtaan. Häntä pidettiinkin supliikkina seuramiehenä. Kieltolain aikaan vuonna 1921 Ville julkaisi ”Pariisin Villen ruokasaarna”-nimisen kirjan.

Porvoon Tuomiokirkon kupeessa sijaitseva SicaPelle Dining & Wining on kunnianosoitus kaikelle sille, mille Ville Vallgrenkin elämänsä pyhitti: elämänilolle, naurulle, hedonismille, erinomaiselle viinille ja ruoalle, taiteelle ja ennenkaikkea Villen rakkaalle lemmikkiporsaalle.

SicaPelle on mahtava ravintola, ehdottomasti Porvoon parhaimmistoa (ja Porvoohan on yksi Suomen parhaista ruokamatkailukohteista!). Pieni ja kovin intiimi, joten pöytävaraus on paikallaan. Olemme syöneet siellä nyt kahtena vuonna peräkkäin J:n syntymäpäiväillallisen, ja molemmilla kerroilla koko setti on ollut täysi napakymppi.

Päädyimme tilaamaan kaikki kuusi ruokalajia sekä viinimenun puolikkailla kaadoilla. SicaPellessä tarjoilija kertoo jokaisesta viinistä paljon muutakin kuin vain tuotantomaan ja rypälelajikkeen, ja viinien valintaan on selkeästi panostettu.

Jok’ikinen viini sointui kulloiseenkin ruokalajiin niin hyvin, etten suosittelisi kenenkään jättävän kokonaista viinimenua ottamatta. Ja viimeistään nyt on pakko myötää: olen tämän myötä menettänyt sydämeni lopullisesti myös jälkiruokaviineille, joihin aiemmin suhtauduin vähän epäilevämmin.

Lyömätöntä. Kuuden ruokalajin illallinen maksoi 69€ per nenä, ja viinipaketti puolikkailla kaadoilla 27€. Ei siis mitään kaikkein halvinta lystiä, muttei nyt mitään mahdottoman kallistakaan. 5/5.