Olen tällä hetkellä Cuscossa, matkalla kohti Limaa, huominen aamulento vie minut vihdoin kotiin. Viidakkoelämä alkoi jo väsyttää huolimatta siitä että se oli varmasti yksi hienoimmista kokemuksistani ikinä. Vajaa viikko ilman sähköä, lämmintä vettä, puhelinta ja nettiä oli harvinaisen rentouttava, varsinkin kun sai nukkua ulkona suojanaan palmunlehtikatto ja moskiittoverkko. Ihana viidakko! Kerron viidakosta kuitenkin kuvien kera omassa postauksessaan. Tämä postaus on omistettu sille miten ällistyttävä tämä maa voi joskus olla.
Matkalla Paucartambon kylästä Cuscoon, pari tuntia ennen Cuscoon saapumista bongasin tien vieressä jotain mielenkiintoista. Auto seis ja katsomaan! Kyseessä oli Ninamarca-niminen pre-inka hautausmaa jostain ajalta 200eaa. Kyseinen paikka oli ehdottomasti kaikista Perussa tähän asti näkemistäni raunioista hienoin ja vaikuttavin, ja myös ällistyttävän hyvässä kunnossa.
Oma oppaamme oli erikoistunut lähinnä viidakon asioihin mutta osasi kertoa Ninamarcasta kuitenkin vähän. Juttelimme siitä miten ko. paikka on säilynyt niin hyvässä kunnossa: sitä ei ole kertaakaan jouduttu korjaamaan ja vasta vajaat kaksi vuotta sitten gobierno regional (suomennos?) päätti suojella tätä pientä Lupaca-kulttuurin ajoilta todisteeksi jäänyttä silloisen eliitin hautausmaata.
Yksi syy siihen miksi kyseinen paikka on säilynyt niin koskemattomana on yksinkertaisesti se ettei siellä käy turisteja oikeastaan ollenkaan. Se sijaitsee ihan tien vieressä mutta sujahtaa ohitse niin ettei helposti huomaakkaan. Oppaamme mukaan ainoat jotka näkevät Ninamarcan ovat ne jotka matkustavat Cuscosta Manuun/Manusta Cuscoon. Manu ei ole mikään turistirysä ja matkustajamäärät ovat varsin pienet, lisäksi vain murto-osa viitsii pysähtyä näitä hautoja katsomaan. En kyllä parhaalla tahdollanikaan ymmärrä miksi.
Arvostus tätä paikkaa kohtaan ei siis ole missään huippulukemissa. Oppaammekaan ei oikein tuntunut ymmärtävän kiinnostustani Ninamarcaa kohtaan. ”Meillä on täällä Cuscossa niin paljon raunioita ettemme mitenkään voi suojella niitä kaikkia”. Mikä sääli, mutta toisaalta, säilyypähän ihana Ninamarca koskemattomana kun turistit eivät tule sinne ryntäilemään. ♥
Kommentit (10)
Onpas mystisen kaunis paikka! Tällaisia kätkettyjä aarteita on ihana bongata Cuscon ja Machu Picchun kaltaisten turistirysien jälkeen :)
Ihania paikkoja! Ja miten ällistyttävän hyvin säilynyt :)
Upean näköinen paikka! Peru vaikuttaa muutenkin varsin kiinnostavalta ja sinne on pakko vielä päästä. Gobierno regional voisi olla suomeksi aluehallinto tai alueellinen hallitus.
Tervetuloa Peruun :) Aluehallinto kuulostaa hyvältä suomennokselta! Kiitos!
Näyttää aivan mahtavalta ja sitä varmasti onkin!
Ja vielä mahtavammalta kuulostaa viikon viidakkoelämä! Teki varmaan tosi hyvää :)
Todellakin! Tosi rentouttavaa :) Menin joka ilta ysiltä nukkumaan ja viideltä tai kuudelta aamulla ylös.. Ihan mahtavaa mutta kiva olla takaisin Limassa :D
Vau mikä paikka ja upeita kuvia! Tuollainen viidakkoretriitti kuulostaa kyllä hyvältä,toivottavasti ei tullut kauheasti ötököitä vastaan.Odotankin sitä viidakkopostaustasi..
Viidakosta on myös läjä hienoja kuvia ja videoita! :)
Mun moskiittoverkossa oli sellainen kymmensenttinen heinäsirkka, pääsin helpolla kun yhdellä kaverilla oli lepakko :D
Jopas on mahtavia hautoja. Ymmärrän kyllä jos kaikki paikalliset eivät näe noita hienoja historiallisia kohteita samalla tavalla kuin käypäläiset tai muualta muuttaneet. Niinhän se on kaikkialla.
Turistirysiä tarvitaan mikäli matkailusta aiotaan oikeata elinkeinoa ja työllistäjää. Jos kohde on itsessään mielenkiintoinen, niin ei se minusta haittaa vaikka sen mahtavan elämyksen jakaisi vaikka miljoonan muun kanssa.
Kunhan se kaikki muu siinä ympärillä ja tuotteistaminen tapahtuu kunniotuksella. Meidän valassafarilla yksi osa viehätystä on just kaikkialta maailmasta saapuvat lukuisat vieraat. Se, että tapaa muita yhtä innostuneita, saa jakaa elämyksensä heidän ja paikallsten kanssa.
Kyllä minä haluaisin joskus päästä Machu Pichuun. Se olisi mulle tosi iso juttu, aivan yhtä iso vaikka siellä olisivat kaikki muutkin halukkaat olisivat sen löytäneet. Ei paikan arvo siitä kärsi jos sitä ei radikaalisti muuteta luonteensa vastaiseksi.
Totta, taitaa olla ruoho vihreämpää aina siellä aidan toisella puolella. :)
Olet ihan oikeassa että matkailuelinkeinon ylläpitämiseksi tarvitaan turistirysiä, mutta mielestäni on nähtävä ero hyvin- sekä huonosti hallinnoidun turistikohteen välillä: esimerkiksi juuri mainitsemasi Machu Picchu kärsii valtavasti siitä että siellä käy niin paljon turisteja. Unescon suositus päivää kohden on 2500 vierailijaa, mutta paikalliset päästävät tällä hetkellä sisään 3300 päiväkävijän luokkaa. Machu Picchu joudutaan ehkä sulkemaan joksikin aikaa vuoden 2012 alusta, saa nähdä miten siinä käy. Itse epäilen etteivät ne jotka sieltä elinkeinonsa saavat ihan helpolla suostu paikkaa sulkemaan, vaikka se kuinka olisi kohteen säilymisen kannalta tärkeää.
Käyn yliopistolla todella laajaa ja mielenkiintoista vastuullisen matkailun kurssia ja siellä käsittelemme paljon juuri tätä aihepiiriä. Monet Perun potentiaaliset tai jopa olemassaolevat kohteet ovat vaarassa tuhoutua juurikin siksi etteivät paikalliset arvosta niitä ja siten ne myös ovat huonosti hallinnoituja ja surkeasti suojeltuja. Näissä tapauksissa kyllä kallistun sille kannalle että on parempi jos jotkut paikat pysyvät isojen massojen tuntemattomissa ja säilyvät siten tulevillekin sukupolville. :)
Minua ei jaksa Machu Picchu kiinnostaa, saan näppylöitä kaikista sellaisista paikoista joissa minulle puhutaan suoraan englantia vain koska olen niin vaalea. ;) Vaikka "pakkohan" sinne on mennä, en voi palata Suomeen sanoen että "asuin ja opiskelin Perussa mutta en käynyt Machu Picchulla". Mutta enemmän minua kiinnostavat tällaiset pienet kohteet kuten tämä Ninamarca.
Minun ja monen muunkin pitäisi muistaa tuo mitä sanoit ettei paikan arvoa määritä se kuinka monta ihmistä sitä on käynyt katsomassa. Pääsee valitettavasti välillä unohtumaan. :)