La Vida Loca 2.0 Matkablogi

MATKAPÄIVÄKIRJA | 27.7.2017 | KOH SAMUI | THAIMAA

Viimeiset päivät Koh Samuilla sujuivat rennoissa merkeissä. Kävimme mm. veneretkellä läheisellä minisaarella, söimme ryöstöhintaista (mutta erinomaista!) fine dining -ruokaa, osallistuimme hotellinjohtajan cocktail -tilaisuuteen, sekä nautimme viimeisen aamun aamiaisen privaatisti villamme terassilla.

Ei siis mitään liikaa tai liian vähän. Näiden rankkojen aktiviteettien sekaan mahtui toki myös pari kontrollikäyntiä sairaalassa, sekä kaksi altaan reunalla kuunneltua äänikirjaa (joista toinen oli ihan hyvä, toinen luokattoman huono).

Katso myös matkan aiemmat matkapäiväkirjabloggaukset:

• Bangkok – Ruokaa, markkinoita ja temppeleitä
• Saapuminen Bangkokista Koh Samuille
• Sairaalareissu Koh Samuilla: 5 tikkiä sormeen

Veneretki Koh Madsumille

Veneretken kohteena oli pieni Koh Madsumin saari Samuin eteläpuolella. Saari ei sinänsä ole mitenkään erikoinen, mutta hotellin tarjoama ilmainen retki oli silti oikein kiva. Retkeen olisi kuulunut myös mahdollisuus snorklaamiseen, mutta sitä jouduimme tällä kertaa katselemaan tikkien vuoksi sivusta.

Kalat olivat kuitenkin kilttejä, ja kävivät poseeraamassa kameralle myös meille veneestä veteen tuijotteleville.

Koh Madsumia mainostettiin yksityisenä saarena, mutten oikein tiedä mitä erityisen yksityistä rannalla komeilevassa venerivistössä mahtoi olla. Saarella on myös yksi pikkuinen hotelli, sekä jonkinmoinen ravintolan tyyppinen ratkaisu.

Eipä siinä, ihan nätti saari kaikesta huolimatta, ja itse iloitsin erityisesti mahdollisuudesta päästä kuvaamaan pitkähäntäveneitä. Oikein sopiva ekskursio hotellin tarjoamaksi parin tunnin rykäisyksi.

Hotellinjohtajan kokkarit

Conrad Koh Samuin hotellinjohtajan cocktail -kutsut olivat mukavat kahdesta syystä: ensinnäkin siellä tarjoiltiin samppanjaa, ja toiseksi pääsimme vaihtamaan ajatuksia hotellia pyörittävän poppoon kanssa. Tosin samppanja loppui lopulta kesken, ennenkuulumatonta kun minä olen paikalla! Ainakin ottaen huomioon, että paikalla oli lisäksemme vain kaksi muuta pariskuntaa. Krhm.

Syy saamamme kutsuun jäi meille mysteeriksi, mutta arvelisin, että paikalle oli kutsuttu HHonors -kulta- ja timanttikorttilaisia. Tai sitten kutsuttavat oli arvottu!

Hotellia johtava australialainen Lyle kertoi pitävänsä erittäin tärkeänä sitä, että hotelli kuormittaa ympäristöään mahdollisimman vähän. Hotellissa on mm. siirrytty Lylen johtoon tulemisen jälkeen käyttämään ainoastaan kierrätyslasipulloihin pullotettua vettä, ja muovisista minishamppoo- ja rasvapulloista on luovuttu lähes kokonaan. J puolestaan kertoi näkemyksiään thaimaalaisten rakennusten energiatehokkuuden parantamisen potentiaalista, ja ehdin hetken jo elätellä toiveita työperäisestä muutosta Thaimaan lämpöön.

Viimeisen aamun aamiainen oli ihana nauttia oman villan terassilla. Aamiainen oli HHonorsin kulta- ja timanttikorttilaisille ilmainen, joten huoneeseen toimituksesta täytyi maksaa extrana pelkästään kuljetusmaksu. Kiva diili, jota olisi mukava hyödyntää jatkossakin enemmän – ainakin, jos vastaavia maisemia on tarjolla.

Lopulta oli kuitenkin sanottava Samuille hetkeksi näkemiin. Hyvä mieli jäi varsinkin, kun Samuin maailman söpöimmän lentokentän maailman liikuttavimmasta loungesta sai läksiäisjuomaksi kookoksen. Saisipa aina!

Nyt olemme jo Kuala Lumpurissa.