Matkustamiseen liittyy paljon asioita, jotka tekevät siitä monelle elämän suurimman rakkauden – niin myös minulle. Matkalla pääsee usein irroittautumaan arjesta, kokee uusia hienoja asioita, syö toinen toistaan herkullisempia ruokia ja tapaa mielenkiintoisia ihmisiä. Tietysti.
Mutta silti, kaikkein arvokkaimpana pidän siinä samalla kehittyvää perspektiiviä. Kyllä sitä väkisinkin katsoo asioita eri tavalla, kun on nähnyt miten elämä rullaa omien ympyröiden ulkopuolella – eikä tähän edes tarvita mitään sen ihmeellisempiä valaistumisia tai pilvipäissään keksittyjä henkisiä kasvupyrähdyksiä, jotka usein tällaisissa yhteyksissä jostain syystä mainitaan.
Tavallaan sitä tulee tajunneeksi, ettei oikeastaan tiedä mistään mitään. Jotkut asiat ovat ihan oikeasti niin erilaisia muualla, ja sitten taas toisaalla. Hyväksymme paljon sellaisia meille normaaleja asioita, jotka ovat muille kauhistus, ja sitten kauhistelemme itse sumeilematta asioita jotka ovat jollekin toiselle arkipäivää.
Kuka on se, joka voi absoluuttisesti määritellä oikean ja väärän? Miten paljon asioita voi laittaa kulttuurin piikkiin, missä menee raja, vai voiko sellaista edes piirtää?
Vähemmästäkin menee pää solmuun.
Tämä tuli oikeastaan mieleen, kun kävin läpi kuviani Uzbekistanin matkalta, ja huomasin vasta kuvista, ettei yhdessä kaupungissa ollut ollenkaan katuvaloja. Aikamoinen aasinsilta, mutta tosiaan se sai minut ajattelemaan, että millaista elämä olisi, jos muuttaisi nyt yhtäkkiä Keski-Aasiaan.
Tällä matkalla seurueessamme oli mukana yksi ehdottoman päädyn vegaani, ja tämä osoittautui mielenkiintoiseksi ongelmaksi sivustaseuraajan näkökulmasta. Yleisesti ottaen monien köyhien maiden ihmisten on vaikea ymmärtää miksi joku ei syö lihaa, jos hänellä on siihen mahdollisuus. Lihasta pidättäytyvää pidetään helposti mielenvikaisena, ja tarjotusta ruoasta kieltäytyvää vähintäänkin arroganttina paskiaisena. Vaihtoehtoksi osattiin tarjota korkeintaan leipää, tomaatteja ja päänpudistelua.
Kun itsellä ei ole mahdollisuutta valita, voi olla vaikea ymmärtää miksi toinen tekee niin kuin tekee. Monelle on korkeintaan valittavana mahdollisuus joko syödä kanaa tai kuolla nälkään. Olen aika varma, että kanan oikeudet elämään ja muut sellaiset jäävät oman nälän edessä toissijaisiksi asioiksi.
Ja sitten tulee joku, joka sanoo ettei syö kanaa eettisistä syistä. Kieltäytyy haineväkeitosta, mutta ei possusta. Syö marsua, mutta ei koiraa. Tai joku, joka pelastaa kadulta kulkukissoja, kun vieressä kuolee ihmisiä nälkään. Onhan se hämmentävää.
Miten matkailijan pitäisi suhtautua tähän kaikkeen? Miten luovia maailman mittakaavassa todella etuoikeutettuna ihmisenä kaiken tämän keskellä, ja tehdä päivänvalon kestäviä valintoja? Delfinaarioita, lapsiseksiturismia ja poseeraamista tiikerinpentujen kanssa on helppo vastustaa, mutta monet asiat ovat hirveän paljon vaikeampia. Kun harva asia on niin mustavalkoinen kuin toivoisi, jää aika paljon jokaiselle ihmiselle itselleen pohdittavaksi.
Niin, ja vielä Uzbekistanista. Meille tietysti näytettiin maasta juuri se puoli, joka meidän haluttiinkin näkevän. Pintaa raaputtamalla löytyy diktatuurista kuitenkin paljon muutakin – asioita, joista meille ei mainittu halaistua sanaa. Nämä ovat niitä asioita, joita jokaisen matkailijan olisi edes jossain määrin syytä miettiä, vaikka opas sanoisi mitä.
Transparency Internationalin mukaan Uzbekistan on maailman kahdeksanneksi korruptoitunein maa, ja se on merkitty maailman sananvapauskarttaan mustalla. Uzbekistanilaiset joutuvat anomaan valtiolta luvan maasta ulos matkustamiseen, ja kaikki tärkeät tiedot, kuten avioliitot ja omistetut kiinteistöt merkitään leimoilla jokaisen passiin. Rangaistukset rikollisuudesta ovat kovia, ja presidentinvaalit ovat olleet äänestyksiä vain nimellisesti.
Mutta olivatko nämä juuri niitä asioita, joista minua lentokentän viisumihässäkkää selvitellessä varoitettiin mainitsemasta, ja miksi? ”Ai sinä olet bloggaaja? Aiotko kirjoittaa Uzbekistanista? Älä mene mihinkään ilman opastasi, äläkä tee mitään mikä ei ole tässä ohjelmassa – just an advice”.
Asiat voivat olla joko sitä miltä ne näyttävät, tai sitten jotain ihan muuta. Tai jotain siltä väliltä, mistä sitä tietää, eikä aina tiedäkään. Mutta ainakin voi yrittää valita edes mahdollisimman usein enemmän oikein kuin väärin, ottaa asioista selvää ja ajatella asioita omilla aivoilla.
Käy tykkäämässä La Vida Locan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi.
Seuraa seikkailuja myös Twitterissä (@sarrrrba) ja Instagramissa (@vidalocasari)!
Voit myös tilata uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi tästä.
Kommentit (17)
Ah tää oli niin hyvä teksti Sari! Itse silloin Antiqualla mietin ihan samoja juttuja.. En tiedä luitko silloin tätä http://100yotakesaan.fitfashion.fi/2015/12/27/terveellisen-elaman-haasteet-taitaa-olla-minun-murheeni-aika-pienia/
Vitsi kun kiinnoistaisi mitä nuo Uzbekistanin jutut enemmän.. Minua jotenkin kiehtoo ja kiinnostaa tollainen korruptoituneisuus kun täällä se tuntuu niin vieraalta ja lähes elokuvalliselta asialta, vaikka se ei varmaan itse maassa asuvista siinä ei ole mitään kiehtovaa :D
Juu, luettu on! :-) Nää on vaikeita juttuja, mutta samalla myös kiehtovia. Suosittelen että joskus repäiset ja lähdet katsomaan Uzbekistania, niin hieno ja kontrastinen paikka kaikessa diktatuurikuumottavuudessaan. Nyt kun presidentti on kuollut, on mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan maa kehittyy - Uzbekistanilla kun ei ole koskaan ollut ketään toista hallitsijaa, joten eivät edes itse vielä tiedä miten tässä pitäisi toimia.
Niin hyvä teksti! En mä tähän osaa äkkiseltään edes muuta sanoa, mutta sen halusin kertoa! :D
Haha! :--D No, tavallaanhan on aika tyhjentävää sanoa että "en minä mitään tiedä mutta yritän" ;--D !
Hyvää pohdintaa Sari! Matkailijan olisi tosiaan hyvä tunnistaa sekä a) oma etuoikeutettu asemansa että b) ristiriidaisuudet omassa toiminnassa. Jos esimerkiksi popsii itse hyvällä ruokahalulla tehotuotettua possua, onko oikea tyyppi tuomitsemaan koiransyöntifestareille osallistuvia ihmisiä?
Mielettömän vaikeita juttuja. Toisaalta sekin on hankalaa, jos löytäisi jonkun asian, jonka puolesta tahtoisi taistella, mutta ei uskaltaisi jos joku sitten sanoisikin tekopyhäksi. Tavallaan on lohdullista ajatella, että jokaiselle riittää autettavia eri tahoilla, mutta en tiedä riittääkö se maailman kannalta.
Se on haastavaa, asiat ei oo mustavalkosia, kaikessa on monta puolta. Ja monesti normit oikeasta ja väärästä ovat myös kulttuurisidonnaisia.
Siinäpä se, ja kuka sitten lopulta voi sanoa, että toinen juttu on enemmän oikein kuin toinen. Vaikeaa. :-)
Mun piti mennä tänään pihalle, kun on niin nätti ilma, mutta koukutuin lukemaan tätä Atria-yhteistyön synnyttämää kritiikkiä, uutisointia, mielipidekirjoituksia, kommentteja ja jatkopostauksia. Ja sitten törmäsin tähän sun juttuun, jossa niin taidokkaasti kiedoit tämän kaiken paitsi matkailuun, myös ihan jokapäiväiseen elämään ja näkemyseroihin siitä, mikä on eettistä ja kenen mielestä – ja missä päin maailmaa. Hieno kirjoitus!
Juu, minäkin olen seurannut sitä Atrian keissiä, ja osittain siitä tämäkin juttu kumpuaa. Huh. Kamalan hankalia juttuja. :-) Kiitos!
Samaa meinasin virkkoa kuin Saana tuossa edellä, olin juuri valmiina lähtemään ruokaostoksille kun jumituinkin lukemaan tätä postausta. Todella hienoa pohdintaa Sari, en voisi paremmin kuvailla matkailijan ajatuksia oikeasta ja väärästä. Iso peukku tälle!
Kiitos! Nää on hyviä juttuja miettiä, mutta vaikea näistä on kirjoittaa. :|
Monet tutut pitää epäeettisenä diktatuureihin matkustamista, etteivät vain tukisi sortoa tms. Itse mietin, että eivätkö juuri diktatuurien asukkaat tarvitsisi kohtaamisia ulkomaalaisten kanssa ja tunnetta siitä, että joku on heistä ja heidän kulttuuristaan kiinnostunut? Samalla matkalla voi onnistua tukemaan pienyrittäjiäkin. Mutta hankalia kysymyksiä, kiitos tästä blogista ja näistä pohdinnoista. Hyvä pysähtyä aina välillä näitä miettimään.
Mä olen kallistunut näissä diktatuureissa just samaan suuntaan kuin sinä, ajatellen mm., että tietoa täytyy olla ja asioista täytyy puhua ja kertoa. Se ei onnistu jos boikotoi kaikkia sellaisia valtioita, joiden hallinnossa on jotakin pielessä - käy maailma aika pieneksi.
wryv1i
ozh94j
v9gq0x