La Vida Loca 2.0 Matkablogi

Moi! Mitä teille kuuluu? Itse olen päätynyt aika paljon juoksemaan paikasta toiseen viimeisen pari viikkoa. Kuitenkin tämä juokseminen on ollut pääosin sellaista hyvää draivia ja positiivista kiirettä, joten en kyllä voi valittaa.

Blogissa olen tehnyt pääasin ulkoasuun liittyviä fiksauksia, ja nyt uskon että alkaisi olla aika valmista taas hetkeksi.

Mitä tykkäätte?

Muutenkin kuuluu hyvää: sain töissä ylennyksen, ja ajatukset ovat sen myötä laukanneet päässä sellaista vauhtia, että vain humina kuuluu. Sen lisäksi olemme käyneet asuntonäytöissä, ja huomenna menemme vihdoin tekemään papereita aivan ihanasta asunnosta Kirkkonummen Sarvvikissa (taloyhtiöllä oma laituri ja kaikki, hullua!).

Tämän myötä odotettavissa on mm. työmatkan lyheneminen tunnista kahdeksaantoista minuuttiin, ja tämä jos mikä on aivan parasta. Viimeiset kaksi ja puoli vuotta olen hukannut joka päivä elämästäni vähintään kaksi tuntia työmatkoihin, ja pakko myöntää että olisin kyllä keksinyt näille menetetyille, ruuhkassa istutuille tunneille aika paljon parempaakin käyttöä. Tähän asti olen aivan liian monena iltana lyönyt hanskat tiskiin blogin suhteen, koska on väsyttänyt vain niin paljon ja liikaa. Nyt vapautuu kivasti aikaa myös muulle, kuin autossa istumiselle.

Mitäpä muuta? Niin, tulevan muuton myötä olen harjoitellut tavarasta luopumista. Olen mm. heittänyt hirvittäviä määriä tavaraa roskiin, käynyt kaappeja läpi, myynyt ison kasan tarpeettomaksi käyneitä juttuja FB-kirppiksellä ja vaihtanut yhtä suuren määrän tavaraa kahvipaketteihin ja suklaalevyihin. J tosin kielsi vaihtamasta kahvakuulia suklaaseen, vaikka se olisi ollut minusta tosi hauskaa: ”Kuntoilu ei ollut mun juttu, mutta suklaa on. Vaihdetaan kaksi kahvakuulaa suklaaseen.”

Aika lyömätön myyntiteksti, jos minulta kysytään.

Työkavereille vein ison kassillisen kirjoja, sydänverta vuodattaen. Kuitenkin on lohdullinen ajatus, että kaikki rakkaat kirjani saivat uudet, hyvät kodit. Suurinta tuskaa tuotti kuitenkin Lonely Planet-röykkiöstä luopuminen, mutta pakko oli myös järkeillä: milloin olen viimeksi niitä katsonut? Milloin olen viimeksi ottanut sellaisen matkalle mukaan? Milloin olen viimeksi löytänyt Lonely Planetista oikeasti käyttökelpoisia vinkkejä?

Niin, opiskeluaikoina ehkä korkeintaan, ja silloinkin katsoin vinkit useimmiten netistä. Sisustuselementteinäkään nuo siniset kirjat eivät ole kummoiset, joten vaihdoin ne kahvipaketteihin.

Matkamuistoja on aika paljon, ja osasta olen luopunut jo silloin kolme vuotta sitten, kun muutimme tähän nykyiseen asuntoon. Uusia on tietysti tullut, ja siinä missä osasta luopuu noin vain, ei osasta raaski päästää irti millään. Ja sitten on rinkallinen pipoja, kaapillinen takkeja, ja läjä muuta tarpeellista ja tarpeetonta kamaa, jotka olen aikeissa viedä Hopelle tai vastaavalle.

Seuraava matka on vielä varaamatta, mutta ehkä lähdemme taas ruokamatkalle Tallinnaan tässä syksyn aikana – siis heti, kun vain tältä muuttohärdelliltä ehdimme. Uudessa kotikaupungissakin riittänee hetkeksi tutkittavia metsäreittejä, kas kun aiemmin olen käynyt Kirkkonummella vain yhden yön verran Långvikissa.

Ihana elämä! Mutta mitä TEILLE kuuluu?

Käy tykkäämässä La Vida Locan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa seikkailuja myös Twitterissä (@sarrrrba) ja Instagramissa (@vidalocasari)! Voit myös tilata uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi tästä.