Monet ravintolat hilaavat Michelin-tähtiä ansaitessaan myös hinnat tähtiensä tasalle. Varsinkin Euroopassa Michelin-ravintolat näyttäytyvät normaalia eksklusiivisempina kokemuksina – ainakin, jos tähtiä on enemmän kuin yksi.
Yhteen tähteen riittää kuitenkin ihan vain hyvä tai loistava ruoka, eivätkä pöytäliinat, pukukoodit tai edes jotakuinkin siistit puitteet loppujen lopuksi ole kriteerejä tähtien myöntämiselle, vaikka ne vakiintuneilta tavoilta tuntuvatkin.
Michelin-tähtien määrä määräytyy seuraavasti:
- Yksi tähti tarkoittaa, että ravintola on kategoriassaan poikkeuksellisen hyvä
- Kaksi tähteä tarkoittaa, että ravintolan takia kannattaa tehdä kiertomatka
- Kolme tähteä tarkoittaa, että ravintola on itsessään matkan arvoinen
Loppujen lopuksi tähtiluokitus ei tarkoita yhtään mitään. Viimeisimpänä tämän huomasi hyvin konkreettisesti viime viikolla Hongkongissa, jossa söimme yhteensä kolmessa Michelin-ravintolassa. Näistä kahdella tähtiä oli yhdet, ja yhdellä kaksi. Kahden tähden ravintola Yan Toh Heen oli järkyttävän kallis ja hirvittävä pettymys, kun taas yhden tähden paikat paikalliseen katuruokaankin verrattuna halpoja, joskin todella hyviä.
Nämä yhden tähden paikat, ketjuravintola Tim Ho Wanit olivat ehdottomasti erittäin hyviä ”omassa kategoriassaan”, mutta kuitenkin tällaisten ravintoloiden ottaminen mukaan vesittää koko listan idean. Tähtiä pitäisi olla paljon vaikeampi saada, jotta niitä voisi pitää oikeasti missään arvossa.
Vähän sama fiilis tulee Unescon maailmanperintöluettelon kanssa – kun kaikki on listalla, mikään ei ole.
Kun tarkoitus on tehdä luokittelua maailman parhaista ravintoloista, täytyisi kaikkia maailman ravintoloita arvioida samalla kriteeristöllä. Näin toki väitetäänkin tehtävän, mutta ravintolamaailma on laajasti kritisoinut nimenomaan arviointien maantieteellisiä eroja. Jos Hongkongissa sijaitseva Tim Ho Wan saa tähden, samalla voisi antaa tähdet puolelle Helsingin lounasruokaloista.
Tämä on minusta kamala harmi – olisi ihanaa, jos voisi vain valita Michelin-ravintoloiden listalta ravintolan, ja olla varma että tähti on oikeasti ansaittu ja ravintola hyvä. Maailmanlaajuisen luokittelun pitää toimia maailmanlaajuisesti, tai se ei toimi.
Toisaalta koko Michelin-oppaan alkuperäinen idea on ainoastaan ollut ”tehdä matkailusta helpompaa” – ensimmäiset oppaat sisälsivät pääasiassa hyödyllistä tietoa siitä, missä auton voi tankata, miten rengas vaihdetaan sekä missä voi syödä (hyvin) ja yöpyä. Oppaan tarkoituksena oli myös saada kansa matkustamaan autoillaan ympäri maata, jotta autojen renkaat kuluisivat nopeammin (ja olisi pakko ostaa uudet, Micheliniltä).
Ei siis sanaakaan mistään sen ylevämmästä.
Tätä taustaa vasten ymmärtää hyvällä tahdolla paremmin myös Tim Ho Wanin tähden. Kuitenkin Michelin-tähtiä pidetään edelleen muualla maailmassa high end-ravintoloille jaettavana tunnustuksena, ja eniten Michelin-kritiikkiä kohdistuukin Aasiaan, josta voimakkaimmin Hongkongiin:
- Food critic Andy Hayler says local Michelin Guide gets it badly wrong
- Is the Michelin Guide Relevant in Asia?
Tim Ho Wan – suosittelisin kuitenkin
Tim Ho Wan on tunnettu nimenomaan siitä, että se on maailman halvin Michelin-ravintola. Lounas kahdelle maksoi 12 euroa. Kaikesta kritiikistä huolimatta ruoka on erinomaista, lähes parasta mitä Hongkongissa söimme.
Palvelukokemus on mitä on – kummassakaan ravintolassa kukaan ei esimerkiksi suostunut sanomaan meille urheille ruokamatkailijoille sanaakaan. Tilaukset tehdään lapuille, jotka mykkyyden vallitessa napataan pöydältä, kiikutetaan keittiöön ja vaihdetaan siellä ruokaan. Kukaan ei hymyile, kukaan ei katso silmiin. Kuitti vain ilmaantuu pöydälle ja maksetaan tiskille. Kiitos ja ulos.
Tim Ho Waneja on Hongkongissa neljä, mutta tähtiä ovat saneet vain Sham Shui Possa sekä North pointilla sijaitsevat ravintolat. Jono voi joskus kuulemma olla kaksikin tuntia, me tosin pääsimme molempiin jonottamatta sisään. Sham Shui Pon ravintola Kowloonin puolella on syöttölämäisyydessään erikoisempi kokemus, kun taas North Pointin ravintola on paljon siistimpi, avarampi sekä valoisampi, ja muistuttaa enimmäkseen mitä tahansa lounasruokalaa.
Jos käyt Hongkongissa, syö ainakin kerran Tim Ho Wanissa. Kokemus on hauska, vaikka romuttaakin suuren määrän kauniita Michelin-mielikuvia. Ravintolan kirkkain tähti on BBQ pork bun, joka on paras pulla jonka olen pitkiin aikoihin syönyt. Ensimmäisellä käynnillä tilasimme niitä vain yhden satsin, mutta seuraavalla jo molemmille omat.
Tim Ho Wan | Sham Shui Po, Kowloon
Sham Shui Pon Tim Ho Wan sijaitsee Kowloonissa. Lähin metroasema on Prince Edward, josta ravintolalle kävelee kymmenisen minuuttia. Ravintolan kyltti on vihreä ja ainoastaan kiinaksi, joten paina mieleen myös alla oleva kuva.
Tim Ho Wan | North Point
North Pointin Tim Ho Wanille pääsee helpoiten Fortress Hill- tai North Point-metroasemien kautta. Kävelyaikaa asemalta jälleen sellainen kymmenminuuttinen. Kyltit täälläkin ainoastaan kiinaksi, mutta muuten helpompi löytää, koska näyttää ravintolalta myös ulospäin.
Käy tykkäämässä La Vida Locan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa seikkailuja myös Twitterissä (@sarrrrba), Snapchatissa (@vidalocasari) ja Instagramissa (@vidalocasari)!
Kommentit (13)
Mennimme ensi Peninsulan lobby bariin cocktaileille, sen jälkeen vuorossa oli Sham Shui Pon Tim Wan Ho. Edullista oli, n 14 eurolla söimme kaksistaan itsemme täyteen. Ruoka oli hyvää, mutta sistuksella ja palvelulla ei ravintola tosiaann kilpaile.
Kaksi päivää myöhemmin söimme 3* Bo Innovationissa ihan eri hintaluokassa. Edellisellä kerralla yksi parhaista ruokakokemuksista koskaan, nyt vähän pettymys.
Peninsulan lobby bar olisi kyllä ollut hieno kokeilla meidänkin! Intercontinentalin lobby lounge ei sille oikein pärjää (ainakaan kuvien perusteella), vaikka oikein hyvän jätskiburgerin siellä söimmmekin... :-)
l00ck0
xjy0i6
l0o91m
l8cdjq
kkgcee
a0yvme
k1tkvs
cfvk96
binkks